Auttamisesta tuli julkista

12.02.2013
Teija Laakso

(Kuva: 401 (K) 2013 / Flickr.com / cc 2.0)(Kuva: 401 (K) 2013 / Flickr.com / cc 2.0)Sosiaalisen median ja lahjoittajien oman aktiivisuuden hyödyntäminen on alkanut yleistyä suomalaisten järjestöjen varainkeruussa. Yhä useampi järjestö on luonut lahjoittajille mahdollisuuksia esimerkiksi perustaa nettiin oman keräyksen tai levittää sanaa kehitysyhteistyöstä sosiaalisen median avulla.

Esimerkiksi kehitysyhteistyöjärjestö Plan Suomi avasi viime syksynä Girls Can -nimisen verkkopalvelun, jossa käyttäjät voivat lahjoittaa rahaa virtuaaliseen keräyslippaaseen ja lähettää purkin sitten Facebookissa eteenpäin.

"Olemme miettineet, että meidän pitäisi jollakin tavalla elää ihmisten käyttäytymisen mukaisesti ja olla siellä, missä ihmisetkin ovat. Aloimme pohtia, mikä olisi moderni feissaustapa", kuvailee järjestön markkinointijohtaja Kirsi Mettälä.

Samantyyppisiä palveluita on myös muilla järjestöillä. Esimerkiksi Suomen Pakolaisavun tukijat ovat voineet viime vuodesta asti lahjoittaa rahaa järjestön kehitysyhteistyöhankkeisiin netissä toimivien Jelpi- ja Bank4Hope-palveluiden kautta. Niiden kautta voi tukea myös muita järjestöjä.

Jelpissä käyttäjä luo itse keräyssivun haluamalleen järjestölle, asettaa keräystavoitteen ja haastaa sitten tuttavansa mukaan.

Bank4Hopessa taas liitytään Pakolaisavun Ugandan hankkeen kuukausilahjoittajaksi ja haastetaan muita mukaan. Vastineeksi lahjoittajat saavat suoraan Ugandasta terveisiä siitä, mitä hyötyä rahoista on ollut.

"Tässä saadaan vihdoin toimimaan läpinäkyvyys: se, että saadaan kentältä suoraan terveisiä lahjoittajille", sanoo järjestön varainhankintapäällikkö Johanna Huurre.

Taloustilanne vaatii uusia keinoja

Järjestöjen yhteistyöverkoston Vastuullinen Lahjoittaminen ry:n pääsihteeri Pia Tornikoski sanoo, että etenkin sosiaalisen median hyödyntäminen järjestöjen varainkeruussa on viime vuosina yleistynyt. Syy on hänen mukaansa yksinkertainen: samalla tavoin kuin vaikkapa yrityksenkin on oltava Facebookissa, myös järjestön on oltava.

Samalla on mahdollista tavoittaa uusia lahjoittajia.

"Kummius on pitkäkestoista ja siinä ollaan valmiita lahjoittamaan suuriakin summia. Kaikille se ei ehkä ole omin tapa, ja rinnalle on haluttu tuoda tapa niille, jotka haluavat olla monessa mukana ja ovat spontaanimpia", Planin Mettälä kuvailee.

Pia Tornikoski uskoo, että uusien keräystapojen taustalla on myös se, että nykyinen taloustilanne uhkaa vähentää järjestöiltä muita rahanlähteitä. Siksi nyt kannattaa panostaa yksityisiin lahjoittajiin.

Järjestöjen mukaan uusista lahjoittajista ei kuitenkaan sentään kilpailla.

"Kaikkien yhteinen haaste on saada ihmisiä enemmän kiinnostumaan näistä aiheista. On olemassa paljon potentiaalisia lahjoittajia jotka eivät ole minkään järjestön tukijoita", Huurre sanoo.

Lahjoittaminen saa näkyä

Järjestöjen uusilla verkkohankkeilla on paljon yhteisiä piirteitä Suomessa juuri yleistymässä olevan joukkorahoituksen kanssa. Siinä ihmiset voivat valita verkossa tietyn hankkeen, jota haluavat tukea, ja saavat rahalleen vastineen. Usein kyseessä ovat erilaiset kulttuuriprojektit.

Hyväntekeväisyydessä vastinetta ei saa, mutta varainkeruu on samalla tavoin yhteisöllistä, ja siinä voi usein lahjoittaa juuri itse haluamaansa kohteeseen.

Maailmalla ilmiö on jo tuttu. Esimerkiksi Ison-Britanniassa 10 vuotta toiminut JustGiving-sivusto sai viime vuonna rikki miljardin punnan rajan.

Suomalaisjärjestöt eivät vielä osaa sanoa, onko uusista varainkeruumuodoista hyötyä. Palvelut ovat vasta alkutaipaleella ja perinteiset lahjoitustavat pitävät pintansa. Lisäksi palvelut vaativat lahjoittajilta tavallista enemmän aktiivisuutta.

"Maailmalla kukaan ei varmaan lähde edes maratonille ilman, että siinä olisi jonkinlaista hyväntekeväisyysnäkökulmaa. Suomessa tarvitaan vielä kulttuurin muutosta", sanoo Johanna Huurre.

Toisaalta myös käyttäjät itse saavat palveluilta enemmän: lahjoittamista ei tarvitse häpeillä, vaan se on julkista.

"Palvelut tarjoavat järjestöille paikan näkyä, mutta ne tarjoavat yhtä lailla myös yksilöille toimimisen ja näkymisen paikan", Pia Tornikoski toteaa.