Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Libero-lehdessä. Tilaa lehti täältä.

Voidakseen korjata sukupuolensa oikeaksi transsukupuolisen täytyy lain mukaan luopua haaveistaan saada lapsia. Libero raportoi lakimuutosta vaativasta mielenosoituksesta lokakuulta.

Lauantaina 20. lokakuuta Helsingissä järjestettiin mielenilmaus translakiin liittyvää pakkosterilisaatiovaatimusta kohtaan. Nykylaki pakottaa sukupuoltaan korjaavan henkilön kirurgiaan tai hormonihoitoihin, jotka tekevät hänestä lisääntymiskyvyttömän. Sterilisaatio on ehtona uuden sukupuolen vahvistamiselle.

Transaktivistien järjestämä mielenosoitus kiinnittää huomiota ihmisoikeuksiin: pakkosterilisaatiovaatimus on syrjivä. Sen poistamista ovat vaatineet monet järjestöt ja puolueet. Sosiaali- ja terveysministeriö asetti tammikuussa työryhmän pohtimaan translakia, mutta kansliapäällikkö Päivi Sillanaukeen lehtilausunnon mukaan työryhmän käynnistäminen jää muiden hankkeiden jalkoihin jopa koko vaalikauden ajan. Mielenosoituksella halutaan viestittää, että viivästyminen vaikuttaa konkreettisesti oikeiden ihmisten elämään ja asettaa heidät kestämättömään asemaan.

Sade Kondelin ottaa avauspuheenvuorossa esille Sillanaukeen kommentin, jonka mukaan pakkosteriloinnin poistamisella olisi kauaskantoisia vaikutuksia. Perinteinen, mieheyteen ja naiseuteen perustuva sukupuolijako hämärtyisi, jos lainsäädäntöön tulisi niin sanottu kolmas sukupuoli.

Transihmisten ihmisoikeus- ja potilasjärjestön Trasekin Lauri Punamäki sanoo, ettei ihmisoikeuksien turvaaminen voi olla resursseista kiinni. Setan pääsihteeri Aija Salo puolestaan vaatii transihmisten oikeuksien asettamista samalle viivalle muiden hallituspäätösten, kuten kuntauudistuksen, kanssa.

Oikeus perheeseen

Mielenilmaus saa myös vastustusta. Osallistujilta kysytään, pitäisikö ihan kaikki sallia? Ei ihan kaikkea, vaan nyt vaaditaankin ihmisoikeuksien edistämistä, kuuluu vastaus.

Moni transihminen on lapsirakas ja haluaisi perheen. Ajatus steriiliyteen sitoutumisesta kovin nuorena tuntuu kohtuuttomalta. Missä muussa tilanteessa kehdattaisiin vaatia samaa? Sukupuolenkorjausprosessi kestää 3–4 vuotta ja sen voi Suomessa aloittaa aikaisintaan 18-vuotiaana. Tällöin murrosikä on jo takana ja muutokset lapsesta mieheksi tai naiseksi ovat jo suurelta osin tapahtuneet. Murrosikä voi olla transsukupuoliselle psyykkisesti traumaattinen kokemus. Alankomaissa tilannetta on helpotettu siten, että murrosikää on mahdollista viivyttää lääkkeillä, jolloin korjausprosessin voi aloittaa täysi-ikäisenä ilman aikuiseksi kehittymisen tuomia muutoksia.

Mielenosoittajat uskovat, ettei vaatimukselle lisääntymiskyvyttömyydestä ole uskottavaa perustetta. Miksi transsukupuolinen olisi yhtään huonompi vanhempi kuin cissukupuolinen? Vanhemmuus on muualla kuin sukupuoli-identiteetissä, oli se sitten hyvää tai huonoa. Kyse on nöyryyttävästä toisen elämän kontrolloimisesta sukupuolen perusteella.

Samoilla linjoilla ovat sukupuolentutkijat, jotka vaativat marraskuussa kannanotossaan ministeriötä muuttamaan lakia pikaisesti. Tieteenala ei ymmärrä, että sukupuolen määrittely sidotaan vahvasti lisääntymiskykyyn, sanoo Tampereen yliopiston sukupuolentutkimuksen professori Päivi Korvajärvi.

Transsukupuoliset kohtaavat vihapuhetta ja -tekoja ja taistelevat jatkuvasti oikeudestaan elää normaalia arkea. Eikö taistelu väsytä? Sade Kondelin vastaa, ettei transliikkeestä jääminen ole hänelle realistinen vaihtoehto, koska asia on yksinkertaisesti liian tärkeä. Julkisena puolestapuhujana hänellä ei tosin ole enää mahdollisuutta elää kaapissa "ihan normaalina miehenä" oman prosessinsa jälkeen. Taistelu ihmisoikeuksien toteutumisen puolesta ei ole koskaan turhaa.

Lue Sade Kondelinin kertomus sukupuolen korjausprosessista verkkolehdestä: liberolehti.fi