Lubna Hussein esittelee kuvia happoa kasvoilleen saaneesta naisesta, raiskatusta pikkutytöstä ja tyttöjen sukuelinten silpomisesta. Tuhruisella videolla näkyy, miten viisi tai kuusi poliisia heittää housuihin pukeutuneen naisen auton lavalle.

"Muinoin Sudanissa oli vallassa kuningatar. On ironista, että nyt naisia pidätetään housuihin pukeutumisesta", Hussein toteaa.

Hussein vieraili viime viikolla Helsingin kirjamessuilla esittelemässä juuri suomennettua teostaan 40 raipaniskua – tositarina nyky-Sudanista.

"Kirja kertoo sekä omani että muiden sudanilaisten naisten tarinan", Hussein sanoo.

Hussein nousi koko maailman tietoisuuteen, kun hänet pidätettiin Sudanin pääkaupungissa Khartumissa reilun kymmenen muun naisen joukossa heinäkuussa 2009. Ravintolassa iltaa viettäneillä naisilla oli kaikilla yllään housut, ja heitä syytettiin siveettömästä pukeutumisesta.

Siveetön pukeutuminen on Sudanin rikoslain mukaan kiellettyä, mutta käytännössä järjestyspoliisi päättää, mikä on sopivaa ja mikä ei. Monet naiset pukeutuvat housuihin, sillä poliisin ratsiat ovat lähinnä mielivaltaisia ja satunnaisia.

Mediamyllytys pelasti tuomiolta

Hussein sanoo, ettei hänen tapauksensa ole suinkaan yksittäinen.

"Vuonna 2008 Khartumissa pidätettiin 43 000 naista pukeutumisrikkomuksista. En ole ensimmäinen enkä ainoa tuomittu. Laki syrjii naisia, etenkin köyhiä naisia."

Yleensä tuomitut naiset kärsivät rangaistuksensa – jopa 40 raipaniskua – ja siitä seuraavan häpeän hiljaa. Monet joutuvat jopa perheensä hylkäämiksi.

Hussein toimi toisin. Hän ei myöntänyt syyllisyyttään, hankki asianajajan ja lähetti toimittajille, ihmisoikeusaktivisteille ja toimittajille kutsuja, jossa luki ”Teidät on kutsuttu toimittaja Lubna Ahmad al-Husseinin oikeudenkäyntiin ja ruoskintaan.”

"Pidätys oli hyvä tilaisuus muuttaa asioita ja edistää tasa-arvoa", Hussein kertoo.

Kohu levisi ympäri maailman: sudanilaisnaiset osoittivat Husseinille tukeaan oikeustalon ulkopuolella, maailmalta virtasi rohkaisevia viestejä ja jopa YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon ilmoitti olevansa tapauksesta huolissaan.

Tilanne aiheutti Sudanille kiusallista huomiota, ja lopulta Hussein sai vain sakkoja, jotka lopulta maksoi sudanilainen toimittajajärjestö. Hän oli saanut nimettömiä tappouhkauksia koko tapauksen ajan, ja pakeni tuomionsa jälkeen maasta. Nyt hän jatkaa kampanjointia Euroopassa ja arabimaissa.

Velvollisuus toimia 

Useimmat sudanilaisnaiset eivät uskalla puhua puolestaan, mutta 37-vuotias Hussein on tottunut olemaan vastarannan kiiski. Opiskeluaikoina hänet erotettiin kahteen otteeseen yliopistosta hänen oltuaan mukana muun muassa opiskelijamielenosoituksissa. Toimittajana hän kirjoitti Sudanin hallitusta kritisoivia kolumneja, kunnes sensuuri sai hänet lopettamaan työnsä.

Hän ei osaa sanoa, mistä saa tarmonsa.

"Teen mitä teen, koska se on velvollisuuteni. Tämä on vähintä, mitä voin tehdä. On paljon naisia, joilla ei ole mahdollisuutta ilmaista itseään."

Tiukka kontrolli

Yksi syy Sudanin ihmisoikeusloukkauksiin on vuodesta 1983 voimassa ollut islamilainen laki sharia, jota alettiin kiristää sen jälkeen, kun nykyinen presidentti, sotarikoksista syytetty Omar al-Bashir, nousi valtaan vuonna 1989.

Muun muassa alkoholin käyttö on Sudanissa kokonaan kiellettyä, ja lainvartijat vahtivat tiukasti, etteivät naimattomat miehet ja naiset pääse liian läheisiin tekemisiin.

Järjestyspoliisi kiristää sopivaisuussääntöjen varjolla etenkin köyhiltä naisilta seksuaalisia palveluksia ja rahaa ja tekee esimerkiksi mielivaltaisia neitsyystestejä.

Husseinin mielestä sharia on tekosyy poliittisten päämäärien saavuttamiseen. Hän pitää itseään hyvänä muslimina eikä usko tehneensä mitään sharian vastaista.

"Koraani antaa vain ohjeen pukeutua siveellisesti. Haluan nähdä sen Koraanin kohdan, jossa käsketään ruoskia housuihin pukeutuvia naisia", hän toteaa.

Enemmän kuin uskonnosta tai sopivaisuussäännöistä, Sudanin oikeudenkäytössä lieneekin kyse autoritaarisen hallinnon halusta pitää ohjat tiukasti käsissään. Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan maassa häiritään, sensuroidaan ja pidätetään myös ihmisoikeusaktivisteja, poliittisia toisinajattelijoita ja toimittajia. Usein pidätykset lisääntyvät poliittisesti epävakaina aikoina.

Naiset rohkaistuvat

Husseinin uskoo, että kansainvälisellä huomiolla ja painostuksella on mahdollista parantaa Sudanin naisten asemaa. Ruoskittujen naisten määrä on hänen mukaansa vähentynyt merkittävästi hänen tapauksensa saaman huomion jälkeen. Samalla naiset itse ovat saaneet lisää rohkeutta.

"Nykyään mediassa naisia ei enää kohdella rikollisina, vaan uhreina. Sen seurauksena naiset itsekin uskaltavat valittaa ja nousta vastaan, kun sosiaalisia seurauksia ei enää tarvitse pelätä niin paljon."

Hän muistuttaa, että uskontoa on aikoinaan tulkittu myös Euroopassa väärin esimerkiksi keskiajalla, kun ihmisiä poltettiin roviolla.

"Sudanin tapaus ei ole ensimmäinen kerta. Eikä muutos tapahdu yhdessä päivässä. Meidän on muutettava ajattelutapojamme, tarvitaan uusi sukupolvi", hän toteaa.