Jyväskylän yliopistossa syksyllä aloitetun, englanninkielisen kehitysyhteistyön maisteriohjelman suosio on yllättänyt järjestäjät täysin. Uudenlaista ajattelua edustaa ohjelman monitieteisyys: "Kehitysmaatutkimuksen selitysmalli ei enää aina toimi muuttuvien maailmantilanteiden selittämisessä", toteaa kansainvälisen kehitystyön assistentti Sakari Taipale.

Kaksiportaiseen tutkintojärjestelmään siirtyminen on synnyttänyt uusia opintoväyliä Suomen yliopistoissa. Jyväskylässä aloitettiin uudistuksen myötä kaksivuotinen maisteriohjelma, jossa koulutetaan kehitysmaa-asioiden ammattilaisia. Viime syksynä käynnistynyt englanninkielinen Kansainvälisen kehitystyön koulutusohjelma pyrkii antamaan opiskelijoille käytännön valmiuksia kehitysyhteistyön parissa työskentelyyn.

Alasta kiinnostuneiden määrä yllätti järjestäjät täysin. 186 hakijasta karsittiin ryhmä- ja puhelinhaastatteluihin kolmannes ja valituiksi tuli noin kaksikymmentä opiskelijaa. Yllätyksenä järjestäjille tuli myös se, että hakijoista vain 59 oli suomalaisia, kertoo kansainvälisen kehitystyön assistentti Sakari Taipale.

Taipaleen mukaan ohjelmaan oli toivottukin opiskelijoita kehitysmaista, mutta kiinnostus etenkin Afrikassa oli odottamattoman suurta.

”Syynä voi olla, että Euroopassa tämän alan opetusta on enemmän saatavilla, etenkin kehitysmaatutkimuksen puolella. Toisaalta Jyväskylän yliopistolla on paljon yhteyksiä Afrikkaan ja siksi sana on varmaan kiertänyt näin hyvin”, toteaa Taipale.

Ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoista puolet on ulkomaalaisia. Koska maakiintiöitä ei ole, määräytyy taso hakijoiden mukaan. Karsinta tulee olemaan kovaa myös ensi syksynä alkavalle kurssille, sillä hakemuksia on saapunut tasaiseen tahtiin. Hakuaika ohjelmaan umpeutuu tammikuun lopussa.

Käytännönläheistä monitiedettä

Ohjelman toteutukseen osallistuvat yhteiskuntatieteellinen, kasvatustieteellinen sekä matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta. Tulevat maisterit siis valmistuvat omista pääaineistaan, mutta kehitysyhteistyöhön erikoistuneina.

Taipaleen mukaan monitieteisyys tuo Jyväskylän ohjelmaan konseptuaalisen eron perinteiseen kehitysmaatutkimukseen.

”Kehitysmaatutkimuksen selitysmalli ei enää aina toimi muuttuvien maailmantilanteiden selittämisessä. Meillä esimerkiksi gradun ohjaajista toinen on ohjelman professori ja toinen opiskelijan pääaineen edustaja. Näin saamme tieteenalojen rajat ylittävää tutkimusta”, toteaa Taipale.

Ohjelma pyrkii myös antamaan opiskelijoille käytännön taitoja teorian lisäksi. Opiskelijat muun muassa suorittavat 2-6 kuukauden mittaisen harjoittelun jossakin kehitysyhteistyötä tekevässä järjestössä tai organisaatiossa.

Ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat etsivät parhaillaan harjoittelupaikkoja ensi syksyksi. Kansainvälisten kehitysyhteistyöjärjestöjen harjoittelupaikat ovat järjestään palkattomia. Tämä aiheuttaa päänvaivaa etenkin ulkomaalaisille opiskelijoille, kertoo opiskelija Rahim Saatov.

”Onneksi yliopisto tukee meitä hakuprosessissa ja esimerkiksi matka-apurahojen muodossa”, hän toteaa.

Kauppatieteitä ja kansainvälisiä suhteita aiemmin opiskellut azerbaidzanilainen Saatov on tyytyväinen ohjelman tähänastiseen antiin.

”Yksi ohjelman etu on sen kansainvälisyys, opiskelijoita on 14 eri maasta. Saamme ensi käden tietoa näiltä alueilta, sillä useimmilla on jo kokemusta kehitysyhteistyön parista”, toteaa Saatov.

Tulevaisuuden työmahdollisuuksiin Saatov suhtautuu positiivisesti. ”Uskon, että tämä ohjelma antaa meille pätevyyden toimia nuoren asiantuntijan tehtävissä kansainvälisissä organisaatioissa. Projektihallinnon kurssit ja käytännön harjoittelu ovat tärkeä osa käytännönläheistä opiskelua”, Saatov toteaa.

Yliopistoilla tärkeä rooli kehitysyhteistyössä

Professori Liisa Laakson mukaan yliopistoilla on selkeä rooli kehitysyhteistyössä tutkimukseen perustuvan ja kriittisen tiedon tuottajana.

”Eri toimijat kuten ministeriöt ja kansalaisjärjestöt eivät mitenkään pysty tuottamaan itse kaikkea tarvitsemaansa tietoa. Yliopisto onkin jo pitkään ollut policy-suunnittelussa niiden tärkeä kumppani”, hän sanoo.

Lisäksi yliopistot tarjoavat sellaista korkeakoulutusta, joka pätevöittää eri alojen ihmisiä työskentelemään alan tehtävissä. Myös Laakso uskoo, että työmarkkinoilla on tarvetta nuorista kehitysyhteistyön osaajista.

”On liian kapea-alaista ajatella, että tutkimus koskisi Suomea tai eurooppalaisia yhteiskuntia ja että kehitysmaatietous saataisiin matkustelun tai työkokemuksen kautta”, hän toteaa.

Laakson mukaan on tärkeää, että opiskelijat ja tutkijat osallistuvat julkiseen keskusteluun globaaleista ongelmista. Näin yliopisto voi olla osaltaan rakentamassa avointa keskustelua arvoista ja toimintatavoista. Siltaa kehitysyhteistyön tekijöiden ja akatemian välillä on pyritty Jyväskylässä rakentamaan sisällyttämällä YK:n vuosituhattavoitteet opetusohjelmaan. UNDP:n edustajat ovat vierailleet syksyn aikana useaan otteeseen luennoimassa Jyväskylässä ja tavoitteita käsitellään monipuolisesti opetuksessa.

”On ollut mielenkiintoista huomata, etteivät vuosituhattavoitteet ole kovin hyvin tunnettuja. Niiden sisällyttäminen ohjelmaan on konkreettinen kosketuspinta politiikan tekemiseen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö niihin voisi suhtautua kriittisesti ja ajatella, mitä niiden jälkeen tulee”, sanoo Liisa Laakso.

Lisätietoja ohjelmasta: www.jyu.fi/yhtfil/intldev/