Artikkeli on alun perin julkaistu Ylioppilaslehdessä.

Elokuun 5. päivä Helsingin Sanomien etusivulla komeili Fazerin koko sivun mainos. Mainoksessa luki kultaisin kirjaimin: "Hyvän resepti: rakenna lapsille tulevaisuus". Mainoksessa Fazer hurskaasti ilmoitti rakentavansa koulun "afrikkalaiseen Biébyn kummikylään". Koulu Afrikkaan, mikäs sen ihanampaa.

Rahat koulun rakentamiseen yhtiö aikoo kerätä 200 gramman Fazerin suklaalevyjen elokuun myynnistä. Jokaisesta myydystä levystä koulun rakentamiseen liikenee viisi senttiä. Siis viisi senttiä.

Koko sivun mainos sunnuntaihesarin etusivulta maksaa 50 579 euroa. Kirkon ulkomaanavun mukaan Afrikkaan voi rakentaa ihan kelvollisen koulun 70 000 eurolla. Eli jos Fazer olisi käyttänyt ne 50 759 euroa mainoksen sijaan koulun rakentamiseen, olisi se jo melkein saatu pystytettyä. Mutta eihän se koulun rakentaminen ollut tässä mainoskampanjassa pääasia.

Hävetköön se, joka on keksinyt yritysvastuun käsitteen. Siitä ei ole seurannut mitään muuta kuin kiusallisia mainoskampanjoita, vaivaannuttavia raportteja ja läjäkaupalla puolivillaisia valtio-opin graduja yritysvastuusta.

Minulle riittää, että yritys ei riko lakeja ja maksaa kiltisti veronsa. En kaipaa niiltä tällaisia ihmisiä aliarvioivia mainoksia. Rakas Fazer, kun me tiedetään, että teitä ei oikeasti kiinnosta se afrikkalaisten koulutus. Ja se on ihan okei. Lopetetaan teeskentely. Me syömme suklaata, te maksatte veroja. Ei sotketa tähän afrikkalaisia lapsia.