Ihmisoikeudet eivät ole länsimaiden vientituote

08.05.2012
Teija Laakso

(Kuva: Zack Lee / cc 2.0)(Kuva: Zack Lee / cc 2.0)Kenialaisen maalaiskylän nuoret huomasivat kyläkomitean rahankäyttöä tutkiessaan, että koululle vievän tien korjaamiseen tarkoitettuja rahoja ei ollut käytetty siihen, mihin piti. He nostivat asiasta metelin, mobilisoivat yhteisön asiansa taakse ja saivat lopulta tiensä korjattua.

Se on yksi esimerkki ihmisoikeusperustaisen kehitysyhteistyön onnistumisesta, kertoo kehitysyhteistyöjärjestö Plan Suomen ohjelmajohtaja Julia Ojanen.

Ihmisoikeusperustainen lähestymistapa on ollut keskeinen osa järjestön työtä jo vuosia. Jatkossa se tulee olemaan suomalaisessa kehitysyhteistyössä enemmän esillä, sillä ihmisoikeudet ovat yksi ulkoministeriön tuoreen kehityspoliittisen toimenpideohjelman painopisteistä.

Ihmisoikeus- ja demokratiatyötä tekevät suomalaiset kehitysyhteistyöjärjestöt ovat linjaukseen tyytyväisiä.

"Näkökulma on selkeästi muuttunut edellisestä ohjelmasta, jossa ihmisoikeudet nähtiin enemmänkin kestävän kehityksen edellytyksenä. Nyt ihmisoikeudet ovat tavoite itsessään, pääpointti kehityksessä. Se on tärkeä muutos", sanoo Kirkon Ulkomaanavun (KUA) oikeudet ja osallisuus -asiantuntija Anna Salmivaara.

Osallistuminen avainasia

Ihmisoikeuksien ja kehitysyhteistyön linkittäminen toisiinsa ei ole uusi asia. KUA:n ja Planin työssä ihmisoikeudet ovat olleet tärkeällä sijalla jo vuosia.

Kummassakin järjestössä painotetaan ajatusta siitä, että valtioilla on velvollisuus suojella ihmisten oikeuksia, mutta myös ihmisillä itsellään on oltava mahdollisuus osallistua oikeuksiensa vaatimiseen.

Käytännössä se näkyy esimerkiksi paikallisten viranomaisten kouluttamisena sekä kansalaisten osallistumisen edistämisenä. Esimerkiksi Planin Kenian-työssä nuoret kävivät läpi perustuslain sisältöä, mikä johti lopulta siihen, että he alkoivat vaatia hallinnolta parempaa vastuullisuutta.

KUA:lla puolestaan on ihmisoikeushankkeita muun muassa Kongon demokraattisessa tasavallassa. Niissä muun muassa tarjotaan väkivaltaa kokeneille naisille oikeudellista apua sekä ammattikoulutusta. Myös viranomaisiin pyritään vaikuttamaan, sillä usein nämä katsovat väärinkäytöksiä läpi sormien.

Eriarvoisuudesta hyötyy vain eliitti

Viime aikoina kehitysmaiden ihmisoikeuskeskustelussa ovat nousseet esiin etenkin afrikkalaisten johtajien homovastaiset mielipiteet. Vaikka kehitysmaatkin ovat allekirjoittaneet keskeiset ihmisoikeussopimukset, poliitikot saattavat väittää ihmisoikeuksia länsimaiseksi tuontituotteeksi.

Järjestöt tunnistavat asenteen, mutta muistuttavat, ettei kysymys ole mustavalkoinen. Julia Ojanen huomauttaa, että afrikkalaisen homofobian yleistymiseen ovat luultavasti vaikuttaneet myös eurooppalaiset lähetyssaarnaajat.

Anna Salmivaaran kokemuksen mukaan taas ihmisoikeuksien länsimaisuuden nostavat esiin usein ne, jotka hyötyvät eriarvoisuudesta. Esimerkiksi naisten oikeuksien vastustajat ovat yleensä miehiä.

Paikallisyhteisöissä ihmisoikeudet kuitenkin otetaan järjestöjen mukaan yleensä myönteisesti vastaan.

Kehitysmaissa poliittista osallistumista edistävän Demo ry:n vt. toiminnanjohtaja Tiina Kukkamaa-Bah muistuttaa, että jo arabikevät on osoitus siitä, etteivät ihmisoikeudet ja demokratia ole vain länsimaisia käsitteitä.

"Kaikkialla ihmiset haluavat osallistua itseään koskevan päätöksentekoon ja toteuttaa oikeuksiaan. Paikan päälle ei voi viedä asioita, vaan voi vain tukea paikallisia pyrkimyksiä."

Paperilta käytäntöön

Järjestöt toivovat, että kehityspoliittisen toimenpideohjelman ihmisoikeuslinjaus toteutuu myös käytännössä Suomen kehitysyhteistyössä.

Ohjelmaa muotoilemassa ollut ulkoministeriön kehityspoliittisen osaston neuvonantaja Iina Soiri lupaa, että luvassa on muutakin kuin paperia, vaikkei kehitysyhteistyössä täyskäännöstä tehdäkään.

Hänen mukaansa Suomi nostaa ihmisoikeuksia jatkossa aktiivisemmin esille niin kansainvälisissä piireissä kuin kumppanien kanssakin käytävissä keskusteluissa, mutta myös konkreettisempaa työtä on luvassa.

Joissakin tapauksissa voidaan tukea eri maiden ihmisoikeuskomiteoita sekä antaa poliittista tukea ahdingossa oleville ihmisoikeuspuolustajille.

Suomen eri kehitysyhteistyötoimijoille, kuten järjestöille, on mahdollisesti luvassa koulutusta tai ohjeistusta ihmisoikeusperustaisuuden toteuttamisesta.

Myös yksittäisissä hankkeissa aiotaan huomioida ihmisoikeudet.

"Esimerkiksi Tansaniassa suunnitellaan juuri isoa metsähanketta. Jo suunnitteluvaiheessa varmistetaan, että hankkeen tavoitteet eivät millään tavalla aja alleen paikallisyhteisöjen tai vähemmistöjen oikeuksia, vaan otetaan huomioon alueella asuvien ihmisten tarpeet. Paikallisyhteisöjä otetaan myös mukaan kehitysyhteistyöhön."

Ihmisoikeusperustaisuus ei aina toteudu

Ihmisoikeusperustaisuus on ollut kehitysyhteistyödiskurssissa mukana ainakin kymmenen vuotta, ja se on myös akateemisten tutkimusten aihe.

Åbo Akademissa kansainvälisen oikeuden alalta väitöskirjaa tekevä Alessandra Sarelin tutkii ihmisoikeuksien roolia ja ihmisoikeusperustaisuuden toteutumista ruokaturvaprojekteissa Malawissa. Tutkimuskohteina ovat paikallinen järjestö, brittiläinen Oxfam sekä YK:n Maailman ruokaohjelma WFP.

Sarelinin mukaan ihmisoikeusperustaisuus ei sinänsä ole kehitysyhteistyössä huono tai hyvä asia. Malawin projekteissa siihen on kuitenkin suhtauduttava kriittisesti.

"Usein puhutaan kauniisti osallistumisesta ja muista ihmisoikeusperiaatteista, mutta käytännössä on jo päätetty, että projektin tavoite on jotakin tiettyä. Ihmisiä ei kuunnella eikä kysytä, mitä ihmisoikeudet tarkoittavat heille. Ihmisoikeuksia tarkastellaan vain omasta näkökulmasta", Sarelin toteaa.

Sarelinin mukaan paikallisten ihmisten itsensä pitäisi päästä mukaan määrittelemään, mitä ihmisoikeudet oikeastaan ovat.

"Ihmisoikeudet mielletään Afrikassa aika elitistisenä diskurssina. Se on ongelmallista. Se, että lähtökohta on avunantajan mielestä ihmisoikeusperustainen, ei välttämättä auta ihmisoikeuksien paikallistamista."