Hallituksen päätös leikata kehitysyhteistyövaroista jopa 300 miljoonaa euroa eli 43 prosenttia tulee voimaan täysimääräisenä jo ensi vuoden alusta. Se, että leikkaukset astuvat voimaan näin nopealla aikataululla, vaarantaa kehitysmaatutkijan ja Kepan puheenjohtajan Elina Vuolan mielestä sekä demokratiaa että hyvää hallintoa.

Nopeat leikkaukset merkitsevät irtisanomisia, hankkeiden ja toiminnan supistamista ja jopa lopettamista. Tällä hetkellä muun muassa Kepa ry, Plan Suomi, Suomen Pakolaisapu sekä rauhanjärjestö Crisis Management Initiative ovat ilmoittaneet yt-neuvotteluista. Moni järjestö saattaa kuihtua kokonaan.

Vuolan mukaan kansalaisjärjestöjen toiminnan näin merkittävä supistaminen tarkoittaa suomalaisen kansalaisyhteiskunnan kuihtumista ennennäkemättömällä tavalla.

Vuola myös muistuttaa, että ulkoasiainministeriö vaatii rahoittamiltaan tahoilta hyvää hallintoa sekä tarkkaa raportointia ja seurantaa. Järjestöjen pakottaminen toiminnan supistamiseen näin lyhyessä ajassa ilman parlamentaarista päätöstä on kuitenkin kaikkea muuta kuin hyvää hallintoa.

"Ministeriö vaatii itse hyvin tarkkaa raportointia sekä seurantaa hyvästä hallinnosta ja hyvä niin. Nyt tehtyjen leikkauspäätösten aikataulu ja vauhti ovat kuitenkin niin nopeita, että hyvän hallinnon periaatteiden noudattaminen on käytännössä mahdotonta, vaikka parhaamme teemmekin", kommentoi Vuola maailma.netille.

”Olemme luottaneet ääneen lausumattomaan yhteiskuntasopimukseen, jossa turvataan vapaan kansalaisyhteiskunnan toiminta. Mielestäni se on nyt murrettu”

Yleensä kun kehitysyhteistyöhanke lopetetaan kohdemaassa, vaaditaan eräänlainen exit-suunnitelma. Tällöin hankkeet lopetetaan hallitusti ja varmistetaan, että niiden tulokset jäävät edes jollain tasolla elämään. Nopeat leikkaukset merkitsevät Vuolan mukaan sitä, ettei hankkeiden lopettamiselle ehditä tehdä tarkentavia suunnitelmia.

"Valtio toisin sanoen pakottaa kansalaisjärjestöt hyvän hallinnon vastaiseen toimintaan. Jos tästä tehdään myöhemmin evaluaatio, niin se näyttää luultavasti todella katastrofaaliselta. Äkkinäisten muutosten vaikutukset tulevat olemaan pitkäaikaisia", Vuola jatkaa.

"Näyttää myös siltä, että päätökset on lyöty jo lukkoon ennen parlamentaarista käsittelyä ja järjestökentälle on kerrottu, ettei ole enää mahdollisuuksia vaikuttaa päätösten perumiseen", hän kiritsoi.

"Tämä edustaa mielestäni hyvin autoritaarista politiikkaa, mutta pyrimme tietenkin vaikuttamaan loppuun saakka."

Pohjoismainen malli, jossa valtio takaa aktiivisen ja kriittisen kansalaisyhteiskunnan toiminnan, on Vuolan mukaan vaarassa.

"Järjestökentällä olemme luottaneet jonkinlaiseen ääneen lausumattomaan yhteiskuntasopimukseen, jossa turvataan vapaan kansalaisyhteiskunnan toiminta. Mielestäni se on nyt murrettu."

Hyvää hallintoa ja vastuullisuutta tulisi vaatia myös yrityksiltä

Samanaikaisesti kun kehitysyhteistyövaroista leikataan, on hallitus päättänyt lisätä tuntuvasti varoja kehitysrahasto Finnfundin pääomitukseen. Rahasto rahoittaa suomalaisten yritysten liiketoimintaa kehitysmaissa. Kansalaisjärjestöt ovat kritisoineet päätöstä merkiksi siitä, että suomalaisten verorahoilla halutaan tukea kehitysyhteistyön sijasta vientiä.

Kritiikkiin yhtyy myös kehitysyhteistyötä kovasanaisestikin kritisoinut entinen Mosambikin suurlähettiläs Matti Kääriäinen.

"Jos Suomi haluaa todella auttaa kehitysmaita, suomalaisten yritysten pitäisi toimia vastuullisesti hyvän hallinnon ja kestävän kehityksen periaatteita noudattaen. Tämä tarkoittaisi avointa toimintaa eli raportointia, verojen, tullien ja muiden kauppaan liittyvien maksujen maksamista sekä ihmisoikeuksien ja ympäristön huomioon ottamista", kirjoittaa Kääriäinen Helsingin Sanomien vieraskynässä.

Yrityksiltä tulisi vaatia siis samaa, mitä kansalaisjärjestöiltä on vaadittu. Yritysten pyrkimys voiton maksimoimiseen on kuitenkin monessa kehitysmaassa johtanut siihen, että veroja kierretään ja pääoma pakenee maasta veroparatiiseihin.

Hallitus on puheissaan sanonut panostavansa yritysvastuuseen, mutta konkretia puuttuu. Se, että hallitus aikoo vähentää Finnwatchin kaltaisten kansalaisjärjestöjen rahoitusta, jotka ovat seuranneet yritysten vastuullista toimintaa, on merkki siitä, että puheet ja teot ovat keskenään ristiriidassa.

"Ei herätä luottamusta, että suomalaiset yritykset saavat huomattavasti lisää tukea, kun niiden valvontaa samanaikaisesti vähennetään. Hallituksen toiminnassa ei näy jälkeäkään hyvästä hallinnosta ja avoimuudesta, vaikka niitä on pidetty pitkään kehityspolitiikan tärkeinä periaatteina", Kääriäinen kirjoittaa.