Tämä artikkeli on julkaistu alun perin Le Monde diplomatique -lehden numerossa 11/2014. Tilaa lehti täältä.

Armeijan otteessa oleva Burman hallitus päätti 6. lokakuuta vapauttaa jälleen poliittisia vankeja. Muutamaa viikkoa myöhemmin pidätettiin joukko toimittajia. He liittyivät kesällä pidätettyjen kollegojen joukkoon. Samaan aikaan presidentti julistaa tulitauon alkaneeksi etnisten sissiliikkeiden kanssa, vaikka taistelut yhä jatkuvat.

Sotilasnäytökset ovat harvoin yllätyksellisiä, mutta juuri sitä oli Burman armeijan vuotuinen paraati 27. maaliskuuta 2013. Siinä muisteltiin tavan mukaan kansannousua japanilaisarmeijaa vastaan vuonna 1945.

Aung San Suu Kyi vastaanotti juhlaparaatia eturivissä vierellään entisiä kenraaleja, jotka aikoinaan laittoivat hänet vankilaan. Nämä entiset kenraalit muodostavat enemmistön presidentti Thein Seinin hallituksesta. He toivottivat Suu Kyin joukkoonsa symbolina sovintopolitiikasta ja Tatmadawin eli Burman armeijan roolin tunnustamisesta. Suu Kyi oli vapauttamisestaan vuonna 2010 lähtien antanut myönteisiä signaaleja yhteistyöstä armeijan kanssa, jota ilman hän ei voi suunnitella poliittista tulevaisuuttaan.

Nobelin rauhanpalkinnon ja kaksi vuotta sitten parlamenttipaikan täytevaaleissa saanut Suu Kyi on avoimesti ilmaissut halunsa asettua presidenttiehdokkaaksi ensi vuonna. Armeijan kirjoittama vuoden 2008 perustuslaki estää tämän vielä.

Tällä hetkellä tasavallan presidentin valitsee vaalikollegio, joka koostuu parlamentin alemmasta ja ylemmästä kamarista. Molemmissa kamareissa 25 prosenttia paikoista on varattu armeijan edustajille. Alemman kamarin pragmaattinen puhemies Thura Shwe Mann, joka nauttii vallassa olevien uudistusmielisen puolueen (USDP) tukea, on ollut yhteydessä Suu Kyiin presidentinvaaleja ennakoiden.

Maaliskuusta 2013 lähtien Shwe Mann on yrittänyt saada perustuslakiin lisäyksen, joka avaisi Suu Kyille mahdollisuuden päästä presidentiksi ja poistaisi armeijan absoluuttisen valta-aseman. Armeijan ylipäällikkö kenraali Min Aung Hlaing on kuitenkin muistuttanut Shwe Mannia Tatmadawin keskeisestä asemasta maan johdossa ja maan perustuslain takaajana.

Vangitsemisia ja vapautuksia

Presidentti Thein Sein ei ole jäänyt kiinni menneeseen. Budjetti- ja talouskysymyksissä on tehty monia merkittäviä uudistuksia, kuten erityistalousalueiden perustaminen, investointisäännösten höllentäminen, ulkomaisten pankkien salliminen ja valuutan devalvointi. Edistystä on saatu aikaan myös lehdistönvapauden saralla, kun sensuuria on osin lievennetty.

Mutta keväällä 2014 useita toimittajia pidätettiin ja eräät heistä vangittiin. Valtaapitävät eivät selvästi pitäneet lehdistön toiminnasta vaalien lähestyessä. Toisaalta hallitus näytti halunsa uudistuksiin vapauttamalla merkittävän määrän poliittisia vankeja. Näiden toimenpiteiden tavoitteena oli nostaa Burma pois kansainvälisen paariavaltion asemasta ja samalla poistaa poliittiset ja taloudelliset pakotteet. Yhdysvaltojen ulkoministeri Hillary Clinton teki historiallisen vierailun maahan joulukuussa 2011 ja presidentti Barack Obama marraskuussa 2012 ja vielä uudelleen tämän vuoden marraskuussa.

Tämä diplomaattinen painostus ei ole kuitenkaan auttanut kohentamaan ihmisoikeuksia ja rauhantilaa maan sisällä. Kärsijöinä ovat olleet etniset vähemmistöt. Yhdysvaltojen toimenpiteiden herättämä toivo ei ole enää niin korkealla kuin alussa. Monien etnisten vähemmistöjen johtajien mielestä Yhdysvallat toivoo vain hillitsevänsä Kiinan vaikutusvaltaa sekä katkaisemaan Burman johdon siteet Pohjois-Koreaan.

Etnisesti hajanainen maa

Burman etninen jako on hyvin monimuotoinen. Maassa on 135 tunnustettua etnistä ryhmää, joista jotkut ovat taistelleet oikeuksistaan maan itsenäistymisestä, vuodesta 1948 lähtien. Samasta  syystä Thein Sein käynnisti neuvottelut tulitauosta, ja merkittävimmät aseelliset ryhmittymät suostuivat astumaan kaoottiselle tielle kohti sovintoa.

Burman armeija oli läsnä kaikissa neuvotteluissa ja allekirjoitti sopimukset sovintoprosessin etenemisestä, mutta se ei silti katso sitoutuneensa itse prosessiin, joka sen mielestä on vain hallituksen poliittista peliä. Armeija muistuttaa mielellään, että perustuslaki antaa sille roolin maan etujen takaajana.

"Armeijan mielestä maan etu on sama kuin armeijan."

Armeijan mielestä maan etu on sama kuin armeijan. Armeijan etuihin kuuluu hyvin monenlainen kirjo asioita. Se myöntää lupia luonnonvarojen hyödyntämiseen, takaa työmaiden ja investointien turvallisuuden ja saa osan tuotoista joko suoraan omistamiensa yhtiöiden tai Union of Myanmar Economic -holdingyhtiön kautta. Armeijan vuonna 1990 perustama monialayritys toimii luonnonvarojen hyödyntämisen ohella monella muullakin eri toimialalla.

Taloudelliset syyt, kuten patoprojektit kachinien ja shanien alueilla. ovat olleet väkivaltaisuuksien käynnistymisen laukaisijana 17 vuoden tulitauon jälkeen. Uudet yhteenotot Burman armeijan ja vuonna 1960 perustetun Kachinin itsenäisyysarmeijan (KIA) välillä alkoivat kesäkuussa 2011. Samasta syystä armeija on joutunut uusiin aseellisiin yhteydenottoihin Shanin valtioarmeijan (SSA) pohjoisen haaran kanssa annettuaan käskyn evakuoida Salweenjoen länsirannan Shanin osavaltion keskiosista, jota aluetta shanit ovat hallinneet vuoden 1989 tulitauosta lähtien.

Tekosyynä on alueen turvaaminen. Alueelle on suunniteltu rakennettavaksi useita vesivoimaloita pääjokeen ja sen yhteen sivuhaaraan. Tuhatmäärin siviiliväestöä pakotetaan muuttamaan, mikä on lisännyt epävakautta ja jännitettä alueella.

Vähemmistökansojen edustajat katsovat, että tämä on taas yksi uhka Wan yhdistynyttä valtioarmeijaa (UWSA) kohtaan. Shanien eteläisten ja pohjoisten joukkojen mukaan yhteenottoja armeijan kanssa on ollut kymmenittäin. He ovat vedonneet jatkuvasti presidenttiin niiden johdosta. Kengtungissa loppuvuodesta 2012 pidetyssä tärkeässä tapaamisessa Burman valtion ja shanien johtajan Yord Serkin välillä oli läsnä myös armeijan varakomentaja.

Armeija pelaa omaa peliään

Kachinit allekirjoittivat ainoana etnisenä ryhmänä tulitaukosopimuksen hallituksen kanssa 1994. He eivät suostu uuteen tulitaukosopimukseen, koska entisiäkään lupauksia ei ole pidetty. Etnisten vähemmistöjen piirissä skeptikot ovat vetäneet tästä johtopäätöksen, että Burman enemmistön kanssa ei voi tehdä poliittisia sopimuksia. Karenien kansallinen unioni (KNU) oli lähellä hajota näihin kiistoihin. Yord Serk onnistui saamaan läpi näkemyksensä tulitauosta nuorille upseereille, jotka halusivat mieluummin jatkaa taistelua, järjestämällä laajan tiedotuskampanjan ja kansanäänestyksen shanien parissa. Valtaosa shaneista tahtoo paluuta rauhantilaan, ei ainoastaan tulitaukoa.

Thien Sein on omasta puolestaan julistanut kahteen otteeseen yksipuolisen väkivaltaisuuksien lopettamisen kachinien kanssa. Kenraali Min Aung Hlaing asettui kuitenkin presidenttiä vastaan eikä suostunut tähän.

Taistelut KNUta ja Karenin edistyksellistä kansanpuoluetta (KNPP) vastaan ovat käytännössä lakanneet, mutta karenien järjestöjen johtajat valittavat Burman armeijan vahvistavan jatkuvasti joukkojaan heidän alueillaan.

Kiivaimpia taisteluja käydään Kachinin osavaltiossa. Sadat sissit ovat saaneet siellä surmansa kesäkuun 2011 jälkeen. Burman armeijan miestappiot lasketaan tuhansissa. Siviiliväestö kantaa silti suurimman taakan. Toistasataatuhatta ihmistä on joutunut jättämään kotinsa ja armeija syyllistyy jatkuvasti väärinkäytöksiin siviilejä kohtaan.

Kiinan investoinnit vaakalaudalla

Kiinan näkökulmasta tilanne on kehittynyt kehnoon suuntaan. Se uskoi saavuttaneensa jo vakauden raja-alueillaan. Nyt sen valtavat taloudelliset investoinnit ovat vaarassa taistelujen vuoksi. Kiinaan virtaa jälleen pakolaisia ja heidän mukanaan poliittisia levottomuuksia. Kachinilaisten mielenosoituksia nähdään nyt Kiinan maaperällä Yunnanin maakunnassa.

Osoittaakseen Burman kenraaleille, että heidän toimiaan siedetään vain tiettyyn rajaan asti, Kiina on alkanut jälleen antaa tukea "suojateilleen" eli UWSAlle. Wa-väestö pelkää olevansa seuraava kohde, mikäli kachinien vastarinta murretaan.

Laosin kautta tulevilla asetoimituksilla Kiina pyrkii pitämään walaiset puolellaan. Virallisesti Kiina tietenkin kiistää toimittavansa aseita alueelle todeten, että yksikään sotilasajoneuvo ei ole ylittänyt rajaa Yunnanin maakunnasta Burman puolelle eikä Kiina halua sekaantua naapurinsa asioihin.

Kachinin johtajat taas sanovat, että heidän ja Burman valtion tyrmistykseksi kiinalaisten edustajat olivat vahvasti mukana helmikuun 2013 neuvotteluissa Ruilissa eli Yunnan maakunnan rajakaupungissa. Se oli valittu neuvottelupaikaksi sen jälkeen, kun kachinilaiset vaativat tapaamista "neutraalissa" paikassa ja ehdottivat aluksi neuvottelujen siirtämistä Thaimaan puolelle. Burman johto tyrmäsi tämän vaihtoehdon.

Kiina kieltäytyi allekirjoittamasta alustavaa sopimusta, jonka kaksi burmalaista osapuolta oli jo hyväksynyt. Se ei halunnut ulkomaisia tarkkailijoita Burman ja Kiinan rajaseudulle eikä myöskään suostunut siihen, että kansainvälisten järjestöt toimittaisivat humanitääristä apua Kiinan puolella oleville kachinipakolaisille.

Rauhannobelisti ei herätä luottamusta

Alueen siviiliväestö pelkää uutta väkivallan aaltoa. Monet ovat kritisoineet Suu Kyin vaitonaisuutta. Hänen asenteensa on herättänyt kummastusta myös Burman kantaväestössä, etenkin kun väestöä on pakkosiirretty investointien alta.

Etniset vähemmistöt tuomitsevat Suu Kyin toiminnan täysin, koska hän on ollut vaiti armeijan väärinkäytöksistä. Sama pidättyväisyys on nähty Rakhinen (ent. Arakan) osavaltion tilanteen suhteen. Alueella on ollut etnisiä väkivaltaisuuksia Rakhinen buddhalaisenemmistön ja bengalilaisen muslimivähemmistön välillä.

Asetelma on äärimmäisen herkkä. "Rangoonin lady" tietää hyvin, että merkittävä osa burmalaisista suhtautuu vihamielisesti tähän muslimivähemmistöön. Jopa siinä määrin, että Rakhinen buddhalaiset, jotka ovat yleensä hyvin kriittisiä armeijaa kohtaan, ovat tukeneet valtion harrastamaa muslimien sortoa. Armeija on taas käyttänyt muslimeja hyväkseen sabotoidakseen Rakhinen alkuperäisväestön itsenäisyyspyrkimyksiä.

Rakhinen muslimivähemmistö haluaisi käyttää itsestään nimeä Rohingya. Hallitus taas katsoo heidän olevan laittomia maahanmuuttajia, vaikka he ovat asuttaneet seutua yli kahden vuosisadan ajan. He menettivät kansalaisuutensa uuden kansalaislain hyväksymisen myötä 1982. Kiista heidän asemastaan juontaa brittihallinnon taktiikkaan. Britit myönsivät heille luvan asettua minne tahansa maakuntaan vanhan "hajota ja hallitse"-opin mukaisesti.

Neuvottelut Burman johdon ja aseellisten kapinallisryhmien välillä jatkuvat, mutta ratkaisua saadaan silti odottaa. Presidentti Thein Sein on tehnyt sovinnosta kansallisen tavoitteen. Etnisille vähemmistöille se on vain pieni askel kohti poliittista ratkaisua. Vähemmistöt pelkäävät, että Burman armeija ei ole koskaan luopunut tavoitteestaan pakottaa heidät antautumaan ehdoitta.Vaikka vuoden 2015 vaaleissa Suu Kyin ja alemman kamarin puheenjohtajan koalitio onnistuisikin voittamaan ja luomaan illuusion demokraattisista vaaleista ja myös ulkovallat hyväksyisivät tämän, mikään ei muuttuisi ilman perustuslain muuttamista siten, että armeijan absoluuttinen valta päättyy. Etnisille vähemmistöille sellaiset vaalit merkitsisivät toiveiden hautaamista.

Andre ja Louis Boucaud ovat toimittajia. Suomentanut Jorma Penttinen.