Kiinan veriskandaalin uhreja on uskottua enemmän

Kiinan Henanin maakunnassa viime vuosikymmenellä alkaneen tragedian koko karmeus alkaa pikku hiljaa tulla julki. Vähintään miljoona ihmistä sai hi-viruksen luovuttaessaan verta, ja heidän lapsiaan jää päivä päivältä enemmän orvoiksi.

Henanin tapahtumat alkoivat paljastua 2001, mutta Kiinan johto tunnusti ongelman laajuuden vasta joulukuussa 2003. Viime vuonna pääministeri Wen Jiabao myönsi, että aids voisi tuhota koko valtion.

Aids-orpojen asema on Kiinassa erityisen tukala, koska sekä orpouteen että aidsiin liittyy häpeällinen leima.

Orpojen tarina alkaa vasta tulla julki. Jotkut Henanissa työskennelleet sosiaalityöntekijät ovat paljastaneet näkemäänsä, ja lisää on luvassa pian ilmestyvässä tohtori Gao Yaojien kirjassa.

Yhden esimerkin tarjoavat 17-vuotiaan Wen-tytön muistelut elämästään Donghun kylässä Xincain piirikunnassa:

"Syksy 2000. Molemmat vanhempani sairastuivat aidsiin myytyään vertaan. Perheemme oli hyvin köyhä, ja vanhemmat tarvitsivat rahaa lääkäriin. Olin silloin 8. luokalla, mutta jouduin lopettamaan koulunkäynnin pitääkseni huolta heistä ja talosta."

Merkintä saman vuoden joulukuulta kertoo äidin kuolleen, ja isä menehtyi seuraavassa elokuussa. Wen joutui 11-vuotiaan veljensä kanssa katselemaan, miten sedät veivät kodista kaiken liikenevän omaisuuden.

Henan kuuluu Kiinan köyhimpiin alueisiin, ja rahapula ajoi paikallisviranomaiset 1990-luvulla pyörittämään verikauppaa. Hiv tarttui verenluovutuslaitteiden kautta tuhansiin luovuttajiin ja verensiirtoja saaneisiin.

Henanissa 15 vuotta lääkärinä työskennellyt Gao arvioi, että epidemia levisi 58 piirikuntaan, joista jokaisen alueella verenluovuttajia oli noin 20 000.

Se tarkoittaa arviolta miljoonaa hiv-tartuntaa. Sosiaalityöntekijöiden mukaan joidenkin kylien koko aikuisväestö tekee kuolemaa, koska aids-lääkkeisiin ei ole varaa.

"Ihmisiä kuolee nopeaa tahtia ja kivuliaasti", sanoo hongkongilainen Chung To, joka alkoi tehdä avustustyötä Henanin kylissä kolme vuotta sitten. Hän on käynyt yhdysvaltalaisen Harvardin yliopiston ja toimi aiemmin rahoitusalalla Hongkongissa.

"Jäljellä on hyvin vähän aikaa aids-potilaiden auttamiseksi säälliseen kuolemaan, mutta lasten hyväksi voi tehdä vielä paljon", Chung sanoo. Hänen perustamansa Chi Heng -säätiö kuuluu harvoihin järjestöihin, jotka ovat voittaneet paikallisten viranomaisten epäluulot ja päässeet auttamaan aids-orpoja.

Järjestö aloitti kolme vuotta sitten kustantamalla 400 lapsen koulunkäynnin. Nyt avustettavia on jo 2 000. Yhdeksänvuotinen peruskoulu on Kiinassa pakollinen, ja sen aikana lapset tarvitsevat rahaa oppikirjoihin ja muihin kuluihin noin 28 euroa lukukaudessa.

Useimmat aids-orvot elävät sukulaistensa armopaloilla, eikä näiltä liikene rahaa koulukuluihin. Henanin talonpojat ansaitsevat keskimäärin 230 euroa vuodessa ja asuvat savimajoissa.

Chung aloitti avustustyön omilla rahoillaan ja on sittemmin saanut tukea entisiltä työtovereiltaan ja amerikkalaisilta hyväntekeväisyysjärjestöiltä. Hän pelkää kuitenkin, että unelma jää puolitiehen.

"Haaveenani on perustaa tukirahasto jokaiselle lapselle. Nyt joudun kerjäämään rahat joka lukukaudelle erikseen", Chung sanoo. Tohtori Gaon lukujen perusteella Henanissa on lähes miljoona aids-orpoa. Heistä vain hyvin harvat kantavat hi-virusta.

Viranomaiset perustivat viime vuonna orpoja varten 22 sisäoppilaitosta, joita kutsutaan Auringonpaiste-kodeiksi. Moni niistä on kuitenkin tyhjillään.

"Lapset pelkäävät, että heidät eristetään sinne. Henanissa jokainen tietää, että Auringonpaiste-kodissa asuvan lapsen vanhemmat kuolivat aidsiin", Chung selittää.

(Inter Press Service)