Näkökulma: Saksalainen velkahelpotus

01.03.2013
Alexis Tsipras
(Kuva: PIAZZA del POPOLO / Flickr.com / cc 2.0)(Kuva: PIAZZA del POPOLO / Flickr.com / cc 2.0)

Tämä teksti on julkaistu alun perin Suomen Le Monde diplomatique -lehdessä, 1/13. Tilaa lehti täältä.

Saksan liit­to­ta­sa­val­ta ro­mah­ti 27. hel­mi­kuu­ta 1953 vel­ko­jen­sa alle ja uh­ka­si vetää kaik­ki Eu­roo­pan maat mu­ka­naan. Sak­san vel­ko­jat – yh­te­nä niis­tä Kreik­ka – oli­vat kiin­nos­tu­nei­ta vain omas­ta na­has­taan mutta jou­tui­vat to­tea­maan, että "si­säi­sen de­val­vaa­tion" po­li­tiik­ka, siis palk­ko­jen alen­ta­mi­nen, ei takaa vel­ko­jen ta­kai­sin­mak­sua – käy aivan päin­vas­toin.

Niin­pä 21 vel­ko­ja­maa­ta ko­koon­tui poik­keuk­sel­li­seen huip­pu­ko­kouk­seen Lon­too­seen ja päät­ti­vät ar­vioi­da vaa­ti­muk­sen­sa uu­del­leen niin, että saa­ta­vat vas­tai­si­vat nii­den kump­pa­nin to­del­lis­ta kykyä huo­leh­tia vel­vol­li­suuk­sis­taan. Vel­ko­jat leik­ka­si­vat Sak­san ko­ko­nais­vel­kaa 60 pro­sen­til­la ja myön­tyi­vät vii­den vuo­den (1953–1958) lyk­käyk­seen ve­lan­mak­sus­sa sekä an­toi­vat luvan mak­saa velat 30 vuo­den vii­veel­lä. Ne ot­ti­vat käyt­töön myös "ke­hi­tys­py­kä­län", jonka no­jal­la Sak­san ei tar­vin­nut käyt­tää vel­ko­jen mak­suun enem­pää kuin 1/20 vien­ti­tu­lois­taan. Eu­roop­pa kään­si näin vuo­den 1919 Ver­sail­les’n so­pi­muk­sen pää­lael­leen ja loi pe­rus­tan Län­si-Sak­san so­dan­jäl­kei­sel­le ke­hi­tyk­sel­le.

Krei­kan ra­di­kaa­lin va­sem­mis­ton liit­to Sy­riza eh­dot­taa nyt juuri samaa: kään­net­tä­köön pää­lael­leen pie­net Ver­sail­les’n so­pi­muk­set, joi­hin Sak­san liit­to­kans­le­ri An­ge­la Mer­kel ja val­tio­va­rain­mi­nis­te­ri Wolf­gang Schä­uble ovat vel­kaan­tu­neet maat pa­kot­ta­neet. Otet­ta­koon mal­lia tuos­ta het­kes­tä, joka kuu­luu so­dan­jäl­kei­sen Eu­roo­pan tark­ka­nä­köi­sim­piin. Eri­näi­set suun­ni­tel­mat Ete­lä-Eu­roo­pan mai­den "pe­las­ta­mi­sek­si" ovat epä­on­nis­tu­neet ja luo­neet sa­mal­la poh­jat­to­man kui­lun, joka ve­ron­mak­sa­jien pi­täi­si muka täyt­tää. Vel­kaon­gel­man ylei­nen, yh­tei­nen ja lo­pul­li­nen rat­kai­su ei ole kos­kaan ollut yhtä huu­ta­va on­gel­ma. Sen rat­kai­su ei saa jäädä Sak­san liit­to­kans­le­rin uu­del­leen­va­lin­ta­pyr­ki­mys­ten var­joon.

Näis­sä olois­sa vuo­den 1953 Lon­toon vel­ka­ko­kouk­sen kal­tai­nen kon­fe­rens­si on mie­les­täm­me ainoa rea­lis­ti­nen ja kai­kil­le os­a­puo­lil­le hyö­dyl­li­nen rat­kai­su: vas­taus luot­to­krii­siin ja Eu­roo­pas­sa har­joi­te­tun po­li­tii­kan epä­on­nis­tu­mi­seen.

Vaa­dim­me siten 1) Krei­kan ko­ko­nais­ve­lan ni­mel­li­sar­von huo­mat­ta­vaa vä­hen­tä­mis­tä, 2) lyk­käys­tä velan mak­suun, jotta sääs­ty­vät varat voi­tai­siin käyt­tää ta­lou­den el­vyt­tä­mi­seen, 3) "ke­hi­tys­py­kä­lää", jotta velan mak­sa­mi­nen ei py­säy­tä ta­lou­den el­vyt­tä­mis­tä al­kuun­sa, ja 4) pank­kien pää­omit­ta­mis­ta niin, ettei ky­sei­siä sum­mia las­ke­ta maan jul­ki­seen vel­kaan.

Nämä toi­men­pi­teet tar­vit­se­vat tuek­seen uu­dis­tuk­sia, joil­la py­ri­tään ja­ka­maan va­ral­li­suus oi­keu­den­mu­kai­sem­min. On kat­kais­ta­va välit men­nei­syy­teen, jonka vuok­si krii­si on syn­ty­nyt, on työs­ken­nel­tä­vä so­si­aa­li­sen oi­keu­den­mu­kai­suu­den, yh­tä­läis­ten oi­keuk­sien sekä po­liit­ti­sen ja ve­ro­tuk­sen lä­pi­nä­ky­vyy­den puo­les­ta – ly­hyes­ti sa­noen de­mo­kra­tian puo­les­ta.

Hank­keen voi panna toi­meen ai­noas­taan ra­ha­mark­ki­noi­den har­vain­val­las­ta riip­pu­ma­ton puo­lue, sillä ny­kyi­nen fi­nans­sio­li­gar­kia on kou­ral­li­nen yri­tys­joh­ta­jia, jotka ovat ot­ta­neet val­tion pant­ti­van­gik­seen. He ovat kes­ke­nään so­li­daa­ri­sia lai­van­va­rus­ta­jia, jotka on va­pau­tet­tu ve­rois­ta, leh­dis­tö­po­mo­ja ja pank­kii­rei­ta, jotka tun­ke­vat sor­men­sa joka paik­kaan (ja ovat kon­kurs­si­kyp­siä). Krii­sis­tä ovat vas­tuus­sa juuri he – ja he te­ke­vät kaik­ken­sa säi­lyt­tääk­seen ny­ky­olot. Kuten Trans­pa­rency In­ter­na­tio­nal -jär­jes­tön vuo­si­ra­port­ti 2012 ker­too, Kreik­ka on Eu­roo­pan kor­rup­toi­tu­nein maa.

Eh­do­tuk­sem­me on mie­les­täm­me ainoa rat­kai­su, ellei ha­lu­ta hy­väk­syä Eu­roo­pan jul­ki­sen velan pai­su­van eks­po­nen­ti­aa­li­ses­ti. Kes­ki­mää­rin jul­ki­nen velka ylit­tää Eu­roo­pas­sa jo 90 pro­sent­tia brut­to­kan­san­tuot­tees­ta. Juuri tämä tekee mei­dät op­ti­mis­ti­sik­si: han­ket­tam­me ei voida hy­lä­tä, sillä krii­si na­ker­taa jo eu­ro­vyö­hyk­keen kovaa ydin­tä. Vii­vyt­te­ly ai­noas­taan lisää ny­ky­ti­lan­teen ta­lou­del­lis­ta ja so­si­aa­lis­ta hin­taa, eikä ai­noas­taan Krei­kas­sa vaan myös Sak­sas­sa ja kai­kis­sa muis­sa eu­ro­mais­sa.

Kah­den­tois­ta vuo­den ajan eu­ro­vyö­hy­ke on – uus­li­be­raa­lien dog­mien poh­jal­ta – toi­mi­nut pelk­kä­nä valuutta­unionina, jolle ei ole ollut po­liit­tis­ta tai yh­teis­kun­nal­lis­ta vas­ti­net­ta. Ete­läis­ten mai­den kaup­pa­va­jeis­ta muo­dos­tui poh­joi­seen kir­jat­tu yli­jää­mä. Si­vu­men­nen sa­noen yh­teis­va­luut­ta pal­ve­li ennen kaik­kea Sak­saa "vii­len­tä­mäl­lä" sen ta­lou­den vuo­den 1990 kal­liin yh­dis­ty­mi­sen jäl­keen.

Mutta vel­ka­krii­si jär­kyt­ti tätä ta­sa­pai­noa. Saksa rea­goi vie­mäl­lä niuk­kuus­re­sep­tin­sä ul­ko­mail­le, mikä pa­hen­si ete­läis­ten val­tioi­den so­si­aa­lis­ta po­la­ri­soi­tu­mis­ta ja eu­ro­vyö­hyk­keen ta­lou­del­li­sia jän­nit­tei­tä. Syn­tyi vel­ko­van poh­joi­sen ja ve­lal­li­sen ete­län ak­se­li, uusi rik­kaim­pien mai­den joh­dol­la muo­toil­tu työn­ja­ko. Ete­län on kes­ki­tyt­tä­vä tuot­tei­siin ja pal­ve­lui­hin, jois­sa tar­vi­taan pal­jon työ­voi­maa ja pal­kat ovat ole­mat­to­mat – poh­joi­nen taas suun­tau­tuu laa­tuun ja in­no­vaa­tioi­hin ja tar­jo­aa ai­na­kin osal­le kor­keam­paa palk­kaa.

Spie­gel-leh­den verk­ko­si­vu­jen haas­tat­te­lus­sa Sak­san teol­li­suus­lii­ton pu­heen­joh­ta­ja Hans Peter Kei­tel ha­lu­aa muut­taa Krei­kan "eri­tyis­ta­lous­a­lu­eek­si" ja pal­jas­taa tou­ko­kuus­sa 2010 so­vi­tun Krei­kan sääs­tö­pa­ke­tin to­del­li­sen pää­mää­rän. Ai­na­kin vuo­teen 2020 ulot­tu­vas­sa asia­kir­jas­sa so­vi­tut toi­men­pi­teet ovat joh­ta­neet täy­del­li­seen epä­on­nis­tu­mi­seen, sen tun­nus­taa ny­kyi­sin myös kan­sain­vä­li­nen va­luut­ta­ra­has­to IMF. So­pi­mus pa­kot­taa Krei­kan ta­lou­del­li­seen hol­houk­seen ja muut­taa sen eu­ro­vyö­hyk­keen fi­nans­si­siir­to­maak­si.

Sääs­tö­pa­ke­tin pur­ka­mi­nen on siis krii­sin rat­kai­se­mi­sen eh­do­ton edel­ly­tys: toi­sin kuin jot­kut väit­tä­vät, tap­pa­vaa on ni­me­no­maan itse lääke, ei sen an­nos­te­lu.

Li­säk­si on poh­dit­ta­va Krei­kan fi­nans­si­krii­sin muita syitä. Yh­teis­ten va­ro­jen haas­kaa­mi­sen syyt eivät ole muut­tu­neet, esi­mer­kik­si tei­den ra­ken­ta­mi­sen ki­lo­met­ri­hin­ta on Krei­kas­sa Eu­roo­pan kor­kein. Silti moot­to­ri­tei­tä on yk­si­tyis­tet­ty uusien lii­ken­ne­väy­lien "en­nak­ko­mak­suk­si" – vaik­ka uusien väy­lien ra­ken­ta­mi­nen on kes­key­tet­ty.

Ei pidä ku­vi­tel­la, että epä­ta­sa-ar­voi­suu­den li­sään­ty­mi­nen olisi fi­nans­si­krii­sin tois­si­jai­nen seu­raus. Krei­kas­sa ve­ro­tus hei­jas­te­lee maan eliit­te­jä yh­dis­tä­vää klien­te­lis­tis­tä lah­jus­jär­jes­tel­mää. Ve­ro­tus vuo­taa kuin seula. Se on täyn­nä poikkeuk­sia ja oli­gark­ki­kar­tel­lil­le mit­ta­ti­lauk­se­na myön­net­ty­jä eri­va­pauk­sia.

Kor­rup­toi­tu­neen jär­jes­tel­män säi­ly­mi­sen takaa epä­vi­ral­li­nen so­pi­mus, joka dik­ta­tuu­rin ajois­ta läh­tien on yh­dis­tä­nyt pat­ruu­nat ja kak­si­puo­lue­jär­jes­tel­män kak­si­päi­sen käär­meen eli Uusi de­mo­kra­tia -puo­lu­een ja so­sia­lis­ti­puo­lue PA­SO­Kin. Se se­lit­tää osal­taan, miksi val­tio ny­kyi­sin kiel­täy­tyy hank­ki­mas­ta tar­vit­se­mi­aan va­ro­ja ve­roil­la ja tur­vau­tuu mie­luum­min palk­ko­jen ja eläk­kei­den ali­tui­seen alen­ta­mi­seen.

Es­tablish­ment sel­vi­si juuri ja juuri ke­sä­kuun 17. päi­vän vaa­leis­ta kyl­vä­mäl­lä pel­koa siitä, että Kreik­ka jou­tui­si ir­tau­tu­maan eu­ro­vyö­hyk­kees­tä. Se elää hen­gi­tys­ko­neen – siis kor­rup­tion – va­ras­sa. Po­liit­tis­ten ja ta­lou­del­lis­ten pii­rien sa­lais­ta liit­toa on vai­kea pur­kaa eikä on­gel­ma koske ai­noas­taan Kreik­kaa: Se tulee kui­ten­kin ole­maan yksi Sy­rizan joh­ta­man uuden kan­san­rin­ta­ma­hal­li­tuk­sen tär­keim­mis­tä teh­tä­vis­tä.

Vaa­dim­me siis vel­ko­jen lyk­kää­mis­tä voi­dak­sem­me muut­taa Kreik­kaa. Ilman sitä jo­kai­nen yri­tys ter­veh­dyt­tää ta­lous on tuo­mit­tu epä­on­nis­tu­maan, kuten Si­sy­fok­sen työ. Tällä ker­taa draa­ma ei koske ai­noas­taan Ko­rin­tin an­tiik­kis­ta kau­pun­kia vaan koko Eu­roop­paa.

Suomennos Tapani Kilpeläinen. Alexis Tsipras on Syriza-puolueen (Kreikan radikaalin vasemmiston liitto) puheenjohtaja.

2/13. Suomennos Tapani Kilpeläinen. Alexis Tsipras on Syriza-puolueen (Kreikan radikaalin vasemmiston liitto) puheenjohtaja.
2/13.

Suomennos Tapani Kilpeläinen. Alexis Tsipras on Syriza-puolueen (Kreikan radikaalin vasemmiston liitto) puheenjohtaja.