Heinäkuussa sorvattavan kansainvälisen asekauppasopimuksen sisältö on vielä epäselvä, sillä monet valtiot empivät kantaansa ja pyrkivät hidastamaan neuvotteluprosessia.

"Suurin osa hallituksista näyttää haluavan vahvaa sopimusta, jossa on säännöt ihmisoikeuksista ja erityyppisistä aseista. Vähemmistö kuitenkin haluaa heikon sopimuksen", sanoo ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin asekauppa-asiantuntija Brian Wood.

YK:n kansainvälisen asekauppasopimuksen (Arms Trade Treaty) tekstistä on tarkoitus sopia heinäkuussa New Yorkissa. Kuusi vuotta tekeillä olleen sopimuksen taustalla on kasvava huoli kansainvälisen asekaupan ja aseiden aiheuttamista ihmisoikeusloukkauksista.

"Vuosittain ainakin puoli miljoonaa ihmistä kuolee aseiden aiheuttamaan väkivaltaan. Haavoittuneita ja ihmisoikeusloukkauksia kokeneita on moninkertainen määrä", viime viikolla Suomessa vieraillut Wood muistuttaa.

Aseviennin vuotuinen arvo on noin 50 miljardia dollaria, mutta harvalle maalle se on oleellinen osa taloutta. Siitä huolimatta asekauppaa ei vielä säädellä kattavasti kansainvälisesti.

Valtapeli käynnissä

Amnesty on ollut muun kansalaisyhteiskunnan mukana ajamassa asekauppasopimusta 1990-luvulta alkaen. Järjestö vaatii sopimukseen niin sanottua kultaista sääntöä. Sen ajatuksena on, että aseiden minkäänlaista siirtoa ei pitäisi sallia maihin, joissa on riski siitä, että aseita käytetään ihmisoikeusloukkauksiin tai sotarikoksiin.

Amnestyn mielestä sopimuksen pitää myös kattaa kaikenlaiset aseet ja ammukset sekä kaikenlaiset asesiirrot, ei vain kaupallisia. Lisäksi sen toteutumista on valvottava kunnolla.

Eri asia on, toteutuvatko järjestön toiveet. Woodin mukaan suurin osa maailman maista kyllä haluaa kunnollisen sopimuksen, mutta moni maa, kuten Venäjä, Kiina, Pakistan ja muutamat Lähi-idän maat, käyttää sopimusprosessia myös valtapelin välineenä.

Esimerkiksi Kiina on halunnut pienaseet pois sopimuksesta, osa maista on vastustanut korruption mainitsemista sopimuksessa. Osa, kuten Venäjä ja Kiina, on myös ehdottanut, että ihmisoikeudet olisivat vain yksi huomioitava tekijä sääntelyssä.

"Se olisi sama kuin sääntö, joka sanoisi, että sen saa vapaasti jättää huomiotta", Wood toteaa.

Yhdysvallat vaa'ankielenä

Woodin mukaan avainasemassa sopimuksessa on Yhdysvallat, jonka osuus globaalista asekaupasta on noin 30–40 prosenttia. Maa vastusti alun perin koko sopimusta mutta on presidentti Barack Obaman kaudella kääntynyt toiselle kannalle.

Yhdysvallat on kuitenkin esimerkiksi vastustanut ammusten ottamista mukaan sopimukseen. Se on yhdessä muiden maiden kanssa vaatinut myös, että sopimus pitää hyväksyä yksimielisesti, mikä onkin nyt tavoitteena.

"Se tarkoittaa, että muutama valtio voi lykätä prosessia pitkään. Esimerkiksi Pakistan on viivyttänyt aseistariisuntakomitean päätöksiä jo vuosia", Wood sanoo.

Hänen mukaansa on mahdollista, että jos heinäkuussa yksimielisyyteen ei päästä, sopimusta vastustaville maille annetaan mahdollisuus liittyä siihen vasta myöhemmin. Tärkeiden maiden poissaolo vähentäisi kuitenkin sopimuksen merkitystä.

Wood uskoo, että tärkeät maat on edelleen mahdollista saada sopimukseen mukaan. Hän muistuttaa muutama vuosi sitten Kiinasta Afrikkaan matkalla olleen aselaivan tapauksesta.

Lastista nousi iso kohu ja lopulta kansalaisliike esti lastin pääsyn perille Zimbabween. Wood pitääkin kansalaisyhteiskunnan merkitystä tärkeänä.

"Se oli esimerkki, jossa käytännössä koko maailma sanoi Kiinalle, että älkää tehkö sitä. Ilman kansalaisyhteiskuntaa meillä ei olisi edes asekauppasopimuksen aloitusprosessia YK:ssa", Wood muistuttaa.