Saapuiko arabikevät sittenkin Sudaniin?

Muutaman rakennuksen arkkitehtuuri kiinnittää kuitenkin huomion. Yhden talon katto on rakennettu lentokoneen muotoiseksi, toinen talo muistuttaa muodoltaa selvästi valtamerilaivaa – tai sotalaivaa. Business-parkin sijaan keskelle kaupunkia onkin noussut puolustuministeriön uusi kompleksi, aivan presidentin toimiston viereen. Kadun toiselle puolella seisoo kansallisen turvallisuuspalvelun moderni toimistotalo - perustustuslakituomioistuimen ränsistyneen rakennuksen viereessä.

Vallan arkkitehtuuri kertoo armeijan ja turvallisuuselinten keskeisestä asemasta presidentti Omar al-Bashir 23-vuotisen valtakautensa aikana rakentamassa, Kansallisen kongressipuolueen hallitsemassa autoritaarisessa poliittis-taloudellis-sotilaallisessa kompleksissa. Tätä rakennelmaa eivät muutosten tuulet helposti heiluta.

Ei siis ehkä ole ihme, ettei Pohjois-Afrikkaa viime vuonna mullistanut arabikevät ikinä saapunut Sudaniin asti. Tai siltä näytti kesäkuun puoliväliin asti, jolloin - Syyrian kansannousun varjossa ja pääosin ilman suurta kansainvälistä mediahuomiota - maassa alkoivat mielenosoitukset hallitusta vastaan.

Mielenosoitukset alkoivat Khartumin yliopiston opiskelijoiden piirissä ja levisivät myös muualla kaupunkiin ja eripuolille Sudania. Mielenosoituksia on ollut tämän jälkeen viikoittain etenkin Khartumin yliopiston luona sekä Omdurmanin kaupunginosassa opposition-puolue Ummaa lähellä olevan al-Ansarin moskeijan luona, yleensä perjantai-rukousten jälkeen.

* * *

Mielenosoitukset ovat olleet pääosin pienehköjä, muutaman sadan ihmisen tapahtumia. Tahririn aukion kaltaista paikkaa niille ei ole muodostunut. Poliisi ja turvallisuuspalvelun onkin ollut helppo tukahduttaa ne - tosin kyynelkaasun ja kumiluotien avulla. Kansainvälisten ihmisoikeusjärjestojen mukaan mielenosoitusten yhteydessä on pidätetty satoja ihmisiä, joista kymmeniä on pidetty vangittuna päiväkausia, osaa on myös kidutettu.

Ramadanin alettua heinäkuun puolivälissä mielenosoitukset vähenivät. Heinäkuun viimeisenä päivänä kaikki kuitenkin muuttui, kun 12 ihmistä sai surmansa polttoaineen hinnankorotuksia vastustaneen mielenosoituksen yhteydessä Nyalassa, maan toiseksi suurimassa kaupungissa.

Vaikka Khartumin kaduilla ei ole voinut havaita mitään vallankumouksellista mielialaa, ovat kansalaiset tyytymättömämpiä nykyiseen hallintoon kuin mitä antavat ymmartää. Mielenosoitusten näkyvänä syynä ovat olleet hallituksen säästotoimet – etenkin polttoaineen hinnan subventoinnin lopettaminen – sekä yleinen hintojen nousu.

Maan inflaation arvioidaan olevan tällä hetkellä 30-40 prosentia luokkaa, mutta joidenkin peruselintarvikkeiden osalta jopa huomattavasti korkeampia. Hallitus on pyrkinyt säästöihin myos hallintoa pienentämällä, muun muassa yhdistämällä ministeriöitä, mutta näillä toimilla maan 2,4 miljardin dollarin budjettivajetta ei kurota umpeen tai taloutta käännetänousuun.

* * *

Sudanin talous on viimeisen kymmenen vuoden nojannut vahvasti öljyntuotantoon, mutta öljydollarien kiilto silmissä unohtui muun tuotannon kehittäminen. Nyt maa on ollut suurissa vaikeuksissa sen jälkeen kun Etelä-Sudan itsenäistyi vuosi sitten. Etelä-Sudanin irtaantumisen myotä meni kolme neljäsosaa Sudanin öljyntuotannosta, lisäksi maiden välisten kiistojen takia myos Etelä-Sudanin kauttakuljetus on ollut pitkään pysähdyksissä.

Maiden ilmoitettiin elokuun alussa päässeen sopimukseen öljyn kauttakuljetushinnasta, mikä helpottaa jonkin verran Sudanin taloustilannetta. Öljyhanojen sulkeuduttua myos lainahanat saattavat olla sulkeutumassa, silla jopa Sudanin luottotukija Kiina on ilmoittanut harkitsevansa tarkkaan uusia lainoja Sudanin heikkojen takuiden takia.

Vaikka mielenosoitusten syynä on elinsolosuhteiden heikentyminen, on niiden taustalla myös kansalaisten poliittista tyytymättömyyttä presidentti al-Bashirin ja Kansallisen kongressipuolueen pitkään jatkunutta hallintoa vastaan. Kongressipuolueen valta ulottuu kaikkiin yhteiskunnan osiin, mutta puoluetta hallitsevat vain muutamat Sudanin monista heimoista.

Sudanin heikko oppositio ei ole onnistunut luomaan vahvaa, yhteinäistä rintamaa hallitusta vastaan. Päinvastoin, hallitus on onnistunut hajottamaan opposition rivejä kassakaappisopimuksilla: pääoppositiopuolueen Umman johtajan ja mielenosoitusten yhden keskipisteen, al Ansarin moskeijan imaamin Sadiq al-Mahdin poika toimii presidentti al-Bashirin neuvonantajana. Jollain keinoin poika on saatu käännytettyä, sillä al-Bashirin sotilasvallankaappaus vuonna 1989 syrjäytti pääministerin paikalta juuri Sadiq al-Mahdin ja ajoi tämän myöhemmin maanpakoon.

* * *

Sudanin media ei ole voinut raportoida mielenosoituksista vapaasti, sillävapaata mediaa ei maassa ole. Lehtien sulkemiset, painosten takavarikoinnit ja toimittajien pidätykset ovat yleisiä. Reporters Without Borders –järjeston lehdistön ja mielipiteenvapaus- vertailussa Sudan sijoittuu 10 huonoimman maan kastiin 180 maan joukossa.

Monien kansalaisten informaation lähteenä toimiikin al Jazeera ja muut kansainväliset arabi-TV-kanavat, sekä internet ja sosiaalinen media, jota myös Sudanin aktivistit ovat hyödyntäneet. Verrattuna Pohjois-Afrikan maihin, on internetin käyttäjiä Sudanissa kuitenkin selvästi vähemmän. Twitter-vallankumousta ei Sudanissa ole odotettavissa.

Sudanin vallanpitäjät ovat vähätelleet mielenosoituksia. Presidentti Al-Bashir kielsi heinäkuun alussa arabikevään saapuneen Sudaniin:

"Kyseessä on vain kuuma kesä, polttavan kuuma kesä joka grillaa kansakunnan viholliset ". Al-Bashir on oikeassa: Khartumin kesä on erittäin kuuma, vaikka sateetkaan eivät ole harvinaisia.

Todennäkoisesti Al-Bashir on oikeassa myös siinä, ettei arabikevät todellisuudessa saapunut sittenkään Sudaniin. Toisaalta Haagin kansainvälisen rikostuomioistuimen etsintäkuuluttama Al-Bashir unohtaa yhden asian: Saharassa hiekkamyrsky - habub – saapuu usein yllättäen, vain muutamassa minuutissa, jättäen taakseen muuttuneen maiseman.