Sensuuri estää tiedonsaannin Nepalista

Vaikka maassa piti olla yleislakko, helmikuun 3. päivä alkoi Nepalin pääkaupungissa normaalein liikenneruuhkin. Kaupat ja yritykset avasivat ovensa, ja lapset menivät kouluun.

Nepalin maolaisen sissiliikkeen julistama kolmipäiväinen lakko kaatui siihen yksinkertaiseen seikkaan, että ihmiset eivät tienneet koko asiasta.

Nepalin kuningas Gyanendran 1. helmikuuta toimenpanemaa veretöntä vallankaappausta seurasivat poikkeustilajulistus ja tiukka sensuurilaki. Se kieltää sanomalehtiä, radiota ja televisiota raportoimasta poliittisista tapahtumista, joihin maolaisten lakkohankekin kuului.

Kuningas erotti pääministeri Sher Bahadur Deuban monipuoluehallituksen ja nimitti myöhemmin oman kymmenhenkisen kabinettinsa. Se kielsi ensi töikseen poliittiset uutiset kuudeksi kuukaudeksi.

Gyanendran mukaan Deuban hallitus ei kyennyt järjestämään parlamenttivaaleja ja lopettamaan jo yhdeksän vuotta jatkunutta maolaisten kapinaa kuningasvaltaa vastaan. Sodassa on kuollut yli 10 500 ihmistä.

Nepalin 24 miljoonaa asukasta ovat tunteneet vallanvaihdoksen selvimmin uutispimentona. Kaappauspäivänä katkaistiin puhelin-, matkapuhelin- ja internetyhteydet. Tiedotusvälineille annettiin tiukat ohjeet olla kertomatta mitään kuninkaalle kielteistä. Niin lehtitalojen kuin yleisradioyhtiönkin oville ilmestyivät sotilasvartiot.

"Meidän on saatava armeijan edustajan hyväksyntä ennen lehden painamista. Paha juttu, mutta minkäs teet", kommentoi erään arvostetun päivälehden päätoimittaja.

"Medialla on oltava kuri", uusi tiedotusministeri Tanka Dhakal julisti. Hän oli korkeassa virassa edesmenneen kuningas Birendran itsevaltaisessa panchayat-hallinnossa, jonka demokratialiike onnistui kaatamaan 1990.

Sanomalehtien etusivut ovat nyt täynnä värittömiä uutisia uuden hallituksen muodostamisesta ja sen antamista lupauksista sekä uusien ministerien haastatteluja.

Lehdistä puuttuvat uutiset satojen poliitikkojen ja ihmisoikeusaktivistien joutumisesta kotiarestiin sekä turvallisuuskoneiston harjoittamasta toimittajien ahdistelusta.

Sitäkään tuskin mainittiin, että Etelä-Aasian yhteistyöjärjestön (Saarc) Bangladeshiin suunniteltua huippukokousta lykättiin, koska Intian pääministeri Manmohan Singh kieltäytyi osallistumasta, jos Nepalin Gyanendra tulee paikalle.

"En ole eläessäni nähnyt tällaista sensuuria", sanoo tunnettu päätoimittaja, joka onnistui tekemään lehteä läpi absoluuttisen kuningasvallan ajan 1960-1990.

"Vanhoina aikoina ilmapiiriä saattoi ainakin testata kirjoittamalla jotakin provokatorista. Nyt olemme saaneet selvän varoituksen, että ei pidä tehdä mitään nykyhallituksen etuja vastaan", hän jatkaa.

Jotkut yksityiset radioasemat ovat lopettaneet lähetyksensä kokonaan sensuurin vuoksi. Ainoastaan ulkomaisten viestimien kirjeenvaihtajat yrittävät vielä harrastaa jotakin uutisvälityksen tapaista - edellyttäen, että he saavat raporttinsa ulos.

Eräs intialaistoimittaja saapui maahan ilman satelliittipuhelinta eikä saanut yhteyttä kotitoimitukseensa. "Pelkään, että minun on palattava Intiaan kirjoittamaan juttuni", hän valittaa.

Nepalin journalistiliiton puheenjohtaja Taranth Dahal tuomitsi sensuurin vaatien perusoikeuksien kunnioittamista ja paluuta demokratiaan - mutta yksikään lehti ei julkaissut lausuntoa.

"Pysyttelemme hyvin hiljaa juuri nyt. Ei ole mitään järkeä provosoida hallitusta vähään aikaan. On omaksuttava odota ja katso -asenne", eräs toimittaja selittää.

Arvioiden mukaan kuninkaan vallankaappauksen jälkeen on pidätetty tai teljetty kotiarestiin noin 1 500 ihmistä.

Maolaiset yrittävät hyödyntää tilannetta kutsumalla puolueita yhteiseen rintamaan kuningasvaltaa vastaan. Maolaisen kommunistipuolueen johtaja Prachanda kehottaa nostattamaan "maanlaajuisen kapinan myrskyn".

Muiden puolueiden reaktiot ovat toistaiseksi torjuvia tai varovaisia. Jotkut voisivat kuitenkin harkita yhteistyötä, jos maolaiset luopuvat väkivallasta ja kuningas jatkaa yksinvaltaisia otteitaan.

Juuri nyt puolueet ovat heikoilla, kun paljon johtajia on pidätettynä ja poikkeustila sensuureineen voimassa.

"Puolueilta on leikattu siivet. Mutta uskon, että ne pääsevät vähin erin jaloilleen, varsinkin, jos kansainvälinen painostus kuningasta kohtaan kasvaa", eräs kokenut toimittaja arvioi.

(Inter Press Service)