Jos Suomi yrittää kehitysyhteistyöleikkausten jälkeen tehdä kaikkea sitä, mitä ennenkin pienemmällä määrällä rahaa, tuloksena on katastrofi. Tätä mieltä on Oxfordin yliopiston taloustieteen professori, kehitystaloustieteilijä Paul Collier.

"Leikkaukset ovat mahdollisuus vakavoitua ja päättää, mikä on tärkeää. Nyt on velvollisuus tehdä vaikeita päätöksiä", myös Kansainvälisen valuuttarahaston neuvonantajana toimiva Collier totesi eilen torstaina Helsingin Musiikkitalolla järjestetyssä tilaisuudessa.

Tilaisuudessa julkistettiin riippumaton arvio Suomen kehitysavun vaikuttavuudesta, mutta sen sijasta keskustelu painottui Suomen tuleviin kehitysyhteistyöleikkauksiin, joista uusi hallitus ilmoitti viime viikolla.

Laskutavasta riippuen ne tulevat viemään jo ensi vuonna Suomen kehitysyhteistyöbudjetista jopa 43 prosenttia.

Collier ei halunnut kommentoida päätöstä sinänsä. Hänen mukaansa priorisointi on kuitenkin oikea tapa toimia tässä tilanteessa.

"Leikataan keskitulotason mailta", Collier totesi kysymykseen, miten tehdä päätökset siitä, mistä leikata.

Toivakka: Enemmän vähemmällä

Myös tuore ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Lenita Toivakka (kok) myönsi, että leikkaukset tulevat olemaan kovia. Hänen mukaansa kehityspolitiikkaa pitää nyt uudistaa niin, että voidaan saavuttaa enemmän vähemmällä.

"Prioriteettien asettaminen tarkoittaa, että jostakin on luovuttava", hän totesi.

Toivakan mukaan Suomi keskittyy jatkossa kaikkein köyhimpiin. Tärkeimpiin teemoihin kuuluvat naisten asema, demokratia ja ihmisoikeudet, energia, vesi ja ruokaturva sekä vastuullisen yritystoiminnan luominen.

Suomalainen järjestökenttä on ottanut leikkausilmoituksen tyrmistyneinä vastaan. Järjestöt jättivät Toivakalle eilen kirjeen, jossa vedottiin sen puolesta, että leikkaukset tehtäisiin porrastetusti ja maltillisesti sekä järjestöjen työtä haavoittamatta.

"[Leikkaukset] uhkaavat romahduttaa järjestöjen pitkäjänteisen ja vaikuttavan työn tulokset. Järjestöt ovat suorin kanava kehitysmaiden kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten tukemiseksi", kirjeessä sanotaan.

Suomen kehitysyhteistyö pirstaleista

Toivakan on Helsingin Sanomien mukaan määrä linjata tällä viikolla, mistä kehitysyhteistyössä leikataan. Osviittaa siihen saattaa antaa eilen julkaistu riippumaton evaluaatio, jota eduskunta pyysi viime vuonna ulkoministeriöltä. Tarkoituksena oli selvittää, onko Suomen kehitysyhteistyö ollut vaikuttavaa ja tehokasta.

Vastaus ei ole yksiselitteinen kyllä tai ei, sanoi selvityksen tehnyt tohtori Ritva Reinikka, joka on aiemmin työskennellyt muun muassa Maailmanpankin Afrikan alueen inhimillisen kehityksen osaston johtajana.

Arvion mukaan Suomen kehitysyhteistyö on monin paikoin ollut tehokasta ja vaikuttavaa. Suomi on parantanut vastaanottajamaiden palveluita, vähentänyt niiden köyhyyttä ja onnistunut etenkin metsä- ja vesisektorin työssä.

"Todennäköisesti menestystarinoita on enemmän kuin voimme nähdä, sillä dataa ei kerätä. Data ja todisteet ovat yksi Suomen kehitysyhteistyön suurimmista haasteista", Reinikka sanoi.

Raportin mukaan Suomen kehitysyhteistyö ei ole vielä riittävän tulosperustaista käytännössä, vaikka siihen periaatteessa pyritäänkin. Selkeitä mittareita tulosten saamiseksi ei ole eikä tuloksista myöskään viestitä riittävästi yleisölle.

Apu on myös pirstaleista – Suomen olisi esimerkiksi syytä pohtia, kuinka montaa haurasta valtiota sen kannattaa tukea. Esimerkiksi lähetystön ylläpitämisen kulut Afganistanissa ovat kymmenkertaiset tavallisiin lähetystöihin verrattuna, Reinikka sanoi.

"Järjestöjen työ arvioitava"

Reinikka tarttuu arviossa myös järjestöjen työhön, joka on hänen mukaansa hyvin pirstaleista – vuonna 2011 Suomi tuki yli 500 kansalaisjärjestön hanketta 103 maassa. Osin siitä syystä myöskään vaikuttavuutta ei ole kokonaisvaltaisesti arvioitu, hän arvioi.

Hänen mukaansa järjestöjen työ pitäisi myös yhdistää paremmin Suomen muuhun kehitysyhteistyöhön maatasolla.

"Kyse ei ole siitä, että järjestöjen työ pitäisi panna hallituksen kontrollin alle, mutta on outoa, kun järjestöt tekevät jotakin täysin erilaista kuin virallinen ohjelma, eikä mitään yhteyksiä ole", hän sanoi.

Järjestöt ovat asiasta eri mieltä. Kattojärjestö Kepan ohjelmajohtajan Outi Hannulan mukaan järjestöt teettävät jatkuvasti toimintansa vaikuttavuudesta arvioita. Hänen mukaansa on huolestuttavaa, että evaluaatio näkee järjestöt vain Suomen kehitysyhteistyön toteuttajina eikä itsenäisinä toimijoina, joilla on oma lisäarvonsa.

"Synergiaa tarvitaan, mutta järjestöillä on myös omia verkostoja. -- Ulkoministeriön nykyisen kansalaisjärjestölinjauksen mukaan järjestöjen moninaisuus on arvo. Määrän tai hankkeiden rajoittaminen vain kaventaisi yhteyksiä Suomen ja kehitysmaiden välillä, vähentäisi julkista tukea kehitysyhteistyölle sekä johtaisi tietämyksen ja kokemuksen menetykseen", hän muistutti.