Maailman uutisia on kerran viikossa lähetettävä kooste maailma.netin uutisista, tapahtumista ja työpaikoista.
Meksikolainen kansalaisaktivisti Rubén Valencia Núñez. (Kuva: Teija Laakso)- Taistelemme tietynlaisen elämäntavan puolesta, emme kirjoissa olevien ideologioiden. Toivo ylläpitää taistelutahtoa, sillä se on suurempi
kuin menettämisen pelko, sanoo meksikolainen kansalaisaktivisti
Rubén Valencia Núñez.Valencia on myös ollut mukana erilaisissa kansanliikkeissä suojelemassa kotiseutunsa luonnonvaroja ulkomaisilta yrityksiltä. Tammikuussa hän selvisi murhayrityksestä, kun tuntemattomat miehet puukottivat häntä paikallisessa kahvilassa.
Valencia tiivistää ytimekkäästi Oaxacan kansalaisliikkeiden tavoitteen ja Meksikon suurimmat ongelmat.
- Haluamme muuttaa järjestelmän.
Valencia vieraili viime viikolla Suomen eri kaupungeissa puhumassa maansa ihmisoikeustilanteesta, etenkin alkuperäiskansojen kamppailuista sekä ruohonjuuritason kansalaisliikkeistä, joita viranomaiset pyrkivät jatkuvasti tukahduttamaan. Suomen vierailu oli osa Euroopan-kiertuetta.
- Haluaisin, että
eurooppalaiset ottaisivat laput silmiltään ja näkisivät, mitä
Meksikossa tapahtuu, Valencia sanoo.
Valencia on kotoisin
Oaxacan osavaltiosta Etelä-Meksikosta. Alueen asukkaista yli 70 prosenttia on köyhiä, ja kolmannes on
alkuperäiskansojen edustajia. Valencia itse kuuluu zapoteekkeihin ja
lähti mukaan aktivistitoimintaan jo 1970- ja 80-luvuilla, jolloin
hänen vanhempansa olivat mukana vasemmistolaisessa COCEI-liikkeessä.
Nykyisin Valencia taistelee etenkin alkuperäiskansojen
maaoikeuksien puolesta. Suurin osa Meksikon luonnonvaroista on
Oaxacan, Guerreron ja Chiapasin osavaltioiden alueella, ja ulkomaiset
suuryritykset ovat kiinnostuneita alueesta. Erilaisten suurhankkeiden tavoitteena on muun muassa lisätä teollisuutta ja
ottaa luonnonvaroista hyöty irti. Paikalliset pelkäävät
kuitenkin oman elämäntapansa ja ympäristön puolesta.
-
Haluamme edistää kestävää elämäntapaa ja oikeudenmukaisuutta.
Luonnonvarojen pitäisi jakautua tasapainoisesti, ja talouden pitäisi
toimia ihmisten tarpeiden mukaan. Ihmiset kylissä haluavat vain,
että heidät jätetään rauhaan, Valencia sanoo.
Hän
kertoo, että Oaxacaan ollaan rakentamassa esimerkiksi tuulipuistoa,
jonka tarkoitus on tuottaa energiaa ulkomaille.
Monet asukkaat ovat huomanneet tulleensa huijatuiksi, sillä usein lukutaidottomat viljelijät ovat antaneet maansa vuokralle
pilkkahintaan. Nyt kansalaisliikkeet yrittävätkin valistaa maaseudun
asukkaita, jotta suurhankkeet saataisiin pysäytettyä.
Oikeuksien
puolustaminen Meksikossa ei ole leikkiä, sillä voimakas hallinto
tukahduttaa protestit helposti.
- Ihmisiä tapetaan, eivätkä ne ole yksittäistapauksia. Maansa puolustamisesta voi
saada kymmenien vuosien tuomion, vaikka samaan aikaan huumeiden
salakuljettajat saavat paljon pienempiä rangaistuksia, Valencia
kertoo.
Myös ihmisoikeusjärjestöjen mukaan Meksikon ihmisoikeustilanne
on heikko. Pidätettyjä pahoinpidellään ja kidutetaan,
rankaisemattomuus kukoistaa ja naisten asema on kehno. Yli 40:ää
prosenttia maan vangeista ei ole tuomittu rikoksesta.
Oaxacassa ristiriidat kärjistyivät vuonna 2006, kun Oaxacan kaupungissa toteutettiin rauhanomainen kansannousu. Opettajien
istumalakosta liikkeelle lähtenyt kansalaisliike piti kaupunkia
vallassaan puoli vuotta ja vaati vaalivilpistä epäillyn,
kovaotteisen kuvernööri Ulises Ruizin eroa. Lopulta
mielenosoitukset tukahdutettiin väkivaltaisesti. 26 ihmistä kuoli
ja satoja pidätettiin.
Kansannousun
jälkeen poliisivalvontaa on lisätty Oaxacan alueella. Aktivisteja katoaa, heitä pahoinpidellään ja heitä murhataan.
Väärinkäytösten selvittely ei juuri ole edennyt, ja
kansalaisliike on pitänyt matalaa profiilia.
Alistavasta ilmapiiristä
huolimatta Valencian motivaatio ei ole kadonnut. Hän ei koe olevansa
taistelussa yksin.
- Olen osa taistelevaa kansaa. Olemme
yhdessä voima, koska emme ole menettäneet sitä, minkä vuoksi
kamppailemme. On paljon, mitä puolustaa.
Oaxacan vuoden 2006 kansannousu kuvastaa hyvin osavaltion yhteisöllisyyttä: niin opiskelijat, alkuperäiskansojen edustajat
kuin kotirouvatkin liittyivät rauhanomaisesti yhteen, valtasivat
kaupungin tv-asemia ja pitivät kaupunkia vallassaan puoli vuotta.
Oaxacan kansojen kokoukseksi (APPO) ristitty löyhä liike vaati
korruptiosta ja vaalivilpistä epäillyn kuvernööri Ulises Ruizin eroa ja asukkaiden tarpeiden huomioon ottamista ulkomaisten
sijoittajien mielistelyn sijasta.
Vaikka Ruizia ei saatu kammettua vallankahvasta, kansannousu oli hyvä esimerkki oaxacalaisten yhteishengestä ja aktiivisuudesta. Valencian mukaan alueen historia ja tausta olivatkin syitä siihen, että kansannousu oli mahdollinen.