YK:n viikonloppuna päättyneet ilmastoneuvottelut saavuttivat odotuksiin nähden laihan lopputuloksen. Neuvotteluilta odotettiin paljon, mutta käytännössä tärkeimmistä asioista päättäminen jää ensi vuoteen.

Suomalaisjärjestöt ovat tulokseen pettyneitä.

"Henkisesti osasimme varautua tähän, mutta kyllä se silti on aikamoinen pettymys. Jotenkin toivoi, että tulos olisi ollut hiukan parempi, mutta näköjään yhteinen tahto ei riitä tällä hetkellä parempaan", toteaa suomalaisten kehitysyhteistyöjärjestöjen EU-yhdistyksen Kehyksen pääsihteeri Rilli Lappalainen.

Perun pääkaupungissa Limassa oli tarkoitus sopia muun muassa ensi Pariisissa solmittavan globaalin ilmastosopimuksen peruselementeistä sekä siitä, millaisia asioita jokaisen yksittäisen maan on ilmoitettava omissa kansallisissa sitoumuksissaan. Sitoumukset on määrä ilmoittaa maaliskuun loppuun mennessä.

Kokouksessa saatiinkin aikaan loppuasiakirja, jossa muun muassa tunnustetaan tämänhetkisten päästövähennyslupausten riittämättömyys. Neuvottelijat sorvasivat myös sopimusluonnoksen, joka sisältää useita vaihtoehtoja siihen, mitä Pariisin sopimus lopulta tulee sisältämään. Muun muassa kunnianhimoinen tavoite saavuttaa nollapäästöt vuoteen 2050 mennessä on mukana.

Tulos: Neuvottelut jatkuvat

Loppuasiakirjasta huolimatta neuvotteluissa ei onnistuttu sopimaan käytännössä mitään siitä, mitä maiden pitäisi kansallisissa ilmastositoumuksissaan tarkalleen ottaen ilmoittaa.

Se onkin ympäristöjärjestö WWF:n ilmastovastaavan Hanna-Liisa Kankaan mukaan yksi neuvotteluiden suurimmista epäonnistumisista.

"Maat saavat käytännössä itse valita, mitä ilmoittavat. Ei ole yhteistä linjaa, joka kannustaisi kunnianhimoiseen tavoitteiden asettamiseen", hän toteaa.

Niinpä maiden sitoumuksia tulee olemaan vaikea verrata keskenään. Kokouksen parhaaksi anniksi jääkin Kankaan mukaan se, että neuvotteluprosessi ylipäätään jatkuu.

Oma napa tärkein napa

Neuvotteluihin suhtauduttiin etukäteen optimistisesti, sillä Yhdysvallat ja Kiina ilmoittivat juuri neuvotteluiden alla uusista päästövähennyssitoumuksista.

Itse kokouksessa kehitysmaiden ja teollisuusmaiden välit kuitenkin kiristyivät. Taustalla on vanha kiista siitä, mikä on kummankin maaryhmän vastuu ilmastotoimista. Loppuasiakirjaan saatiin lopulta kirjaus "eriytetyistä vastuista".

Kankaan mukaan suurin syy neuvotteluiden epäonnistumiseen on, että osapuolet tulivat niihin ilman minkäänlaista neuvotteluvaraa.

"Sopimus on joka tapauksessa kompromissi, ja isoin kompromissi on teollisuus- ja kehitysmaiden välillä siinä, kuinka paljon kehitysmaat lähtevät mukaan päästövähennystalkoisiin ja kuinka paljon teollisuusmaat auttavat niitä. Molempien pitäisi tulla vastaan. Ei voida odottaa, että kaikkien maiden jokainen toive toteutuu, vaan jokaisen pitää olla valmis tinkimään."

Neuvottelutulokseen vaikuttaa myös maailmantilanne. Kehyksen Rilli Lappalainen muistuttaa, että samanlaisia ongelmia on tällä hetkellä myös muissa kansainvälisissä neuvotteluprosesseissa.

"Elämme tällä hetkellä maailmantilanteessa, jossa oma napa on huomattavasti lähempänä kuin yhteinen napa. Ensin hoidetaan omat asiat, ja jos siitä on meille hyötyä, sitten voidaan miettiä ehkä muitakin. Olisi ollut hienoa mutta poikkeuksellista, jos yhteinen sävel olisi tätä kautta löytynyt", hän toteaa.

Sekä Kangas että Lappalainen kuitenkin uskovat, että Pariisin sopimus on yhä saavutettavissa.

"Sopimus saadaan aikaan, mutta enemmän kyse on siitä, onko se hyvä sopimus. Tuskin kukaan enää uskoo, että Pariisin sopimus tulee yksi pelastamaan ilmastoa. Kyllä siihen tarvitaan teknologian kehittämistä ja muutakin maiden välistä yhteistyötä", Kangas toteaa.