Korvaamaton fosfaatti voi loppua ennen öljyä

Fosfaatin niukkuus ja sen kiihtyvä käyttö biopolttoaineeksi sopivien kasvien viljelyssä huolestuttavat maaperäasiantuntijoita.

"Fosfaatti on rajallinen ja korvaamaton mineraali. Taloudellisesti kannattavasti hyödynnettävät fosfaattivarannot voivat loppua 60-100 vuodessa, mikäli nykyinen kulutustahti jatkuu", Brasilian São Paulon yliopiston maataloustutkija Euripedes Malavolta ennustaa.

Fosfaatti on fosforihapon suola. Se on kasveille ja eläimille välttämätön alkuaine, jota ei esiinny luonnossa sellaisenaan.

"Ilman fosforia ihmiskunnan historia loppuisi", Malavolta muistuttaa. Myös typpi, kalium, koboltti, magnesium ja molybdeeni ovat elintärkeitä, mutta niiden varannot eivät ole niin rajallisia kuin fosforin.

Brasilian Lavrasin yliopiston maaperän mikrobiologian professori José Oswaldo Siqueira uskoo, että fosfaattivarat voivat ehtyä ennen kuin öljyvarat.

Biopolttoaineita, kuten sokeriruo'osta ja viljoista tislattua etanolia ja biodieseliä, kutsutaan uusiutuviksi energialähteiksi, mutta viljelyyn tarvittavaa fosfaattia ei ole saatavilla rajattomasti, Siqueira huomauttaa.

Hän muistuttaa, että muidenkin tuotantopanosten niukkuus, esimerkiksi Australiassa vesipula, on vähentänyt kiinnostusta peltoenergian kehittämiseen.

Ilman uusien, suurten fosfaattiesiintymien löytymistä – mitä pidetään epätodennäköisenä – nykyiset varannot kestävät vain vuosisadan puoliväliin, säestää ekologista maataloutta edistävän kansalaisjärjestön ASPTA:n Jean Marc von der Weid.

Ympäristöä säästävissä viljelytekniikoissa lannoitteita tarvitaan huomattavasti vähemmän, koska niitä korvataan kasvien jätteillä ja viemärivedellä, von der Weid sanoo. Kasvijätteet myös estävät maaperän kosteutta haihtumasta.

Maataloudessa pitäisi von der Weidin mielestä myös suosia sellaisia viljalajeja ja lajikkeita, jotka pärjäävät vähemmällä fosforilla.

Euripides Malavolta, joka on saarnannut tehokkaamman fosfaattien käytön puolesta vuosia, tarjoaa yhdeksi lääkkeeksi kalkkia. Kalkki parantaa happamien maiden viljavuutta niin, että fosforin käytön voi vähentää kolmannekseen. Brasilian maaperä on hyvin hapanta ja vähäfosforista.

Myös geenimuuntelulla voidaan tuottaa viljalajikkeita, jotka pärjäävät entistä pienemmillä lannoitemäärillä. "Geenimuuntelu ei pysty taikomaan lajiketta, joka pärjäisi ilman fosfaattia, mutta kylläkin sellaisen, joka kuluttaa sitä vähemmän", Malavolta toteaa.

Brasiliassa lannoitteita käytetään yleisesti liikaa. Kasvit saavat hyödynnettyä fosfaatista vain 30 prosenttia, ja loppu valuu rehevöittämään vesistöjä. Kun maanviljelijät eivät tiedä tätä, he kylvävät vuosi toisen jälkeen ylimäärin lannoitteita pelloilleen.

Maailman fosfaattivarat ovat keskittyneet Pohjois-Afrikkaan. 42 prosenttia maailman fosfaattivaroista on Marokossa, merkittävä osa Länsi-Saharassa, jota Marokko on miehittänyt yli 30 vuotta. Arviolta 150 000 länsisaharalaista elää edelleen pakolaisleireillä Etelä-Algeriassa, keskellä Saharan aavikkoa.

Kiinassa sijaitsee 26 prosenttia maailman fosfaattivaroista ja Yhdysvalloissa 8 prosenttia. Maat kuluttavat suuren osan omilla pelloillaan.

Jos arabimaat menettävät maailman öljymarkkinoiden hallinnan, ne voivat nousta vastaavaan asemaan fosfaattimarkkinoilla, jos ja kun fosfaatista tulee harvinainen ja kallis luonnonvara, Malavolta ennustaa.

"En yllättyisi, vaikka ne perustaisivat fosfaatinviejämaiden järjestöksi Opecin (Organization of the Phosphate Exporting Countries)", hän vitsailee.