Ecuadorin ehdotus: palkitaan siitä, että öljyä ei porata | Maailma.net Hyppää pääsisältöön

Hae

Hae sivuilta

Ecuadorin ehdotus: palkitaan siitä, että öljyä ei porata

Aloite Yasunin kansallispuiston suojelemiseksi on yhdistänyt sosiaaliset ja ekologiset tavoitteet, mutta kriitikoista se ei ratkaise ongelmia vaan pelkästään siirtää niitä, kirjoittaa Raisa Musakka.


Juttu on julkaistu alun perin Perusteen numerossa 1/2012. Tilaa lehti täältä.

Ecuador ehdottaa maailmalle diiliä: se kieltää öljynporauksen luonnoltaan herkän Yasunin kansallispuiston Ishipingo-Tambococha-Tiputini -öljykentillä, mikäli kansainvälinen yhteisö suostuu kompensoimaan noin puolet menetetyistä öljytuloista. Onnistuessaan aloite voisi auttaa Ecuadorin kaltaisia luonnonvaroiltaan rikkaita, mutta samalla köyhyydestä kärsiviä maita siirtymään öljyn jälkeiseen talouteen.

Ecuador alkoi Alianza PAIS -koalition vaalivoiton jälkeen vuonna 2007 ajaa radikaalia ympäristöpolitiikkaa. Vuoden 2008 perustuslakiuudistuksessa luonto nostettiin oikeuksia omaavaksi subjektiksi, mikä oli ympäristölainsäädännön kannalta ennenkuulumatonta. Samaan aikaan vasemmistopresidentti Rafael Correa esitteli maailmalle vuonna 2007 YK:n yleiskokouksessa Yasuni-ITT -nimisen aloitteen. Jos nykyinen politiikka perustuu vähäisemmästä saastuttamisesta palkitsemiseen, niin entäpä jos palkittaisiinkin saastuttamatta jättämisestä? Saastuttamisen ehkäisemisen taloudellinen kompensoiminen on uusi ja radikaali idea, ja sitä on kutsuttu Kioton jälkeiseksi (post-Kioto) ympäristöpolitiikaksi.

Aloitteen idea on yksinkertainen: Ecuador sitoutuu alueen suojelemiseen ja sen asettamiseen porauskieltoon, jos kansainvälinen yhteisö kompensoi Ecuadorille osan (noin 50 prosenttia) menetetyistä öljytuloista. Kerätyt varat sijoitetaan YK:n kehitysohjelma UNEP:n hallinnoimaan säätiöön ja käytetään sosiaalisiin ja ekologisiin hankkeisiin.

Öljy tuo toimeentulon harvoille ja köyhyyttä monille

Amazonin sademetsäalue Ecuadorissa on yksi maailman monimuotoisimmista ekologisista aarreaitoista. Itäisessä Ecuadorissa, Perun rajan tuntumassa sijaitsevaa Yasunin kansallispuistoa on kuvailtu paratiisiksi maan päällä. Alue on biodiversiteetiltään maailman rikkaimpia. Yasunin sademetsässä on dokumentoitu enemmän hyönteislajeja kuin missään muualla, ja vain hehtaarin alueella Yasunin metsää on enemmän puulajeja kuin Yhdysvalloissa ja Kanadassa yhteensä. Alueelle öljynporauksen myöä raivatut tiet ovat avanneet väylän viidakkoon tuoden mukanaan lieveilmiöitä, kuten salametsästystä ja laitonta puunhakkuuta. Jäteöljyjärvet paljastavat paikat, mistä öljyä on jo porattu.

Yasuni-ITT -aloite pyrkii estämään öljynporauksen Ishipingo-Tambococha-Tiputini -öljykentillä. Alueen suojelemista on perusteltu muun muassa sen luonnon poikkeuksellisella monimuotoisuudella, alueella vapaaehtoisessa eristyksessä elävien intiaaniheimo- jen elämäntavan suojelemisella sekä porauskiellolla saavutettavalla hiilidioksidipäästöjen välttämisellä. Samalla Ecuadorin talous on kuitenkin edelleen täysin riippuvainen öljystä sen muodostaessa yli 50 prosenttia maan vientisektorista. Amazonin rikkauksista huolimatta noin kolmannes maan asukkaista elää köyhyysrajan alapuolella. Näin ollen kansallispuiston kohtalon on nähty merkitsevän ecuadorilaisille kipeää valintaa biodiversiteetin ja hyvinvoinnin välillä.

Ecuadorissa erilaiset ympäristönsuojeluun erikoistuneet järjestöt ovat kasvattaneet painoarvoaan viimeisten vuosikymmenien aikana, ja niiden vaikutus näkyy vahvasti vuoden 2007 presidentinvaalien myötä valtaan nousseen vasemmistolaisen Alianza PAIS -koalition poliittisessa agendassa. Yasuni-ITT -aloite on osa Ecuadorin uusliberalismi-kriittistä kehitysstrategiaa, jonka keskiössä on pyrkiä "öljynjälkeiseen talouteen". YK näytti vihreää valoa Ecuadorin suunnitelmalle, ja sopimusta UNEP:n ja maan hallituksen välillä odotettiin allekirjoitettavaksi Kööpenhaminan ilmastokokouksessa joulukuussa 2009. Ecuadorin hallitus kuitenkin perääntyi viime metreillä, sillä se halusi suuremman päätösvallan kerättävien varojen käytössä. Sopimus allekirjoitettiin viimein elokuussa 2010, ja samalla lahjoituksia varten syntyi UNEP:n alaisuuteen The Yasuni-ITTTrustFund -säätiö.

Ecuadorilla on ollut viimeiset viisi vuotta käynnissä massiivinen tiedotuskampanja aloitteen kansainvälisen tunnettuuden lisäämiseksi. Sen tuloksena Yasunin tukijoihin on liittynyt kirjava joukko maita, paikallishallituksia, julkisuuden henkilöitä ja yrityksiä. Aloitteen menestystä on edistänyt sen tapa yhdistää sosiaaliset ja ekologiset tavoitteet. Osa säätiön rahoista on tarkoitus sijoittaa uusiutuvia energiamuotoja Ecuadorissa tukeviin hankkeisiin ja siten muuttaa lopulta koko maan energiantuotannon kokonaisuutta. Samalla pyrkimyksenä on Tagaerien ja Taromenanejen kaltaisten, vapaaehtoisessa eristyksessä elävien intiaaniheimojen elintavan turvaaminen sekä köyhyyden ja eriarvoisuuden lievittäminen maanlaajuisesti erilaisin säätiön rahoittamin projektein. Samaan aikaan mediahuomiota on saanut Ecuadorin oikeustaistelu öljyjätti Chevronia vastaan sen tytäryhtiön Texacon saattamiseksi vastuuseen sademetsään jättämästään mittavasta ekokatastrofista. Öljynporaukseen nojaava talous onkin luonut Ecuadorissa paikallisen sanonnan mukaan "toimeentuloa harvoille ja köyhyyttä monille" (El petróleogenerae-conomíaparapocos y pobrezaparamuchos).

Kaikessa ainutlaatuisuudessaan Yasuni-ITT -aloite herättää myös kysymyksiä. Kuinka esimerkiksi voidaan varmistua siitä, että öljy todella jää maan uumeniin? Entä jos tulevat hallitukset haluavat toimia kansallispuiston suhteen toisin? Kuinka lahjoitetun rahan käyttöä voidaan valvoa? YK on kiinnittänyt tähän huomiota antamalla säätiöön tuleville lahjoituksille takuun (YasuníGuaranteeCertificates, CGY), joka velvoittaa Ecuadoria maksamaan lahjoitetun summan takaisin, mikäli rahoja ei käytetä säätiön sääntöjen mukaisesti.

Kritiikkiä tulee myös niiltä, joita aloitteen pitäisi ensisijaisesti hyödyttää. Heinäkuussa 2012 joukko Tiputinin alueen intiaaniyhteisöjen jäseniä marssi Auca-Coca -tietä pitkin Ecuadorin pääkaupunkiin Quitoon vaatien tehokkaampia toimia Amazonin sademetsän suojelemiseksi. He pitivät Yasuni-ITT- kampanjaa "suurena valheena, koska jo maan perustuslaki vuodelta 2008 kieltää öljynporauksen, puunhakkuun ja kaivostoiminnan Yasunin kaltaisilla alueilla, mutta samaan aikaan kaikkea tätä tapahtuu koko ajan kaikessa hiljaisuudessa, myös Yasunissa".

"Tuntuu, ettei intiaaniheimojen elämä paina mitään, kun puntarissa on raha", kommentoi eräs marssille osallistunut El Universo -sanomalehden haastattelussa. Toisaalta ongelma ei ole vain Ecuadorin, sillä se jakaa puiston naapurimaansa Perun kanssa. Huhuja porausten aloittamisesta naapurin puolella Bloque 67:ssä on jo kantautunut. Jää nähtäväksi, miten Ecuadorin hallitus reagoi mustan kullan valumiseen perulaisten taskuun.

Kamppailu Ecuadorin poliittisella kentällä

Espanjalainen ekonomisti ja ympäristöpolitiikantutkija Joan Martínez Alier Barcelonan yliopistosta on analysoinut sekä Alianza PAIS -koalition että presidentti Correan ympäristöpolitiikkaa. Alier luo mielenkiintoisen katsauksen koalition sisäisiin jännitteisiin. Eniten ympäristönäkökulmaa Alianza-PAIS:n politiikkaan ajoivat maan entinen ulkoministeri, Alierin yliopistokollega Fánder Falconi sekä ex-ministeri ja perustuslakia säätävän komitean puheenjohtajana toiminut Alberto Acosta yhdessä avustajansa, ympäristöjärjestö Acción Ecológican (1986) sekä Oilwachin (1995) perustajan Esperanza Martínezin kanssa. Alierin mukaan edellä mainitut edustavat uutta latinalaisamerikkalaista suuntausta, joka pyrkii pääsemään eroon luonnonvarojen riistoon perustuvasta talouskasvusta vaatien kestävämpää kehitystä. Sen sijaan ekonomistikoulutuksen saanut Rafael Correa ei ole toiminut ympäristöliikkeissä ja edustaa perinteisempää vasemmistolaista talousajattelua.

Falconi ja Acosta jättivät AlianzaPAIS:ssa toimimisen ja sen ajaman "kansalaisten vallankumous" (La Revolución Ciudadana) -nimellä tunnetun poliittisen prosessin. Falconi tosin palasi myöhemmin liikkeeseen. Liikkeen sisäiset jännitteet näkyivät myös presidentti Correan kommenteissa vuonna 2010 Expreso-lehdessä, jonka haastattelussa hän mainitsee eronneen ulkoministeri Falconin takana olleen "joukon lapsellista ympäristöväkeä". Samassa haastattelussa hän kertoo pitäneensä suurimpana poliittisena vihollisenaan jo perustuslakia säätävän komitean kokoontumisesta (2007–2008) lähtien oikeiston sijaan "intiaaninationalismia ja naiivia ekologismia" (elindigenismo y el ecologismoinfantil). Nämä kommentit hämmensivät Alieria. Se, ettei Correa koskaan ole profiloitunut ympäristöaatteen kannattajana, on eri asia kuin profiloitua "antiekologistina".

Vaikka Ecuador ja sen presidentti Rafael Correa samaan aikaan näyttäytyivät kansainvälisesti ympäristönsuojelun mallioppilaina, eivät Correan kommentit "lapsellisesta ympäristöväestaä", uhkaukset aloittaa öljynporaus heti mikäli rahoitusta Yasuni ITT -aloitteelle ei löytyisi mitä pikimmin sekä Falconin ja Acostan lähtöliikkeestä jääneet maan sisäpolitiikassa vaille seurauksia. Näkyvin niistä oli oikeisto-opposition äänenkannattajien, maan suurimpien sanomalehtien El Comercion ja El Universon, Correan perinteisten kriitikkojen, näyttävä kääntyminen Yasuni-ITT -aloitetteen puolustajiksi. Myös maan parlamentissa linjajaot menivät uusiksi. Alun perin aloitteelle olisi odottanut tukea lähinnä intiaaniyhteisöjen poliittiselta koalitiolta (CONAE, Confederación de Nacionalidades Indígenas), samalla, kun uusliberaalin oikeiston olisi luullut pitävän aloitetta naiivina ja utopistisena. Toisin kävi, kuten El Comercion ja El Universon toimitusten ottama vahva kanta Yasunin puolesta osoittaa – ne ovat olleet jopa hallitusta suurempia aloitteen suitsuttajia.

Maan parlamentin ja kansalaisyhteiskunnan lähes sataprosenttinen tuki aloitteelle tuntuu Ecuadorin kaltaisessa poliittisesti polarisoituneessa yhteiskunnassa lähes mahdottomalta saavuttaa. Miten täläinen ihme on voinut tapahtua? Alierin mukaan kyse on joko presidentti Correan äärimmäisen taitavasta sisäpoliittisesta peliliikkeestä: kritisoimalla ensin aloitetta hän muutti sen potentiaalisimmat vastustajat kannattajiksi. Tai sitten argumentit aloitteen puolesta ovat yksinkertaisesti niin päteviä, ettei sitä voi kuin kannattaa. Oli niin tai näin, ecuadorilaiset ovat aloitteen takana, nyt tehtävänä on vakuuttaa muu maailma.

Johtaako aloite ongelman siirtoon vai ratkaisumallin imitointiin?

Kriitikoiden mukaan Yasuni-ITT -aloite ei ratkaise ongelmaa, vaan vain siirtää sitä. Öljyn jättäminen maaperään Yasunissa ei lopeta nykyistä talouden riippuvuutta öljystä. Jos öljyä ei porata itäisen Ecuadorin kansallispuistossa, jossain muualla porataan senkin edestä. Toisaalta öljyä ei ole loputtomiin, joten pahimmassa tapauksessa Yasunin öljy korvattaisiin kaasulla tai vielä saastuttavammalla kivihiilellä, jota riittää. Tätä efektiä kutsutaan "vuodoksi" (leakage), ja sama ilmiö on nähtävissä esimerkiksi silloin, kun jokin alue suojellaan hakkuilta, mutta samaan aikaan metsää kaadetaan hieman syrjempää sitäkin nopeammin.

Kannattajien mukaan Yasuni-ITT voi synnyttää sen sijaan käänteisen reaktion niin, ettei se aiheuttaisikaan "vuotoa", vaan imitoinnin. Kenties se rohkaisisi jättämään öljyä maan uumeniin muissakin sosiaalisesti ja ympäristöllisesti herkissä paikoissa. Tällaisia paikkoja riittää: merenpohja, koko Amazonin alue, Alaska, useat hiilikaivokset Kiinassa ja Intiassa... Ecuadorissa onkin otettu käyttöön verbi "yasunizar" eli "yasunisoida". Se tarkoittaa Yasuni-ITT -aloitteen radikaalin idean leviämistä. Muutoksen on alettava jostain, ja on loogista, että se alkaa Yasunin kansallispuiston kaltaisesta ekologisesta aarreaitasta, maapallon keuhkoista.

Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden kandidaatti ja toimittaja. Tällä hetkellä hän asuu Ecuadorissa, missä hän kerää materiaalia sosiaalipolitiikan pro gradu -tutkielmaansa.

Lisää uusi kommentti

Lue ohjeet ennen kommentointia