Ihmiskauppa ei ole pelkkiä numeroita, sanoo uhrien tarinat kuvannut ohjaaja | Maailma.net Hyppää pääsisältöön

Hae

Hae sivuilta

Ihmiskauppa ei ole pelkkiä numeroita, sanoo uhrien tarinat kuvannut ohjaaja

Mabel Lozano ohjasi elokuvan Latinalaisen Amerikan naiskaupasta. Hän muistuttaa, että ihmiskaupan uhreiksi joutuvat naiset ovat samanlaisia kuin kuka tahansa.

Perulainen Yandy, 15, haluaa työpaikan auttaakseen monilapsista, vähävaraista perhettään. Hän matkustaa Cuscon kaupunkiin etsimään töitä ja tapaa naisen, joka lupaa työpaikan ravintolassa. Ravintolatyön sijaan hän päätyy monen kaltaisensa tavoin seksityöläiseksi baariin Madre de Diosin kultakaivosalueelle.

Yandy on yksi niistä neljästä ihmiskaupan uhrista, jotka kertovat tarinansa espanjalaisohjaaja Mabel Lozanon dokumenttielokuvassa Chicas nuevas 24 horas, vapaasti suomennettuna "Uusia tyttöjä vuorokauden ympäri".

Vuosia ihmisoikeusteemaisia elokuvia ohjannut Lozano vieraili lokakuussa Helsingissä markkinoimassa elokuvaa, joka esitettiin Latinalaisen Amerikan elokuvafestivaali Cinemaissíssa.

Chicas nuevas -elokuvassa ei nähdä väkivaltaa, shokkikuvia tai piilokameraotoksia, vaan tavallisia naisia, jotka kertovat tarinansa omin sanoin. Lozano haluaakin korostaa ihmiskaupan uhrien tavallisuutta: hänen mielestään ihmiskauppa ja naiskauppa esitetään liian usein joko alastomien naisten kuvien tai numerofaktojen kautta, ja se vaikuttaa myös siihen, miten ilmiöön suhtaudutaan.

"Ongelmana on, ettemme tunne empatiaa sellaisia ihmisiä kohtaan, joita emme näe. Kuulemme numeroita mutta emme näe ihmisiä niiden takana. Ihmiskauppa on myös nimiä, naisia ihan niin kuin mekin", hän sanoo.

"Haluamme ajatella, että olisimme itse fiksumpia"

YK:n huume- ja rikosvirasto UNODC:n arvion mukaan noin 70 prosenttia ihmiskaupan uhreista on naisia ja tyttöjä ja yli puolet seksikaupan uhreja. Chicas nuevasissa heistä kolme, Ana Ramona, Estela ja Sofía, kertoo tarinansa omilla kasvoillaan. Vain alaikäinen Yandy kuvataan selkäpuolelta.

Naiset ovat kotoisin Kolumbiasta, Perusta ja Paraguaysta. Heidän tarinoissaan on paljon yhtäläisyyksiä: taloudellisesti vaikeassa tilanteessa oleville naisille lupailtiin hyvää työpaikkaa. Todellisuus oli muuta.

"Kun sinne joutui, menetti identiteettinsä. He vaihtoivat nimeni ja ottivat passini pois. Se tapahtui päivästä toiseen ilman vapaapäiviä", kertoo elokuvassa Kolumbiasta Panamaan seksityöhön joutunut Ana Ramona.

Uhreja yhdistää usein myös epätasa-arvo ja köyhyys, samoin tiedon puute, jota länsimaisesta näkökulmasta voi olla vaikea ymmärtää.

"Uhreiksi joutuneista naisista kukaan ei mene takaisin yhteisöönsä kertomaan, mitä heille on tapahtunut, koska ihmiskauppaan liittyy stigma ja sosiaalinen eristäminen. --- Haluamme ajatella, että olisimme itse fiksumpia emmekä lähtisi mukaan, mutta samassa tilanteessa tarttuisimme itsekin tilaisuuteen", Lozano toteaa.

Osa Latinalaisen Amerikan naiskaupan uhreista päätyy Lozanon kotimaahan Espanjaan asti. Sielläkin ilmiö on usein pimennossa, hän kertoo.

Elokuvalla ihmiskauppaa vastaan Paraguayssa

Aiemmin näyttelijänä työskennellyt Lozano on tehnyt vuosia ihmiskaupan vastaista työtä ja ohjannut ihmisoikeusaiheisia elokuvia. Hän mukaansa ihmiskaupan kitkemiseksi tarvitaan uhreja suojelevia lakeja sekä etenkin tiedon lisäämistä ihmiskaupasta – ei vain potentiaalisten uhrien vaan myös asiakkaiden kouluttamista. Tärkeää olisi hänen mukaansa istuttaa jo nuorten mieliin ajatus tasavertaisuudesta ihmissuhteiden pohjana. Näin seksityön kysyntää saataisiin vähennettyä.

"Loppujen lopuksi koko ihmiskauppa perustuu vain yhteen lakiin, joka on kysynnän ja tarjonnan laki", hän huomauttaa.

Toistaiseksi ihmiskauppiaat tuntuvat olevan jatkuvasti lainsäätäjiä askeleen edellä. Pieniä edistysaskeleitakin on kuitenkin saavutettu, siitä esimerkkinä Lozanon oma elokuva.

Hän kertoo, että Paraguayssa se on dubattu kahdelle paikalliselle kielelle, guaranille ja ketsualle, jotta tietoa ihmiskaupan vaaroista saataisiin levitettyä. Se on myös osa parlamentin ihmiskaupan vastaista kampanjaa. Elokuvan avulla on myös onnistuttu painostamaan maan viranomaisia niin paljon, että elokuvassa esiintyvän Estelan vangitsija on saatu telkien taakse.

Animaatio oikaisee vääriä mielikuvia ihmiskaupasta

Ihmiskauppaa on usein vaikea tunnistaa. Yksi syy ovat median ja populaarikulttuurin välittämät virheelliset mielikuvat ilmiöstä, sanoo Eva Maria Korsisaari, Pro-tukipiste ry:n ihmiskaupan vastaisen työn erikoisasiantuntija.

"Ihmiskaupparikosta kuvittamaan valittuja kuvia luonnehtii usein se, että niissä on kahleissa, köysissä tai ruhjeilla olevia ihmisiä. Se vastaa aika harvoin todellisuutta. Tällainen toistuva ja yksinkertaistava kuvasto on omiaan heikentämään auttajien mahdollisuutta havaita ihmiskauppaa", hän sanoo.

Pro-tukipiste on riippumaton asiantuntijajärjestö, joka edistää seksi- ja erotiikka-alalla toimivien ihmisten sekä ihmiskaupparikoksen uhrien osallisuutta ja oikeuksia.

Järjestö on aloittanut tänä vuonna EU-rahoitteisen hankkeen, jonka tarkoituksena on syventää ymmärrystä ihmiskaupasta ja lisätä sen tunnistamista. Pari viikkoa sitten julkaistiin yksi hankkeen tuotoksista, animaatio, jossa virheellisiin mielikuviin puututaan.

Animaatiossa muistutetaan, että ihmiskaupan uhria ei voi tunnistaa ulkonäöltä ja että ulkoapäin katsottuna ilmiö voi näyttää hyvinkin arkiselta. Uhreina on myös miehiä, ja ihmiskauppa voi olla seksuaalisen hyväksikäytön lisäksi myös työperäistä tai esimerkiksi elinkauppaa. Uhrille tilanne näyttäytyy usein ansana tai labyrinttina, josta on vaikea päästä pois.

Lisäksi hankkeessa muun muassa kerätään järjestöjen ja viranomaisten välisiä hyviä käytäntöjä ihmiskaupan torjunnasta, järjestetään työpajoja seksi- ja erotiikka-alalla toimivien kanssa sekä tehdään tilannekatsaus Suomen tämänhetkisestä ihmiskauppatilanteesta järjestöjen ja seurakuntien näkökulmasta.

Katso Pro-tukipisteen animaatio tästä: http://pro-tukipiste.fi/animaatio-opastaa-ihmiskaupan-tunnistamiseen/

Lisää uusi kommentti

Lue ohjeet ennen kommentointia