Bangladeshilaista ihmisoikeusaktivistia Adilur Rahman Khania voi monessa mielessä pitää onnekkaana. Hän on vapaalla jalalla ja pystyy matkustamaan – Suomeen asti. Yhtä maan tärkeimmistä ihmisoikeusjärjestöistä, Odhikaria, johtavan Khanin mukaan järjestö elää nyt kuitenkin historiansa vaikeimpia aikoja.

"Perustimme Odhikarin vuonna 1994. Emme ole olleet minkään hallituksen suosiossa, mutta nyt painostus on äärimmäistä", Khan sanoo.

Bangladeshin ihmisoikeustilanne on viime vuosina rapistunut hälyttävää vauhtia. Odhikarin laskelmien mukaan vuodesta 2009 alkaen maassa on kadonnut yli 200 ihmistä ja yli 1 200 on tapettu – uhrit ovat muun muassa opposition jäseniä ja aktivisteja. Tapausten taustalla ovat usein viranomaiset.

Maassa on myös hyväksytty lakeja ja säädöksiä, joilla rajoitetaan median ja ulkomaista rahoitusta saavien järjestöjen työtä. Informaatioteknologialaki kriminalisoi valtion vastaiset loukkaavat julkaisut, joiksi voidaan määritellä melkein mikä tahansa. Toimittajia on pidätetty ja mediataloja suljettu. Kidutus pidätyksen yhteydessä on yleistä.

Oikeutta on vaikea saada. Islamistit ovat murhanneet tänä vuonna neljä ateistista blogikirjoittajaa, mutta tutkinta on ollut tehotonta ja viranomaiset ovat muistutelleet kirjoittajia uskonnollisten tunteiden loukkaamisen vaaroista.

Kritiikki pelottaa hallitusta

Khanin mukaan tilanteen pahenemisen taustalla ovat maan politiikan kiemurat. Bangladeshista tuli väkivaltaisten vuosien jälkeen demokratia vuonna 1990, mutta viime vuosina pääministeri Sheikh Hasina Wazed on takertunut yhä tiukemmin valtaan ja lopettanut maassa vaalien aikana toimineen neutraalin varamieshallinnon, jota on pidetty tärkeänä tapana varmistaa vaalien rehellisyys.

Tilanne kärjistyi vuoden 2014 alussa, jolloin oppositio boikotoi vaaleja. Vaaliväkivallassa kuoli ja loukkaantui satoja ihmisiä.

"Meillä on tilanne, jossa hallitus on vallassa ilman kansan mandaattia. Hallitus on huolissaan ja sortaa sananvapautta, yhdistymisen vapautta, mediaa ja kansalaisyhteiskuntaa – koska ne ovat äänekkäitä ja kritisoivat hallitusta", Khan sanoo.

Khan itse on saanut osansa. Hänet pidätettiin kaksi vuotta sitten Odhikarin julkaistua raportin laittomista tapoista. Khan kollegoineen vapautettiin takuita vastaan, mutta valtio on jäädyttänyt järjestön varat, eikä sen toimilupaa ole uusittu. Elokuussa poliisi uhkaili järjestöä jälleen sen julkistettua raporttinsa maan ihmisoikeustilanteesta.

Khanin mukaan hänen oikeusjuttuaan on onnistuttu viivyttämään, sillä hän on korkeimman oikeuden juristi. Lukemattomien muiden aktivistien tilanne on kuitenkin toinen.

Ihmisoikeuksien "ilmastonmuutos"

Bangladeshin tilanne ei ole Aasian eikä edes maailman mittakaavassa poikkeuksellinen. Esimerkiksi Guardian-lehden mukaan viimeisten kolmen vuoden aikana yli 60 maata on säätänyt lakeja, jotka rajoittavat kansalaisjärjestöjen toimintaa.

Esimerkeiksi sopivat vaikkapa Intia, joka on perunut ulkomaalaisrahoitteisten järjestöjen toimilupia ja ahdistellut muun muassa Greenpeacea, järjestöjä ulkomaanagenteiksi leimaava Venäjä sekä toisinajattelijoita yhä kiihtyvällä tahdilla vainoava Etiopia.

Kansainvälisen kidutuksen vastaisen järjestön OMCT:n johtaja Gerald Staberock sanoo, että käynnissä onkin kansainvälinen ihmisoikeuksien "ilmastonmuutos". Maa toisensa jälkeen säätää lakeja, joiden avulla vaikeutetaan kansalaisyhteiskunnan toimintaa. Usein järjestöjen toimintaa tukahdutetaan useamman lain yhteisvaikutuksella, kuten Venäjällä.

"Toisaalta lakeja ei aina edes tarvita. Joskus kielletään vain yhden järjestön ulkomainen rahoitus, ja viesti on mennyt perille kriittisille ihmisoikeusjärjestöille. Lain varjo antaa riittävän uhan", hän kuvailee.

Terrorismikortti heiluu

Staberock puhui suomalaisen Kansalaisjärjestöjen ihmisoikeussäätiön (KIOS) seminaarissa viime viikolla. Hänen mukaansa ihmisoikeuksien kehityksessä on tapahtunut paljon hyvääkin viime vuosina. Myös KIOSin toiminnanjohtaja Ulla Anttila muistuttaa, ettei kehitys ole samanlaista kaikissa maissa.

Silti yleinen trendi Anttilankin mukaansa on, että kansalaisyhteiskunnan toimintaa rajoitetaan, ja se vaikeuttaa myös KIOSin kumppanien toimintaa. Bangladeshin Odhikar on vain yksi esimerkki – myös esimerkiksi lähes sotatilaan vaalien alla tänä vuonna luisuneessa Burundissa tilanne on vakava.

Maiden syyt polkea ihmisoikeuksia vaihtelevat, mutta yhteisenä nimittäjänä voi Anttilan mukaan nähdä vallankäytön keskittymisen ja halun kontrolloida kriittisiä ääniä. Moni hallitus haluaa myös suitsia sosiaalista mediaa, jonka aktivistit ovat viime vuosina ottaneet omakseen.

Guardianin haastattelemien asiantuntijoiden mukaan taustalla on myös se, että arabikevään jälkeen hallituksissa on havahduttu huomaamaan kansalaisyhteiskunnan voima. Lisäksi keppihevosena käytetään terrorismilakeja, joiden nojalla järjestöjä on helppo vainota.

Se ovat huomanneet Staberock ja Anttilakin.

"Valtioilla on osittain legitiimejä syitä olla huolissaan, koska terrorismia on joka puolella. Terrorismia käytetään kuitenkin osittain myös kontrollin luomiseen", Anttila toteaa.

Staberock nostaa ongelmaksi myös sen, että länsimaisten hallitusten tuki on hänen mukaansa vähenemässä ihmisoikeuspuolustajille. Se pätee ainakin Suomeen: KIOS on muiden järjestöjen tapaan menettämässä noin 41 prosenttia ulkoministeriön ohjelmatuesta ensi vuonna. Seurauksena se karsii fokusmaidensa määrän kymmenestä kuuteen.

Painostusta länsimailta

Adilur Rahman Khan ei ole menettänyt toivoaan. Hän uskoo, että bangladeshilaiset saavat vielä ansaitsemansa oikeudet.

Hän kuitenkin toivoo EU:n ja muiden kansainvälisten tahojen vaativan Bangladeshia kunnioittamana demokratiaa ja ihmisoikeuksia – Pohjoismaista esimerkiksi Ruotsilla ja Tanskalla on isoja investointeja Bangladeshissa, hän muistuttaa.

"Bangladeshilaiset eivät koskaan ole olleet häviäjiä. Tarvitsemme vain demokraattisten maiden tukea kansan taistelulle ja asioiden viemistä oikealle tasolle EU:ssa ja YK:ssa", hän sanoo.