Ugandalainen Elizabeth pakeni henkensä kaupalla Suomeen vuonna 2012. Oleskeluluvan saamisen jälkeen alkoi uusi piina, kun kotimaahan jääneiden lasten piti hakea perheenyhdistämistä. 6- ja 16-vuotiaiden lasten oli matkustettava Keniaan Suomen suurlähetystöön ja vietettävä Nairobin suurkaupungissa keskenään kuukausia hakemusbyrokratian vuoksi.

Yhdeksän kuukautta kestäneen prosessin jälkeen lapset saapuivat lopulta Suomeen viime lokakuussa, mutta kokemukset eivät unohdu hetkessä.

"He altistuivat Nairobissa asioille, joita ei toivoisi yhdellekään lapselle", Elizabeth sanoo.

Elizabethin perhettä voi pitää kuitenkin onnekkaana, sillä usein perheenyhdistämisprosessia ei välttämättä saada alkuun lainkaan tai päätös on tiukkojen lakien vuoksi kielteinen.

Ulkomaille jääneiden lasten hakiessa perheenyhdistämistä lupa yleensä myönnetään, mutta tilanne on erityisen vaikea, jos lapsi on saanut oleskeluluvan Suomesta ja hänen ulkomailla oleva huoltajansa hakee perheenyhdistämistä. Viime vuonna Maahanmuuttovirasto antoi näissä tapauksissa vain kymmenen myönteistä päätöstä 43:sta.

Hakemuksen jättö vaikeaa

Suomen Punainen Risti (SPR), Väestöliitto ja Lastensuojelun Keskusliitto ovat perheenyhdistämisen vaikeudesta huolissaan. Niiden mukaan prosessissa ei huomioida lapsen etua riittävästi, vaikka YK:n lapsen oikeuksien sopimus edellyttää sitä. Monen perheen hakemus on viime vuosina kaatunut lain kiristysten tai lain yhä tiukemman tulkinnan vuoksi, ne sanovat.

"Perhesidehakemusten vireillepano on erittäin vaikeaa. Siihen liittyvät kohtuuttomat vaatimukset yhdistettynä olosuhteisiin, joissa pakolaiset elävät. Tämä voi johtaa siihen, että perheiden on mahdotonta jättää hakemusta tai sen jättäminen viivästyy", kuvaili SPR:n suunnittelija Ann-Charlotte Sirén-Borrego järjestöjen infotilaisuudessa tiistaina.

"He altistuivat asioille, joita ei toivoisi yhdellekään lapselle."

Maahanmuuttoviraston tilastojen mukaan perheenyhdistämishakemukset vähenivätkin vuosina 2011–2014 noin kaksi kolmasosaa. Ulkomailla olevien huoltajien hakemukset romahtivat lähes 90 prosenttia, lasten hakemukset vajaan kolmanneksen.

Yksi syy voi olla se, että vuonna 2012 tuli voimaan lakimuutos, jonka mukaan perheenyhdistämistä voi hakea vain ulkomailla oleva perheenjäsen. Hänen on hankittava tarpeelliset todistukset ja matkustettava lähimpään Suomen lähetystöön laillisesti.

Sirén-Borregon mukaan esimerkiksi afganistanilaisten tapauksessa se voi tarkoittaa ensin matkustamista kotiseudulle etsimään vaikkapa vihkitodistusta ja muita papereita ja sitten matkaa Intian Delhin suurlähetystöön, mikäli viisumi järjestyy. Matka voi turvallisuussyistä olla mahdoton, ja kustannukset voivat nousta tuhansiin euroihin.

Epäreiluja tulkintoja?

Vaikka hakemus lopulta saataisiin jätettyä, päätös on järjestöjen mukaan usein kielteinen siksi, että Maahanmuuttovirasto on tiukentanut lakien tulkintaa ja tekee kielteisiä päätöksiä epäreiluin perustein ja lapsen etua huomioimatta.

"Usein on tulkittu, että lapsen ero vanhemmistaan on ollut vapaaehtoista ja että perheside on siksi katkennut. Se ei yleensä vastaa sitä todellisuutta, missä perheet itse elävät", sanoi Väestöliiton monikulttuurisuusasiantuntija Heikki Kerkkänen järjestöjen tilaisuudessa.

Perheside on saatettu tulkita katkenneeksi myös siinä tapauksessa, että lapsi on annettu salakuljettajien matkaan, kertoi järjestöjen tutkija Sari Sirva. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on kuitenkin antanut vastaavanlaisissa tapauksissa hänen mukaansa päinvastaisia päätöksiä.

Lapsen etua rikkoo järjestöjen mukaan myös vuonna 2010 voimaan tullut lakimuutos, jonka mukaan Suomessa olevan lapsen on oltava alaikäinen koko hakuprosessin ajan. Viime vuosina käsittely on voinut kuitenkin kestää jopa kaksi vuotta.

Odotusaika 11 kuukautta

Maahanmuuttoviraston maahanmuuttoyksikön johtaja Tiina Suominen kiistää, että ulkomaalaislain tulkinta olisi kiristynyt. Salakuljetus voi hänen mukaansa kuitenkin olla syy evätä perheenyhdistäminen. Syynä on lapsen edun huomiointi.

"Toisaalta voidaan ajatella, että vanhemmat ovat halunneet turvata lapsen elämän lähettämällä tämän pois. Toisaalta kyse voi olla siitä, että lasta käytetään oman maahantulon välineenä. Sitä ei pidetä lapsen edun mukaisena toimintana", hän kertoo.

Yksi yleisimmistä syistä siihen, miksi Suomessa olevan lapsen huoltajalle ei anneta oleskelulupaa, on hänen mukaansa se, etteivät hakijat ole pystyneet todistamaan, että todellista perhe-elämää, kuten yhdessä asumista, olisi ollut olemassa ennen perheenjäsenten joutumista erilleen.

Suomisen mukaan hakemusprosessin venyminen ei yleensä johda siihen, että täysi-ikäiseksi tulleen lapsen hakemus hylättäisiin. Takavuosien ruuhka johtui hänen mukaansa etenkin somalialaisten hakemuksista, jotka saatiin suurimmaksi osaksi purettua viime vuoden lopulla. Odotusaika on edelleen kuitenkin 11 kuukautta lain salliman yhdeksän sijasta.