Venäläinen kansalaisyhteiskunta sinnittelee valtion yhä tiukkenevassa otteessa. Moni järjestöaktiivi on viime vuosina kokenut kouriintuntuvasti etenkin ulkomaanagenttilain vaikutukset.

"Sanonnan mukaan lapset saavat näkyä mutta eivät kuulua. Järjestöille tilanne on vielä pahempi: ne eivät saa näkyä eivätkä kuulua", sanoo Pietarissa toimivan Venäjän alueellisen lehdistöinstituutin johtaja Anna Sharogradskaja.

Sharogradskaja vieraili helmikuun alussa Suomessa muiden venäläisten kansalaisjärjestöjen edustajien kanssa EU–Venäjä-kansalaisyhteiskuntafoorumin yleiskokouksessa. Tällä kertaa hän pääsi maasta, toisin kuin vuonna 2014.

Tuolloin hänet otettiin kiinni lentokentällä hänen ollessaan matkalla Yhdysvaltoihin. Häntä epäiltiin terrorismista ja ekstremismistä, ja samana vuonna myös hänen johtamansa mediaoikeuksia puolustava Regional Press Institute luokiteltiin Venäjän lain mukaan ulkomaiseksi agentiksi.

Sama luokitus on ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin mukaan nykyään ainakin 157 muullakin järjestöllä.

Ulkomaanagenttiin ei voi luottaa

Laki ulkomaisista agenteista tuli voimaan Venäjällä vuonna 2012. Se velvoittaa järjestöjä rekisteröitymään ulkomaanagenteiksi, mikäli ne saavat rahoitusta ulkomailta ja mikäli niillä on – erittäin laveasti määriteltynä – poliittista toimintaa. Agenttien pitää ilmoittaa kaikessa toiminnassaan ja julkaisuissaan olevansa ulkomaanagentti – kuin juutalaiset keltaisella tähdellään, Sharogradskaja vertasi.

Ulkomaanagentti-sanalla on Venäjällä huono kaiku, sillä sitä käytettiin Stalinin aikana "pettureista".

"Venäjällä ulkomaanagentti on joku, joka on vakooja, joka toimii omaa maataan vastaan. Ulkomaanagentti on joku, johon ei voi luottaa", Sharogradskaja kertoi keskustelutilaisuudessa Aleksanteri-instituutissa.

Regional Press Instituten lisäksi ulkomaanagenttien listalla on myös muun muassa ay-järjestö Centre for Social and Labor Rights, jonka johtaja Elena Gerasimova kertoi, että syynä oli muun muassa hänen kollegansa kanssa tekemänsä tutkimus Venäjän työoikeuksien suhteesta kansainväliseen lainsäädäntöön.

Agenttiluokituksen jälkeen järjestöjen uskottavuus on ollut vaakalaudalla. Yhteistyö viranomaisten ja muiden tahojen kanssa on vaikeutunut ja kotimaista rahoitusta on käytännössä mahdoton saada.

Samoin on käynyt monelle muulle järjestölle. Ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin mukaan ainakin 27 järjestöä on lopettanut agenttiluokituksen jälkeen toimintansa. Samalla ovat loppuneet myös monet niiden tarjoamat palvelut.

Paha pitää hiljentää

Ulkomaanagenttilaki ei ole ainoa kansalaisyhteiskuntaa koskeva rajoitus Venäjällä. Esimerkiksi sakot luvattomista mielenosoituksista ovat viime aikoina kiristyneet ja muun muassa Ukrainaa tai seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä käsitteleviin mielenosoituksiin on nykyään käytännössä mahdoton saada lupaa, kertoi Aleksei Kozlov, venäläistä kansalaisyhteiskuntaa tukevan saksalaisen Solidarus-järjestön ihmisoikeusjohtaja.

Ilmapiirin kiristymiseen on monia syitä. Venäjän seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen etujärjestön Russian LGBT Networkin johtajan Igor Kochetkovin mukaan Venäjällä haikaillaan yhä Neuvostoliiton aikaista yksinkertaista yhteiskuntaa, jossa ihmiset nähtiin joko hyvinä tai pahoina – ja toimitaan sen mukaisesti.

"Yhteiskunnasta on tullut monimutkaisempi ja moninaisempi. Jos ihmiset eivät ymmärrä jotain, he pitävät sitä automaattisesti pahana. Ja paha pitää tuhota tai hiljentää."

Yhteiskunta on hänen mukaansa myös politisoitunut nopeasti, ensin vuosien 2011–2012 vaalien vastaisten mielenosoitusten, sitten Ukrainan tilanteen vuoksi. Toisaalta positiivisiakin merkkejä on ilmassa.

"Sosiologien tutkimusten mukaan yhä useammat ihmiset uskovat, ettei hallitus kuuntele, mitä ihmisillä on sanottavanaan. Yksi myönteisistä seurauksista on, että ihmiset yrittävät itse enemmän tehdä asioille jotain", Kochetkov sanoi.

Esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien puolustajat ovat organisoituneet itse antaakseen tukea sitä tarvitseville.