Huolimatta talouskasvusta on köyhyydessä elävien lasten osuus OECD-maissa viime vuosikymmenen aikana lisääntynyt, ilmenee Unicefin uudesta raportista. Ikääntyvän väestön yhteiskunnissa huoli terveydenhuollosta ja eläkkeistä on jättänyt varjoonsa kysymyksen lasten hyvinvoinnista. Suomi kuitenkin sijoittuu tutkimuksen kärkijoukkoon.

Teollisuusmaat ovat viime vuosikymmenen kuluessa rikastuneet entisestään, mutta samalla tuloerot ovat kasvaneet ja sosiaalipolitiikkaa on kohdennettu uudelleen ikääntyvän väestön tarpeisiin. Häviäjiä ovat lapset – näin ainakin vaikuttaa Unicefin tuoreen “Child Poverty in Rich Nations” –raportin valossa. Sen mukaan köyhyydessä elävien lasten osuus on 1990-luvulla kasvanut vertailussa mukana olleista 24 OECD-maasta 17:ssä.

Listan paremmassa päässä ovat Tanska ja Suomi, joissa köyhyydessä eläviä lapsia on alle kolme prosenttia kaikista lapsista. Räikeintä vaurauden epätasainen jakautuminen on kenties Yhdysvalloissa, joka pitää OECD-tilastossa perää yhdessä Meksikon kanssa: köyhiksi luokiteltuja on vähintään viidennes lapsista. Raportissa köyhäksi määritellään lapsi, jonka perheellä on käytettävissään alle 50 prosenttia maan keskivertotulonsaajan tuloista.

“Köyhyys lisää riskiä leimautua, kokea vaikeuksia koulussa, jäädä työttömäksi ja syrjäytyä”, luettelee Unicefin Innocenti-tutkimuslaitoksen johtaja Marta Sanos-Pais raportin julkistamistilaisuudessa. “Köyhä lapsi joutuu myös helpommin hyväksikäytön uhriksi.”

Tutkimus osoittaa myös sosiaalipolitiikan merkityksen – raportin valossa tuki lapsiperheille ja panostukset sosiaalietuihin todella tuottavat tulosta. Julkisten varojen käyttö on kuitenkin ollut monenlaisen kädenväännön kohteena kaikkialla teollisuusmaissa. Esimerkiksi EU:ssa on Sanos-Paisin mukaan kylläkin käyty keskustelua sosiaalisesta syrjäytymisestä, mutta unohdettu lasten köyhyys.

“Yhteiskunnissa, joissa väestö ikääntyy, huomio ja voimavarat kohdennetaan terveydenhuoltoon ja eläkkeisiin”, hän toteaa.

Lasten näkökulma paitsiossa

Suomen kärkisijaa tutkimuksessa selittävät monet tekijät. Kansantulosta vähintään 10 prosenttia käytetään toimiin, joilla vähennetään lasten köyhyyttä. Monet lasten tarvitsemat hyödykkeet ja palvelut ovat julkisesti tuotettuja tai tuettuja, ja peruskoulutuksen korkea taso tuli vastikään osoitettua koululaisten osaamista mitanneessa PISA-tutkimuksessa. Sijoitukseen vaikuttavat myös naisten korkea koulutus ja työssäkäynti.

Kaikkea tilasto ei kuitenkaan paljasta. Sosiaalipolitiikan leikkauslinja laman jälkeen on meilläkin purrut pahiten lapsiperheisiin. Kuitenkaan sen vaikutuksia lasten elintasoon ja hyvinvointiin ei ole viralliselta taholta juuri selvitelty, kritisoi Turun yliopiston kansantaloustieteen professori Markus Jäntti.

Raja köyhäksi määritellyn ja ei-köyhän välillä on myös hankala vetää – Jäntin mukaan olisi viisasta katsoa tilannetta myös laajemmin.

“Näyttää siltä että jonkin verran lapsiperheitä on kasautunut juuri köyhyysrajan yläpuolelle – kuusi prosenttia lapsista elää perheissä, jossa käytettävissä oleva tulo on 50-60 prosenttia keskivertosaajan tuloista”, Jäntti toteaa. “Näiden lasten osuus on kasvanut enemmän kuin matalamman köyhyysrajan alle jäävien osuus.”

Jäntin mukaan painopiste Suomen veropolitiikassa on siirtynyt lapsille epäedulliseen suuntaan. Valtion verojen progression lieventäminen, kunnallisverojen osuuden kasvu ja kulutusverot kirpaisevat pienituloisia lapsiperheitä, joiden palkasta valtaosa hupenee arjen pyörittämiseen. Myös alueellisesta eriarvoistumisesta on puhuttu pitkään, mutta lasten näkökulma on siinäkin jäänyt paitsioon.

“Viime vuosikymmenen sosiaalipolitiikan muutokset asettavat perustellusti kyseenalaiseksi lasten hyvinvoinnin kehitysnäkymät”, Jäntti varoittaa.

Kiitosta myös Britannialle

Jäntin mielestä Suomen sopisi ottaa oppia Britannialta ja helpottaa pienten lasten vanhempien työssäkäyntiä puuttumalla pätkätöistä koituviin ongelmiin ja tukemalla mahdollisuutta osa-aikatyöhön. Köyhyydessä elävien lasten määrä oli 90-luvun kuluessa vähentynyt eniten juuri Britanniassa, joskin työsarkaa riittää edelleen. Raportin mukaan muutoksen taustalla on ollut hallituksen tietoinen politiikka.

Britanniaa kiitteli puheenvuorossaan myös Unicefin hallituksen puheenjohtaja Astrid Thors:

“On merkillepantavaa, että Britannian valtionvarainministerinä on Gordon Brown - henkilö joka on sitoutunut näkyvästi myös YK:n vuosituhattavoitteiden toteuttamiseen.”

Lisätietoja:
Suomen Unicefin tiedote aiheesta
Raportti verkossa