Uusi rahankeräyslaki vähentäisi toteutuessaan suomalaisten järjestöjen paperisotaa tuntuvasti. Pitkällä aikavälillä lain vaikutukset ovat kuitenkin epävarmat.

Sisäministeriö ilmoitti heinäkuun alussa suunnittelevansa rahankeräyslakiin kokonaisuudistusta, jossa nykyisestä lupajärjestelmästä luovuttaisiin. Se korvattaisiin julkisella rekisterillä, jonne rahaa keräävien tahojen pitäisi ilmoittaa keräysten tiedot.

Uudistus on vielä alussa, eikä esimerkiksi rekisterin valvontamekanismeista ole vielä selvyyttä. Lakiesitys on kuitenkin tarkoitus saada aikaan alkusyksyn aikana, kertoo valtiosihteeri Marjo Anttoora sisäministeriöstä.

Suomen luonnonsuojeluliiton talouspäällikön Pekka Kassilan mielestä uudistus kuulostaa hyvältä.

"Teemme lupahakemuksen nyt joka toinen vuosi, ja se on hallinnollinen veivaus ja vääntö. Tämä keventäisi hallinnollista byrokratiaa. Se on hurjan hyvä uudistus", hän toteaa.

Ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin Suomen osasto on lobannut pitkään lain uudistamisen puolesta.

"Nykylain hallinta on aliresursoitu, järjestöt ovat joutuneet odottamaan lupia pitkään ja tulkinnoissa on ollut eroavaisuuksia, kun lain valvonta siirtyi lääninhallitukselta poliisihallitukselle. On kuitenkin vaikea arvioida, miten koko lain avaaminen uudistuksille vaikuttaa", toteaa järjestön varainhankintapäällikkö Nora Huhta.

Yleishyödyllisyys historiaan

Luvista luopumisen lisäksi uudistus toisi tullessaan muutoksen myös siihen, kuka saa kerätä rahaa ja mihin tarkoitukseen.

Aiheesta on keskusteltu jo pitkään, sillä rahankeräyslakiin tehtiin kesäkuussa osauudistus, joka antoi yliopistoille ja kirkoille rahankeräysoikeuden sekä pidensi keräyslupien voimassaoloa. Lisäksi nyt riittää, että rahankeräyksen tarkoitus on yleishyödyllinen – aiemmin myös kerääjätahon piti olla yleishyödyllinen.

Uudistus herätti närää osassa järjestöjä: Suomen Punainen Risti ja Unicef vastustivat esimerkiksi kirkkojen rahankeräysoikeutta, koska kirkoilla on jo veronkanto-oikeus.

Nyt ehdotettu uudistus muuttaisi rahankeräyksen luonnetta lisää: käytännössä mikä tahansa taho voisi kerätä rahaa haluamaansa tarkoitukseen, kunhan siitä ilmoittaisi rekisterissä.

"Kerääjä voisi olla vaikkapa yritys, jolla ei ole kaupallisia mahdollisuuksia saada tuotetta markkinoille. Lisäksi meillä esimerkiksi vaikkapa kunnilla ei ole tällä hetkellä rahankeräysoikeutta. Rahankeräys muuttuisi käytännössä lähemmäs kansalaistoimintaa", Marjo Anttoora kertoo.

Suomen malli vanhanaikainen

Amnestyn Nora Huhta toivoo, että uudistuksen jälkeenkin yleishyödyllisten järjestöjen toiminta turvattaisiin.

"Yleishyödylliset järjestöt ovat tehneet aika kovaa työtä sen eteen, että suomalaiset lahjoittaisivat hyvässä uskossa luotettaville järjestöille. Olisi tärkeää, että ero yleishyödyllisen ja muun toiminnan välillä nähtäisiin edelleen", hän sanoo.

Vastuullinen Lahjoittaminen ry:n pääsihteerin Pia Tornikosken mukaan uudistus tulee aiempaan verrattuna olemaan suuri, jos pitkään keskustellusta yleishyödyllisyyden periaatteesta luovutaan.

"Paljon on keskusteltu esimerkiksi Lastensairaala-hankkeen yhteydessä siitä, mitkä ovat asioita, jotka maksetaan verovaroilla. Sairaalahankkeelle on ollut hyvä vastaanotto, mutta on hyvä miettiä, mitä se tarkoittaa tulevaisuuden kannalta", hän toteaa.

Hän pohtisi myös kirkkojen veronkanto-oikeutta.

Toisaalta tulevaisuus vie luultavasti Suomeakin samaan suuntaan kuin muuta maailmaa, jossa esimerkiksi yliopistoja ja museoita on jo pitkään rahoitettu lahjoituksilla, hän muistuttaa.

"Fakta on, että Suomen kaltaista ennakkojärjestelmää ei muualla ole."