Tutkimus: Suomi ei osaa hyödyntää pakolaisten taitoja työelämässä

19.04.2004
Kulsoom Ally

Ahmed tuli Suomeen 17-vuotiaana pakolaisena vuonna 1991. Kuusi vuotta myöhemmin hän suoritti sähköinsinöörin tutkinnon Vaasan ammattikorkeakoulussa. Nykyään Ahmed työskentelee Nokialla järjestelmäinsinöörinä ja lopettelee samalla tietotekniikan diplomi-insinöörin tutkintoaan Helsingin teknillisessä korkeakoulussa.

Mustafa ja Mona tulivat Suomeen kahden tyttärensä kanssa Irakin pakolaisina vuonna 1999. Kotimaassaan Mona työskenteli hammaslääkärinä ja Mustafa lääkärinä. Mustafa sai lääkärin toimiluvan vuonna 2001, ja Mona sai toimiluvan omaan ammattiinsa vuotta myöhemmin. Kolmen vuoden kuluttua Suomeen saapumisestaan pariskunta oli onnistuneesti työllistynyt valitsemillaan urilla.

Ahmed, Mona ja Mustafa ovat kolme niistä 22 pakolaisesta, joita haastateltiin viime vuonna osana RESOURCE-projektia (Refugee´s Contribution to Europe). Projektin toteutti Ihmisoikeusliitto yhdessä kolmentoista muun eurooppalaisen kansalaisjärjestön kanssa. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata pakolaisten myönteistä merkitystä nykyisillä ja tulevilla työmarkkinoilla Euroopassa. Tutkimus tehtiin haastattelemalla 22:ta pakolaista, jotka olivat onnistuneesti työllistyneet sosiaali- ja terveydenhuoltoon sekä IT- ja tekniikan aloille. Yksittäiset maaraportit ja yhteenvetoraportti julkaistiin helmikuussa 2004. Projektin rahoitti Euroopan pakolaisrahasto.

Jumissa työelämän marginaalissa

Suomessa asuu noin kaksikymmentätuhatta vuoden 1991 jälkeen saapunutta pakolaista. Pakolaisstatuksen saaneet saavat tehdä töitä heti ja turvapaikanhakijat kolme kuukautta maahan saapumisensa jälkeen. Kuitenkin käytännössä turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten on hyvin hankala saada työpaikkaa.

Suurimpien pakolaisryhmien keskuudessa työttömyysluvut ovat korkeat, 40–70 prosenttia, verrattuna Suomen kansalliseen keskiarvoon, joka on noin 12 prosenttia.

Nähtävissä on myös malli, jonka mukaan turvapaikanhakijat, pakolaiset ja muut maahanmuuttajat jäävät jumiin työelämän marginaaliin. Tämä tarkoittaa matalan ammattitaidon työtehtäviä ja pätkätöiden kierrettä. Tyypillisiä työpaikkoja näille ryhmille ovat siivous-, sosiaali- ja terveysalan työt.

Lisätyövoiman tarpeesta ja työntekijöiden taitojen puutteesta tulee lähitulevaisuudessa erityisen vakava ongelma Suomessa. On arvioitu, että noin 40 prosenttia nykyisestä työvoimasta jää eläkkeelle ja poistuu työmarkkinoilta seuraavan viidentoista vuoden aikana.

Työvoimapulan on ennustettu rasittavan sosiaali- ja terveysaloja, etenkin opettamista sekä lasten- ja vanhustenhoitoa. Sama ennuste on tehty muillekin aloille. Pakolaisten ja maahanmuuttajaväestön taidot ja voimavarat olisivat keino tehdä rakennemuutos niin työvoimassa kuin työmarkkinoillakin, mutta tähän mennessä tämän suuntaisia konkreettisia toimenpiteitä ei ole tehty.

Pakolaisten osaamista ei huomioida

RESOURCE-tutkimuksen tulokset näyttävät, että Suomen pakolaisyhteisössä on lahjakkaita, motivoituneita, asialleen omistautuneita ja sosiaalisia ihmisiä, joiden taidot ja asenteet ovat arvokas voimavara. Ikävä kyllä näyttää siltä, että suomalaiset työnantajat ja yhteiskunta laajemminkin jättävät pääsääntöisesti huomioimatta pakolaisten mukanaan tuomat taidot, tietämyksen ja kokemuksen.

Näitä voimavaroja olisivat esimerkiksi neljän, viiden kielen osaaminen, vahvat akateemiset taidot ja vuosien työkokemus. Lisäksi kyky sopeutua uuteen ja haastavaan ympäristöön on ominaisuus, jota arvostetaan alalla kuin alalla. Pakolaisilla on myös erityisiä taitoja ja tietämystä esimerkiksi liike-elämän tai tekniikan aloilta, lääketieteestä, laskentatoimesta, hallinnon sektorilta, maataloudesta tai musiikin ja taiteiden aloilta.

Tutkimuksessa haastateltiin kolmeatoista miestä ja yhdeksää naista, jotka ovat alun perin kotoisin Somaliasta, Irakista, Iranista, Bosniasta ja Vietnamista. Yli puolet heistä saapui Suomeen ennen vuotta 1994, ja lähes kolme neljäsosaa heistä on alle 40-vuotiaita. Haastatellut ovat yleisesti ottaen hyvin koulutettuja ja ovat kaikki suorittaneet opintoja Suomessa.

Haastatelluista 11 on tällä hetkellä töissä sosiaali- ja terveydenhoitoaloilla, viisi työskentelee IT-alalla ja kuusi opiskelee tai on työssä jollain muulla alalla. Kotimaassaan suurin osa haastatelluista teki erilaista työtä kuin mitä he tekevät nyt Suomessa. Täydellinen uravaihdos on melko yleistä, koska yleensä Suomessa ei tunnusteta pakolaisten aiempaa pätevyyttä tai työkokemusta. Sen lisäksi, että tämä vaikuttaa uravalintoihin, hankalat tutkintojen rinnastamiskäytännöt aiheuttavat turhautumista ja epäonnistumisen tunteita. Etenkin niille, joilla on aikaisempia lääketieteen tutkintoja, pätevyyden saaminen Suomessa ja tutkinnon hyväksi lukeminen saattaa olla erityisen hankalaa.

Ennakkoluulot ja kielitaito työnsaannin esteitä

Eniten onnistuneeseen työllistymiseen vaikuttavat pakolaisten henkilökohtaiset taidot ja kyvyt, heidän vahva kielitaitonsa ja suomen kielen varmuus, hyvä koulutus ja positiivinen työkokemus Suomessa.

Myös henkilökohtaiset kontaktit ja verkostot, perheen tuki, kotimaassa hankitut tutkinnot ja työkokemus sekä hyvät sosiaaliset taidot auttavat työllistymisessä. Suurimmat työllistymisen esteet ovat suomen kielen taidon riittämättömyys, työnantajien ennakkoluulot ja maahanmuuttajien syrjiminen etenkin työhaastatteluissa sekä suomalaisten tutkintojen ja työkokemuksen puute. Muita esteitä ovat muun muassa huono työmarkkinatilanne ja Suomen yleisesti korkea työttömyysprosentti.

Myös negatiivinen ”pakolaisen leima”, turhautuminen ja toistuvien työnhaussa koettujen epäonnistumisien aiheuttama toivon menetys tekevät työllistymisestä hankalan. Työttömyyden tai uudelleen kouluttautumisen aiheuttama heikko taloudellinen tilanne vaikeuttavat osaltaan työhön pääsyä. Lisäksi etenkin pakolaisnaisilla perhevelvoitteet voivat olla työllistymisen esteenä.

Pätkätöiden noidankehä

Suomeen saapumisen jälkeen suurin osa pakolaisista ja turvapaikanhakijoista kohtaa ennemmin tai myöhemmin ristiriidan työttömyyden ja pätkätöiden noidankehään juuttumisen välillä. Pätkätyöt eivät välttämättä vastaa heidän taitojaan, pätevyyttään tai uratavoitteitaan. Monet pakolaiset, joiden ”menestystarinat” ovat tämän tutkimuksen kohteena, ovat käyneet noidankehän läpi. He ovat kuitenkin onnistuneet pääsemään siitä irti ja saaneet kiinni paremmista ja tyydyttävämmistä työtehtävistä.

Monet heistä uskovat, että tämä työuran alkuvaiheen epävarmuus on tarpeellinen koeaika Suomessa. Tosin se tarkoittaa usein pitkiä työtunteja huonosti palkatuissa matalan ammattitaidon työtehtävissä ja samanaikaista opiskelua, jotta saa suoritettua tarvittavat suomalaiset tutkinnot. Osa haastatelluista tekee yhä pätkätöitä, jotka eivät vastaa heidän taitojaan tai uratoiveitaan. He toivovat ja yrittävät edelleen päästä oikeaan koulutus- tai harjoitteluohjelmaan, joka antaisi heille mahdollisuuden sopivammalle ja toivottavammalle uralle. Ne, jotka ovat käyneet läpi kovat ajat ja onnistuneet, ovat tärkeitä roolimalleja pakolaisille.

Ratkaisuna pakolaisten työvoimatilanteeseen haastateltavat toivat esiin juuri positiivisten roolimallien tarpeen. Lisäksi he ehdottivat pakolaisille tarkoitettujen kielenopiskelujärjestelmien parantamista sekä tarkoituksenmukaisempien työnhakumenetelmien liittämistä toisiinsa.

Esimerkiksi vapaamuotoisia neuvontakanavia voisi yhdistää työvoimaviranomaisten työnhakumetodeihin. Avuksi koettiin myös pakolaisten rohkaiseminen pitämään yllä myönteistä ja optimistista asennetta sekä toisaalta työntekijöiden ja työtovereiden rohkaiseminen olemaan vähemmän ennakkoluuloisia.

Haastateltavien mielestä ratkaisukeinoja tilanteeseen olivat myös pakolaisen kiinnostuksen kohteisiin ja opintoihin liittyvän työharjoittelun tarjoaminen ja pakolaisten mukanaan tuomien, olemassa olevien taitojen, parempi hyödyntäminen.

RESOURCE-tutkimuksen Suomen maaraportti on luettavissa internetissä osoitteessa www.ihmisoikeusliitto.fi

Kirjoittaja toimi tutkijana Resource-projektissa Ihmisoikeusliittossa.

Artikkelin on englannista kääntänyt Pauliina Sillanpää.

Lue lisää: