Egyptin demokratia etsii suuntaansa

26.04.2012
Timo Mielonen

Hanna Nikkanen ja Hassan A. Mosa (Kuva: Timo Mielonen).Hanna Nikkanen ja Hassan A. Mosa (Kuva: Timo Mielonen).Yksinvaltaisten hallitsijoiden syrjäyttäminen ja demokraattisten oikeuksien saavuttaminen olivat viime vuonna Tunisiasta alkaneiden arabimaiden kansannousujen yhdistävä tavoite. Epäselvää kuitenkin on, millaista demokratiaa eri maissa ollaan rakentamassa tai mitä demokratia tarkoittaa, todettiin Suomen Sadankomitean ja Ydin-lehden seminaarissa Egypti – tulevaisuus avoinna sunnuntaina.

Myönteinen Egyptissä tapahtunut muutos on ollut se, että presidentti Hosni Mubarakin eroon päättyneen kansannousun jälkeen kansalaiset tuntevat omistajuutta maastaan, Develoment No Borders järjestön Hassan A. Mosa totesi.

Aikaisemmin ajattelutapana oli, että Egypti on "heidän" maa, ja heidän tarkoitti valtaeliittiä.

Haasteita kuitenkin riittää ja edelleenkin vallassa on sama hallitus kuin ennen kansannousua, Mosa muistutti.

Minkälainen demokratia kelpaa lännelle?

Toinen haaste on poliittisen islamin pelko, johon Mosan mukaan liittyy paitsi kysymys siitä, millaista demokratiaa halutaan, myös kysymys, millaista demokratiaa länsimaat haluavat.

Mosa muistutti vuoden 2006 palestiinalaishallinnon vaaleista, jotka Hamas voitti. Sen voittoa ei kuitenkaan haluttu hyväksyä.

"Kysymys kuuluukin, ovatko Yhdysvallat, muut länsimaat ja kansainväliset toimijat valmiit hyväksymään sen demokratian, jota Egyptissä ollaan rakentamassa."

Demokratian rakentamista vaikeuttaa myös se, että "noin kolmeenkymmeneen vuoteen Egyptissä ei ole ollut demokratiaa, joten ei tiedetä, mitä demokratia tarkoittaa", Develoment No Bordersin Dina Aziz El-Maraghy lisäsi.

Hänen mukaansa egyptiläisten olisi opeteltava kuuntelemaan toisia ihmisiä ja keskustelemaan sen sijaan, että tyydytään poliittisen johdon määritelmiin siitä, mikä on oikein.

Poliittisten oikeuksien ja demokratian tavoittelun ohella arabimaiden kansannousujen taustalla oli myös taloudellisia tekijöitä. Toimittaja Hanna Nikkanen muistutti, että Egyptissä oli vuonna 2008 laaja lakkoaalto, jota kuitenkaan ei Suomessa uutisoitu.

Naisten kaksi rinnakkaista protestiaaltoa

Lakkoilun keskus oli Al-Mahallan teollisuuskaupunki, missä laajat mielenosoitukset seurasivat tekstiiliteollisuuden työntekijät lakkoja.

"Lakot puhkesivat ruuan hinnan korotuksista ja naisten rooli oli keskeinen sekä lakoissa että niiden yhteydessä järjestetyissä mielenosoituksissa", Nikkanen sanoi sekä lisäsi, että ennen kansannousuja Kairossa tomaattikilon ostamiseen vaadittiin kuukauden palkka.

Kun julkisuudessa näkyi, kuinka nuoret korkeasti koulutetut naiset ottivat aktiivisesti osaa liikehdintään arabimaissa, ajoivat autoa Saudi-Arabiassa tai osallistuivat mielenosoituksiin Egyptissä, tämä on Nikkasen mukaan vain osatotuus. Rinnakkaisena tälle oli kouluttamattomien naisten taloudellisesta tilanteesta kummunnut protestointi, joka yhdistyi koulutettujen naisten protestointiin poliittisten oikeuksien saavuttamiseksi.

Prosessi on kuitenkin kesken, eikä vuosi kansannousun jälkeen voida ajatella, että kaikki ongelmat olisi kyetty ratkaisemaan.

"Demokratia rakentaminen on oppimisprosessi", Mosan kiteytti.