Farkkujen hiekkapuhallusta käytetään yhä

Lähes kaikki suomalaiset tekstiilialan yritykset kertoivat Finnwatchin kyselyssä, etteivät ne käytä hiekkapuhallusta farkkutuotteidensa viimeistelyyn, ilmenee tällä viikolla julkistetusta raportista Hengenvaarallinen muotioikku – Suomessa myytävien farkkujen hiekkapuhallus.

Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskuksen toimeksiannosta tehty kysely tehtiin 24 yritykselle, jotka jälleenmyyvät tai valmistavat farkkukankaisia vaatteita.

Veljekset Keskinen kielsi vastauksensa julkaisemisen ja CTRL Clothing ei vastannut muuttokiireisiinsä vedoten. Kaikki muut yritykset ilmoittivat, ettei hiekkapuhallusta käytetä.

Suomessa myytävien ulkomaisten farkkumerkkien hiekkapuhallus perustuu Finnwatchin raportissa järjestöjen ja tutkimuslaitosten tekemiin selvityksiin. Niiden perusteella hiekkapuhallusta edelleen käytetään.

Italialainen julkisuuden henkilöiden suosima Dolce&Gabbana ei ole vieläkään kieltänyt hiekkapuhallusta omassa tuotannossaan huolimatta kasvavasta julkisesta paineesta yritystä kohtaan.

Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartialan mukaan yritys on ilmoittanut kansainväliselle Clean Clothes -kampanjalle, ettei asia kiinnosta sitä.

Niin ikään italialaiset luksusbrändit, kuten Armani, Roberto Cavalli ja Versace, ovat viimeisten joukossa kieltäneet hiekkapuhalluksen.

Kuluttajille kerrottava hiekkapuhalluksesta

Finnwatchin mukaan yrityksillä olisi parannettavaa hiekkapuhalluksen kiellon julkistamisessa. Vain kuusi yritystä, Kesko, SOK, Stockmann, Seppälä, Lindex ja M.A.S.I Company, ovat ilmoittaneet hiekkapuhalluskiellostaan julkisesti.

Kiellosta ilmoittaminen olisi kuluttajan kannalta tärkeää, sillä kaupassa myytävistä farkuista on mahdotonta tietää, onko ne hiekkapuhallettu. Edes tekstiililaboratoriot eivät pysty luotettavasti selvittämään kankaan käsittelyä jälkikäteen.

Farkkujen hiekkapuhallus yleistyi 1980-luvun lopulla. Manuaalinen hiekkapuhallus on vaarallinen menetelmä, koska puhalluksesta syntyvä hiekkapöly altistaa silikoosille eli keuhkopölysairaudelle, joka on parantumaton sairaus.

Turkki oli ensimmäinen maa, jossa silikoosi vuonna 2005 yhdistettiin tekstiiliteollisuuteen. Vuonna 2009 Turkki kielsi hiekkapuhalluksen, minkä seurauksena useat turkkilaiset yritykset siirsivät hiekkapuhalluksen Egyptiin, Kiinaan, Bangladeshiin tai Intiaan.

Hiekkapuhalluksen ohella farkkukankaasta saadaan kuluneen näköinen muun muassa hiekkapaperilla harjaamalla, entsyymipesulla, hiekkapesulla tai laserrobotilla. Vaihtoehtoisen menetelmät vaativat suuria investointeja tai vievät paljon aikaa. Hiekkapuhaltaja ehtii käsitellä 200–250 paria farkkuja päivässä.

Hiekkapuhalluskiellon valvonta vaikeaa

Kehitysmaissa hiekkapuhallus tehdään yleisimmin epävirallisissa työpajoissa vailla riittäviä suojavarusteita. Tästä johtuen myös hiekkapuhalluksen valvonta on vaikeaa, samoin luotettavien tietojen saaminen.

Finnwatchin raportin mukaan farkkujen hiekkapuhallusta tehdään Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa, Pohjois-Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa. On myös viitteitä siitä, että kansallisesta kiellosta huolimatta Turkissakin käytetään yhä hiekkapuhallusta tekstiiliteollisuudessa.

Tekstiili- ja vaatetusalan yritykset toteuttavat osaltaan tuotannon valvontaa muun muassa omien vastuuverkostojensa kautta. Kuitenkaan esimerkiksi yritysten yleisesti käyttämä BSCI-vastuullisuusverkosto (Business Social Compliance Initiative) ei takaa, ettei hiekkapuhallusta käytetä.

Finnwatchin kyselyssä yritykset vastasivat vaihtelevasti kysymykseen, miten ne varmistavat hiekkapuhalluskiellon toteutumisen. Osa luotti kirjalliseen ohjeistukseen, osalla valvonta ulottui tehtaille ja muutamat olivat panostaneet myös oman henkilökunnan, kuten ostajien, lisäkoulutukseen.