Euroopan mailla on ollut pitkät kauppasuhteet Afrikan maihin: ensin siirtokuntina, sitten siirtomaina ja lopulta itsenäisinä valtioina. Harvoin on voitu puhua kumppanuudesta ja niin Afrikan maat kuin kansalaisjärjestöt pelkäävät, ettei EPA-sopimuksissakaan ole kyse tasavertaisesta yhteistyöstä.

Neuvottelut alkoivat jo vuonna 2002, mutta täysimittaisia sopimuksia ei vieläkään ole saatu aikaan. Sopimukset ovat laajat eli ne kattavat vapaakaupan lisäksi esimerkiksi palvelukaupan ja julkiset hankinnat.  Euroopan komissio neuvottelee EU:n jäsenmaiden valtuuttamana ja myös ulkoministeriössä seurataan pitkittynyttä tilannetta.

"Tällä hetkellä EU:n ja Afrikan maiden tavoitteet eivät käy yksiin. EU haluaisi laajat sopimukset, mutta Afrikan maat haluavat enemmän joustovaraa," kaupallinen neuvos Kent Wilska ulkoministeriöstä taustoittaa.

Euroopan komission mukaan sopimukset edistävät Afrikan maiden yhdentymistä, tukevat maita kehittämään tuotantoaan ja liittävät maat lopulta maailmantalouteen.

Afrikan maat viivyttelevät sopimusten allekirjoittamista

EPA-sopimuksilla kauppa vapautetaan vastavuoroisesti eli EU vapauttaa 100 prosenttia ja Afrikan maat 80 prosenttia. Niin kansalaisjärjestöt kuin monet Afrikan maat pelkäävät, etteivät kaupasta saadut tulot riitä korvaamaan menetettyjä tullituloja.

"Ei ole realistista odottaa, että esimerkiksi viidentoista vuoden siirtymäajan jälkeen Afrikan maiden tuotteet pärjäisivät kilpailussa eurooppalaisille tuotteille," tutkija Marikki Stocchetti Ulkopoliittisesta instituutista toteaa. Myös yksikön päällikkö Timo Olkkonen ulkoministeriöstä on samoilla linjoilla.

"Toivomme, että tuonti Afrikasta kasvaisi, mutta kaikkien maiden kohdalla tämä ei ole realistista."

EPA-sopimuksista neuvottelevat niin vähiten kehittyneet maat, kuten Burkina Faso, kuin ylemmän keskitulon maat kuten Namibia. Tutkija Stocchetin mukaan vapaakauppa hyödyttäisi kuitenkin vain niitä maita, joilla on jo valmiiksi kilpailukykyiset tuotteet ja hyvä hallinto.

Euroopan komissio painostanut maita allekirjoittamaan sopimukset

Kansalaisjärjestöt, kenties äänekkäimpänä niistä englantilainen Traidcraft, ovat syyttäneet Euroopan komissiota kehitysmaiden painostamisesta. Ensiksi komissio asetti tullittoman Euroopan markkinoille pääsyn jatkon ehdoksi, että maat allekirjoittavat niin sanotut ensivaiheen EPA-sopimukset, jotka käsittävät pelkästään tavarakaupan. Komissio vaatii, että maat allekirjoittavat sopimukset vuoteen 2014 mennessä. Monille maille EPA-sopimukset ovat käytännössä ainoa vaihtoehto, mikäli ne haluavat jatkossakin päästä tullitta Euroopan markkinoille.

"Kyllähän sopimuksissa selkeästi on jotain, jos maat eivät halua allekirjoittaa niitä. Jos kyse on kerta kumppanuudesta, ei pitäisi olla pakkoa," Stocchetti sanoo.

Olkkonen kiistää painostuksen ja sanoo myös EU:n joustaneen vaatimuksissaan.

EU:n suhteet Afrikkaan rakoilevat

Sopimusten tulevaisuutta varjostavat EU:n ja Afrikan maiden huonontuneet välit. Stocchetti epäilee, että sopimuksista on tullut komissiolle arvovalta- ja uskottavuuskysymys. Hänen mukaansa neuvotteluihin on tuhlattu niin paljon rahaa, aikaa ja henkilötyövuosia, ettei komissio voi perääntyä.

"Toivon, ettei tästä ole tullut arvovaltakysymys. Olisi kuitenkin tärkeää päästä jonkinlaiseen pysyvään tilaan, sillä neuvottelut ovat aiheuttaneet kireyttä Afrikassa," Olkkonen pohtii.

Miten suhteiden kariutumisen ja kauhukuvamaiset otsikot voisi sitten estää?

"Vaikka EPA-sopimuksen sanotaan myös tukevan Afrikan maiden kehitystä, totuus on, että sopimuksia on neuvoteltu EU:n kauppapolitiikan näkökulmasta. EU:lla on kyllä paljon tietämystä kehitysyhteistyöstä ja komission olisi hyödynnettävä tätä tietämystä neuvotteluissa," Stocchetti pohtii.

"Afrikan maat ovat kuitenkin toteuttamassa sopimuksia, joten niiden mielipiteitä tulisi kuunnella enemmän."

Juttua varten haastateltiin Kehys ry:tä.