Miksi köyhyydestä ei tule historiaa?
Euroopan Attacien kannanotossa epäillään maailman johtavien valtioiden päättäjiä sitoutumista köyhyyden poistamiseen. Attacin mukaan uusliberalistinen politiikka, jota ryhdyttiin toteuttamaan 20 vuotta sitten, on pahoin epäonnistunut ja kaikki globaalit instituutiot ovat vakavassa uskottavuuskriisissä. Toisenlainen politiikka on Attacin mukaan mahdollista, mutta se edellyttää köyhien ja rikkaiden maiden ihmisten yhteistä päätöksentekoa. Pääoman liikkeitä on valvottava ja globaalin tulonjaon takaamiseksi tarvitaan globaalia verotusta.
Maailman valtioiden johtajat ja hallitusten ministerit tulevat kokoontumaan Gleneaglessa, Skotlannissa, sitten New Yorkissa ja lopuksi Hong Kongissa. Jälleen kerran he tekevät lupauksia velkojen anteeksiannosta, köyhyyden poistamisesta ja kehitysavun lisäämisestä. Meillä on syytä suhtautua epäluuloisesti näihin aikeisiin.
Attac haluaa tehdä köyhyydestä historiaa. Mutta vaikka jotkut muut olisivat samaa mieltä tästä tavoitteesta, se ei tarkoita, että olisimme samalla puolella. Me emme usko, että köyhyyttä vastaan voidaan taistella uusliberalistisella politiikalla. Me emme usko, että köyhyyttä vastaan voidaan taistella ilman että puututaan epätasa-arvoon. Emmekä todellakaan usko, että köyhyyttä vastaan voidaan taistella romuttamalla sosiaalipolitiikka.
Uusliberalistinen politiikka - "Washingtonin konsensus" - jota ryhdyttiin toteuttamaan 20 vuotta sitten, on pahoin epäonnistunut. Kasvu on heikompaa kuin ennen, taloudellinen ja sosiaalinen kehitys eivät ole enää asialistalla, kauppapolitiikka riistää kehitysmailta kehittymisen edellytykset, yksityistämislinja luo lisää köyhyyttä. Epätasa-arvo kasvaa. Uusliberalistinen lääke köyhyyteen ei tehoa. Silti rikkaiden maiden johtajat tarjoavat samaa lääkettä yhä uudelleen.
Kaikki globaalit instituutiot ovat vakavassa uskottavuuskriisissä. YK ajaa Vuosituhattavoitteita, mutta Etelän ja Pohjoisen hallitukset eivät kykene löytämään varoja köyhyyden vastaiseen taisteluun. Vuosituhattavoitteiden saavuttaminen vuonna 2015 on hyvin epätodennäköistä. Äärimmäinen köyhyys on sellaista köyhyyttä, joka tappaa. Vuosituhattavoitteilla pyritään puolittamaan äärimmäinen köyhyys, mikä tarkoittaa, että miljoonien ihmisten annetaan silti kuolla.
Maailmanpankin köyhyyden vähentämisohjelmat haluavat vain antaa inhimilliset kasvot globalisaatiolle. Mutta ne kasvot vääntyvät jo pilkalliseen irveeseen. Maailmanpankin linja tuhoaa sosiaalisen turvaverkon, yksityistää sosiaalipalvelut ja siten vie ne köyhien ihmisten ulottuvilta. Maailmanpankki sanoo, että köyhät maat tarvitsevat hyvää hallintoa, mutta tekee samalla demokratian mahdottomaksi eikä välitä institutionaalisen kehityksen kulttuurisesta ulottuvuudesta.
Maailman kauppajärjestö, WTO, pakottaa köyhiä maita avaamaan rajansa rikkaiden maiden tuotteille ja palveluille. Se johtaa suoraan kotimaisen teollisuuden häviämiseen ja työttömyyteen. Samalla köyhät maat ovat ulkoisen velan vuoksi pakotettuja tuottamaan vientituotteita ja tuomaan sen, mitä ne kuluttavat. Tämä täysin absurdi ja synkkä kierre ei voi kestää, ja siksi se on pikaisesti pysäytettävä.
G7-maiden ministereiden hyvin rajoitetut päätökset 18 köyhän maan monenkeskeisen velan anteeksiantamisesta on sekin, jälleen kerran, sidottu yksityistämisvelvoitteisiin. Siten päätös voi tuoda enemmän voittoja rikkaiden maiden yhtiöille kuin mitä velkoja annetaan anteeksi..
Toisenlainen politiikka on mahdollinen, ja siitä köyhien ja rikkaiden maiden ihmisten täytyy päättää yhdessä. Jotkin vaatimukset ovat globaaleja. Köyhtyneiden maiden kaikki ulkoinen velka on annettava anteeksi. Maat tarvitsevat enemmän itsenäistä poliittista päätäntävaltaa, jotta ne voivat itse määrätä taloudellisista ja sosiaalisista kehitysohjelmistaan. Etelän maille tulee antaa mahdollisuus ajaa samanlaista kehityspolitiikkaa, jota rikkaat maat ovat noudattaneet. Ne tarvitsevat työttömyyspolitiikaa ja sosiaalisia turvaverkkoja. Pääoman liikkeitä on valvottava. Globaalin tulonjaon takaamiseksi tarvitsemme globaalia verotusta.
Globaali köyhyys -teema on hyvin harhaanjohtava. Itse asiassa uusliberalistiset "reformit" ovat ensisijalla, ja rikkaiden maiden johtajat käyttävät hyväkseen miljardien ihmisten köyhyyttä näiden päämäärien ajamiseksi. Me katsomme, että köyhyys on hävitettävä. Se tarkoittaa, että toisenlainen kehitys on mahdollinen, epätasa-arvoon puututaan ja ihmisoikeuksia kunnioitetaan. Attac sitoutuu taistelemaan näiden päämäärien puolesta yhdessä toisenlaista maailmaa vaativien liikkeiden kanssa. Sillä toisenlainen maailma on mahdollinen. Rauhan, solidaarisuuden ja oikeudenmukaisuuden maailma.
Lisää uusi kommentti
Lue ohjeet ennen kommentointia