Kolumbian sotaevakot vaativat totuutta ja oikeutta
Kolumbiassa Karibian rannikolla sijaitsevan Cartagenan kaupungin ympäristöön on kohonnut kuhiseva muistutus maan pitkästä sisällissodasta: slummeja, jotka majoittavat kymmeniätuhansia pakolaisia. He ovat nyt kyllästyneet tilanteeseen ja haluavat koko prosessin tutkimista. Jos oikeutta ei löydy kotimaasta, he aikovat kääntyä kansainvälisten ihmisoikeustuomioistuinten puoleen.
Karibianmeren äärellä Kolumbiassa sijaitseva Cartagena on viehättävä rannikkokaupunki ja lomakeskus. Sen ympäristöön on kuitenkin kohonnut kuhiseva muistutus maan pitkästä sisällissodasta: slummeja, jotka majoittavat kymmeniätuhansia pakenemaan joutuneita.
Viisi vuotta sitten Cartagenassa asui reilut 600 000 ihmistä, mutta nyt luku hipoo miljoonaa.
Virallisen tilaston mukaan vuosina 2000-2004 joutui evakkoon 1,4 miljoonaa kolumbialaista. Vuodesta 1985 alkaen kotoaan paenneiden määrä nousee 3,2 miljoonaan. Maassa on noin 45 miljoonaa asukasta.
Cartagenassa toimiva pakolaisnaisten järjestö vaatii tietoa häädöt aiheuttaneista tapahtumista, jotta "tiedämme, mitä meidän oletetaan antavan anteeksi".
Naiset puhuivat nimettöminä, koska moni heistä on saanut tappouhkauksia.
Kolumbian 40-vuotisen sisällissodan monista osapuolista ovat Karibian rannikolla aktiivisimpia puolisotilaallisiksi sanotut oikeistoryhmät, joiden kattojärjestönä toimii Kolumbian yhdistyneet itsepuolustusjoukot (AUC).
Eri puolilta maata paenneet naiset syyttävät AUC:n ohella maan armeijaa sekä kahta vasemmiston sissiliikettä, jotka tunnetaan lyhenteillä Farc ja ELN.
Naiset ovat menettäneet kaiken. Joidenkin pakomatka on kestänyt jo kymmenen vuotta, toisille tuli lähtö 3-4 vuotta sitten.
He ovat kyllästyneet puhumaan omasta tilanteestaan ja haluavat koko prosessin tutkimista. Jos oikeutta ei löydy kotimaasta, he aikovat kääntyä kansainvälisten ihmisoikeustuomioistuinten puoleen.
"Unohtaa emme halua, sillä unohtaminen merkitse rankaisemattomuutta. Haluamme tietää tarkalleen, kuka oli vastuussa tästä Kolumbian inhimillisestä katastrofista", eräs naisista sanoo.
Pakolaisnaisten järjestö kokoaa omaa arkistoa naisiin kohdistuneista vääryyksistä, niiden oletetuista tekijöistä ja siitä, onko asiasta tehty virallinen valitus.
"Saamme koko ajan lisää todisteita, joiden avulla voimme jonakin päivänä vaatia valtiolta korvauksia ja jäljittää ne, jotka ovat syyllistyneet sotarikoksiin ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan", naisia auttava juristi Patricia Guerrero kertoo.
Sitä odotellessa naiset kamppailevat arjen ongelmien kanssa. Esimerkiksi 20 litraa vettä maksaa hökkelislummissa yli 15 eurosenttiä, ja se on noudettava kraanasta, joka asennettiin äskettäin puolen kilometrin päähän. Vesi on vielä keitettävä ennen käyttöä.
Pakolaiset on tuomittu epäviralliseen talouteen yrittäessään ansaita rahaa lastensa elannon ja koulutuksen turvaamiseksi.
Kolumbian valtio avustaa vain vajaata kolmannesta evakoista, ja valtaosa naisista on riippuvaisia kansainvälisten avustusjärjestöjen tuesta.
Moni naisista sai aiemmin elantonsa omalta tilalta, jota hallitsee nyt joku muu.
"Minut hääti kotoani aseellinen konflikti, jonka olemassaoloa presidentti Alvaro Uribe ei halua myöntää. Olen selvinnyt hengissä useista joukkomurhista", yksi naisista kertoo.
"Jonakin päivänä meidän on saatava oikeutta ja korvauksia. Leskiä on tuhansittain. Entä missä ovat kaikki kadonneet? Haluamme tietää totuuden niistä, jotka on tapettu", jatkaa toinen nainen.
Totuus, oikeus ja korvaukset ovat nousseet keskustelunaiheiksi koko kolumbialaisessa yhteiskunnassa, sillä hallitus on juuri antanut asiasta lakiesityksen parlamentille.
Lainsäädäntöä ovat vaatineet myös kansainväliset avunantajat, jotka eivät muuten suostu tukemaan joulukuussa 2003 aloitettua oikeistojoukkojen kotiuttamista. Tukijat edellyttävät lisäksi sissien saamista mukaan rauhanprosessiin.
Uriben oikeistohallitus onnistui 2003 sopimaan AUC:n kanssa hankkeesta, jonka tuloksena 4 699 puolisotilaallisten joukkojen jäsentä on tähän mennessä laskenut aseensa. Heiltä edellytetään vain lupaus olla rikkomatta lakia vastaisuudessa.
Luotettavaa tietoa oikeistojoukkojen kokonaisvahvuudesta ei ole. Ne syntyivät 1980-luvulla lähinnä huumekauppiasta ja suurmaanomistajista maan armeijan tuella ja sen avuksi taistelussa vasemmistosissejä vastaan.
YK ja ihmisoikeusjärjestöt arvioivat, että AUC:n alaiset ryhmät ovat vastuussa 80 prosentista sisällissodan julmuuksista.
Hallituksen lakiesitys ei tyydytä kaikkia lainsäätäjiä, joiden mielestä lailla pitäisi varmistaa se, että aseelliset ryhmät todella hajoavat ja menettävät valtansa perustan, joka muodostuu sekä aseista että väkivalloin hankitusta omaisuudesta.
(Inter Press Service)
Lisää uusi kommentti
Lue ohjeet ennen kommentointia