Kuivuuden ja ruokakriisin kurittamalla Länsi-Afrikan Sahelin alueella tarvitaan edelleen humanitaarista apua, muistuttavat avustusjärjestöt. Ilmassa on kuitenkin toivoa ainakin kriisin väliaikaisesta laantumisesta.

"On toivoa, että sadosta tulisi parempi kuin viime vuonna. Väestö on kuitenkin äärimmäisen haavoittuvaa. Kestää kauan ennen kuin varastot saadaan rakennettua uudelleen", sanoo maailman ruokaohjelman WFP:n Pohjoismaiden toimiston johtaja Anne Poulsen.

Noin 18,7 miljoonaa ihmistä Sahelin alueella yhdeksässä valtiossa on kärsinyt epävarmasta ruokaturvasta koko vuoden kuivuuden ja sadon epäonnistumisen vuoksi.

Alun perin yli miljoona lasta oli vaarassa kuolla vakavaan aliravitsemukseen. Nyt lapsista 600 000 on saatu hoidettua, kertoo Suomen UNICEFin eritysasiantuntija Miriam Azar.

Mauritaniassa tiedotustehtävissä työskentelevän Azarin mukaan maan viranomaisten ja UNICEFin kyselytutkimukset viittaavat kuitenkin siihen, että esimerkiksi Mauritaniassa jo ensi vuonna lasten aliravitsemus saattaa taas lisääntyä.

Irti apuriippuvuudesta

Syynä kriisin uusiutumisriskiin on se, että ihmiset olivat jo ennen tämänvuotisiakin ongelmia rutiköyhiä. Kriisejä on ollut vuosina 2005, 2008 ja 2010, eikä niistä ole ehditty toipua. Normaalinakin vuonna alueella on yli 650 000 aliravittua lasta.

"Ihmiset ovat tottuneet siihen, että tämä on syklinen ilmiö ja että näitä kausia tulee. Ilmastonmuutoksen myötä niitä on kuitenkin tullut useammin", Azar sanoo.

Nyt ihmiset ovat käyttäneet kaikki selviytymiskeinonsa: karja on myyty, lapset otettu pois koulusta, aterioita vähennetty, miehet lähetetty kaupunkiin työnhakuun ja velkaa otettu niin paljon kuin on pystytty. Siksi pelkkä ruuanjakelu ei muuta tilannetta pysyvästi.

"Ihmiset elävät kädestä suuhun, mitään ruokavarastoja ei ole. Ruuantuotannossa pitäisi tähdätä siihen, että saataisiin jotain varastoitua eikä oltaisi enää yhtä alttiita vaihtuville luonnonolosuhteille", toteaa Kirkon Ulkomaanavun humanitaarisen avun koordinaattori Minna Peltola.

Samaa haluavat ihmiset itse.

"Kukaan ei halua olla riippuvainen avusta. Ihmiset, joita olen tavannut, haluavat välineitä, joilla he pystyvät tekemään itsensä riippumattomiksi avusta ja elättämään itsensä", sanoo WFP:n Anne Poulsen.

Siihen pyrkivät myös avustusjärjestöt. Ne korostavat ihmisten sietokyvyn vahvistamisen tärkeyttä sekä hätäavun yhdistämistä kehitysyhteistyöhön pelkkien lyhytaikaisten ratkaisujen sijaan.

Esimerkiksi Kirkon Ulkomaanavun Sahelin-työhön kuuluu siemenviljan ja kuokkien jakamista, puutarhojen perustamista sekä vesipumppujen rakentamista. Samantyyppistä työtä tekee myös WFP.

UNICEF puolestaan keskittyy ravitsemuksen lisäksi koulutukseen, terveyteen, hygieniaan, sanitaatioon sekä lastensuojeluun. Miriam Azarin mukaan yksi tärkeimmistä asioista on valistus. Pelkkä ruuan saaminen ei riitä, jos lapset samaan aikaan ovat vaarassa kuolla ripuliin tai malariaan.

Malin sotilasoperaatio uhka

Kansainvälinen yhteisö on toimittanut Saheliin apua nopeammin kuin esimerkiksi Afrikan sarveen viime vuonna, mikä YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n mukaan on syynä siihen, ettei tilanne ole paisunut humanitaariseksi katastrofiksi. WFP:n Anne Poulsenin mukaan myös sietokyvyn vahvistamisen tärkeys ymmärretään nykyisin yhä paremmin.

Silti esimerkiksi Pelastakaa Lasten ja World Visionin kesällä ilmestyneen raportin mukaan kansainvälisen yhteisön näkökulma Sahelin sietokyvyn vahvistamiseen on edelleen tehoton ja pirstaloitunut. Usein korostetaan pelkkää maatalouden lisäämistä, vaikka myös pitkäjänteisiä sosiaaliturvaverkkoja kaivataan.

Samaan aikaan YK:n 1,6 miljardin dollarin hätäapuvetoomuksesta Saheliin vasta 60 prosenttia on saatu kasaan.

"Tämä on maailmankolkka, joka ei liikuta niin paljon. Valtiot kyllä pyrkivät antamaan rahaa, mutta toisaalta talouskriisin vuoksi kaikki eivät pysty. Lisäksi hätätilanne on kompleksinen. Ei ole kyse ruokakriisistä, vaan kyse on monista yhtäaikaisista ongelmista, jotka tekevät tilanteesta entistä haastavamman", Peltola sanoo.

Niitä ovat esimerkiksi kuivuuden jälkeen iskeneet tulvat sekä tulvien aiheuttamat taudit ja tuholaiset. Ruuan hinta on alueella korkealla ja rahalähetykset huvenneet naapurimaista arabikevään levottomuuksien vuoksi.

Lisäksi Pohjois-Malissa on käynnissä sisällissota, joka on ajanut yli 400 000 ihmistä kodeistaan ja vaikeuttanut avustustyötä. Parhaillaan alueella suunnitellaan sotilasoperaatiota islamistien juurimiseksi.

"Luultavasti se aiheuttaisi aika valtavan humanitaarisen kriisin ja todennäköisesti keskeyttäisi senkin vähän ruuanjakelun, mitä alueella on", Minna Peltola toteaa.