Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Pakolainen-lehden numerossa 2/2014. Tilaa lehti täältä.

Euroopan maista monelle maahanmuuton aiheuttamat verotulot ja budjettimenot ovat tasapainossa, kertoo OECD:n raportti vuodelta 2013. Maahanmuuton osuus bruttokansantuotteesta on keskimäärin puoli prosenttia plussaa tai miinusta. OECD-maiden laskettu keskihyöty maahanmuutosta on noin +0,35 prosenttia BKT:sta.

Luxemburg (+2,02 prosenttia), Sveitsi (+1,95 prosenttia) ja Italia (+0,98 prosenttia) ovat selviä nettohyötyjiä, kun taas Ruotsi (+0,2 prosenttia) ja Suomi (+0,16 prosenttia) hyötyvät maahanmuutosta hieman OECD-maiden keskiarvoa vähemmän. Mitatuista maista ainoastaan Saksalle (-1,13 prosenttia) aiheutui raportin mukaan merkittävästi enemmän kustannuksia kuin tuloja. Tämä selittyy ikärakenteella: maahan 1960- ja 1970-luvulla saapuneet maahanmuuttajat saavat nyt eläkettä.

"Yksioikoisen maahanmuuton hintalapun kirjoittaminen on monella tapaa ongelmallista."

Kaikki arviot maahanmuuton vaikutuksista kansantalouteen eivät ole olleet aivan yhtä ruusuisia. Vuoden alussa keskustelua herättänyt Kyösti Tarvaisen mielipidekirjoitus Helsingin Sanomissa siteerasi Norjan tilastokeskuksen vuoden 2012 tutkimusta. Tutkimuksessa Norjassa asuvien maahanmuuttajien keskimääräisiksi yhteiskunnallisiksi tuotoiksi koko elämän ajalta saatiin seuraavat arviot: länsimainen maahanmuuttaja tuottaa noin 100 000 euroa, itäeurooppalaisen maahanmuuttajan kulut ovat noin 100 000 ja muualta tulleen noin 500 000 euroa.

Dagbladetin toukokuussa 2012 haastattelema Norjan tilastokeskuksen tutkimusjohtaja Erling Holmøy tosin totesi, että myös keskivertonorjalainen tuottaa valtiolle vähemmän tuloja, kuin mitä hän saa hyvinvointipalveluina ja tulonsiirtoina. Tämän mahdollistavat valtion öljytulot. Kyseessä lienee siis pikemminkin Norjan talouden rakenteellinen ongelma kuin erityisesti seurausta maahanmuutosta.

Kansantalouden tilinpäätös

Yksioikoisen maahanmuuton hintalapun kirjoittaminen on monella tapaa ongelmallista. Tämä johtuu muun muassa siitä, mitkä välilliset kustannukset maahanmuutolle esimerkiksi infrastruktuurin tai julkishallinnon menoista kulloinkin lasketaan. Julkisen talouden laskelmissa, kuten OECD:n tekemissä, ei myöskään oteta huomioon sitä, paljonko maahanmuuttajan tekemä työ tai palvelu hyödyttää elinkeinoelämää, työmarkkinaa tai yleistä toimeliaisuutta.

Eri maita koskevien tutkimustulosten soveltamisessa Suomeen on omat vaikeutensa. Esimerkiksi Norjan tilastokeskus on todennut, että sen jakamat sosiaalietuudet ovat yleisesti Suomea avokätisempiä. Toinen merkittävä tekijä on kohdemaan maahanmuuttajaväestön ikärakenne.

Kansantalouden kannalta katsottuna kalleimmillaan ihminen on lapsena ja eläkeiässä, jolloin sosiaali- ja terveydenhuollon tarpeet ja kustannukset ovat suuremmat. Suomen maahanmuuttajista selkeä enemmistö on Tilastokeskuksen väestörakennetilaston mukaan 20–39-vuotiaita. Vuoden 2013 lopulla tämä ikäluokka muodosti noin puolet kaikista ulkomaan kansalaisista, joita maassa asui yhteensä 207 511 eli noin 3,8 prosenttia väestöstä. Kolmannes maahanmuuttajista muuttaa pois Suomesta jo 10–15 vuoden aikana. Näin eläkkeiden osuus maahanmuuton kustannuksista jää suhteessa matalaksi.

Huomionarvoista on myös se, että suurimmalla osalla TE-toimistojen ulkomaalaisista asiakkaista on keskiasteen tai ylemmän perusasteen koulutus, ja moni heistä on suorittanut kotimaassaan joko alemman tai ylemmän korkeakoulututkinnon. Tämä on kilpailuvaltti: Kuntaliiton arvion mukaan perusopetuksen hinta suomalaista kohden on 80 000 euron luokkaa. Korkeakoulututkinnon kustannukset Suomessa taas vaihtelevat pääaineesta riippuen kymmenistä yli sataan tuhanteen euroon.

Työllisyys maahanmuuton vaikutuksen mittarina

Ehkäpä selkein mittari maahanmuuton taloudellisista vaikutuksista on edelleen työllisyysaste. Maahanmuuttajien työllisyys on hyvin riippuvaista talouden suhdannekehityksestä. Kun talouden olosuhteet ovat suotuisat ja työvoiman kysyntä voimakasta, on maahanmuuttajien työllistyminen huomattavasti helpompaa. Tällöin myös taloudelle aiheutuu nettohyötyä.

Toisaalta työvoiman kysynnän heikentyessä, kuten tuoreimman talouskriisin seurauksena on tapahtunut, maahanmuuttajien on kantaväestöä vaikeampaa löytää töitä. Tässä mielessä heidän tilanteensa rinnastuu esimerkiksi nuoriin, joiden työllistyminen on myös hyvin suhdanneriippuvaista.

OECD:n työvoimatutkimuksen mukaan kolme neljästä ulkomailla syntyneestä, Suomessa asuvasta maahanmuuttajasta kuuluu työmarkkinoiden piiriin. Työikäisten, ulkomailla syntyneiden maahanmuuttajien työllisyysaste oli vuonna 2012 63,8 prosenttia ja työttömyysaste 14,2 prosenttia. Vastaavat osuudet kantaväestölle vuonna 2012 olivat 69,6 ja 7,5.

Maahanmuuttajat velkaannuttavat julkista sektoria samaan tapaan kuin kantaväestökin

Suomessa asuvat pakolaiset ja oleskeluluvan saaneet ulkomaiden kansalaiset kuuluvat Suomen asumisperustaisen sosiaaliturvan piiriin ja kuten kantaväestölle, heille maksetaan elämäntilanteesta riippuen erilaisia tukia. Maahanmuuttajille maksetuista etuuksista on esiintynyt paljon väärinkäsityksiä.

Turvapaikanhakijat saavat kantasuomalaista tai muita maahanmuuttajia vähemmän tukea. Yksinasuvalle tai yksinhuoltajalle, itsenäisesti majoituksen järjestäneelle turvapaikanhakijalle maksettu tuki on suuruudeltaan 314,71 euroa kuukaudessa, eli noin kolmasosan alhaisempi kuin toimeentulotuen perusosa. Vastaanottokeskuksessa asuvan tuki on 92,25 euroa aterioineen. Perheensä kanssa asuvalle lapselle vastaavat luvut olivat 200,77 euroa ja 59,69 euroa kuussa. Huomattava on, että toisin kuin toimeentulotuessa, turvapaikanhakijan vastaanottorahassa ei makseta yksinhuoltajan tuen korotusosaa.

Kuntien pakolaisille maksama kotoutumistuki on suuruudeltaan sama kuin työmarkkinatuki tai toimeentulotuki työelämän ulkopuolella olevalle. Kotoutumistukea saavat korkeintaan kolmen vuoden ajan ne, joilla on voimassa oleva kotoutumissuunnitelma. Päällekkäisiä tukia ei makseta. Tämän lisäksi kunnat käyttävät pakolaisten ohjaukseen ja neuvontaan vuosittain noin 7000 euroa alle 7-vuotiasta ja 2300 euroa seitsemän vuotta täyttänyttä kohden.

Työ- ja elinkeinoministeriön teettämän tutkimuksen mukaan vuoden 2012 pakolaisten vastaanoton kuntakorvausten toteuma oli noin 76 miljoonaa euroa. Tämä koostui kaikista pakolaisille maksetuista etuuksista, kuten toimeentulotuesta, terveyspalveluista ja tulkkipalveluista sekä perheryhmäkotien kustannuksista. Valtion talousarviossa vuoden 2013 pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanotolle osoitetut määrärahat olivat noin 55 miljoonaa euroa. Tämä oli suurusluokaltaan sama kuin esimerkiksi eduskunnan kanslian toimintamenot. Tai puolet veropakolaiseksi Ruotsiin muuttaneen entisen pankkiirin verotuloista.