Etelä-Afrikassa maatilat vaihtavat omistajaa verkkaan

Mustia maanviljelijöitä on Etelä-Afrikassa nyt vähemmän kuin rotusorron päättyessä 1994 kaavailtiin. Viljelymaata kuitenkin siirtyy heille koko ajan, ja ensimmäiset menetystarinatkin on jo kuultu.

Siirtomaakaudella ja rotuerottelun aikana mustilta vietiin pellot ja usein myös oikeus ostaa maata.

Nytkin moni aloitteleva musta viljelijä törmää monenlaisiin ongelmiin aina lainaehdoista koulutuksen puutteeseen.

"Pankki vaatii takuita, joita kaikilla ei ole", maa- ja maatalousasioiden ministeriön tukiosaston apulaisjohtaja Lobias Mosadi sanoo.

Valtion oli tultava hätiin, ja se on johtanut hänen mukaansa tilanteeseen, jossa pankki myöntää lainan vasta, kun viljelijä on saanut valtion avustuksen.

William Mahamba, 49, joutui vuonna 2003 ponnistelemaan puoli vuotta saadakseen reilun 12 000 euron lainan, jolla hän osti 145 hehtaarin tilan. Hänen mukaansa taistelu kannatti.

"Aloitin seitsemällä lehmällä, mutta nyt minulla on jo 160-päinen karja. Viljelijäksi aikovan on unohdettava huvit, sillä se vaatii todella kovaa työtä", Etelä-Afrikan Luoteismaakunnan pääkaupungissa Mafikengissa asuva Mahamba selittää.

Enemmistövaltaan siirryttyään Etelä-Afrikka päätti siirtää 30 prosenttia valkoisten omistamasta maatalousmaasta mustille vuoteen 2015 mennessä.

Omistajaa on vaihtanut tähän mennessä vain 3,1 miljoonaa hehtaaria, mikä on murto-osa tavoitteesta. Hyödynsaajia on vasta 1,2 miljoonaa, kun väkiluku on noin 45 miljoonaa. Moni pelkää, että tavoite jää saavuttamatta.

Esimerkiksi Luoteismaakunnan tavoitteena on siirtää mustille kaksi miljoonaa hehtaaria vuoteen 2014, mutta maaliskuuhun mennessä kaupat oli tehty 73 155 hehtaarista.

Maakauppojen on kaikkialla tapahduttava vapaaehtoisesti niin, että halukas ostaja ja halukas myyjä kohtaavat. Jotkut epäilevät, että valkoiset hyödyntävät tilannetta pumppaamalla ilmaa hintoihin.

Pääasiassa valkoisista suurtilallisista koostuvan AgriSA-liiton puheenjohtaja Hans Van der Merve on varoitellut puuttumasta maakauppoihin.

"Maanomistajat odottavat markkinahintaa, kuten halukas ostaja - halukas myyjä -järjestelmä edellyttää", hän muistuttaa.

Etelä-Afrikan tuore varapresidentti Phumzile Mlambo-Ngcuka on myöntänyt, että maauudistus etenee hitaasti, ja osasyynä siihen on halukas myyjä - halukas ostaja -periaate.

Maanomistus on kiperä kysymys muuallakin eteläisessä Afrikassa. Zimbabwessa vuoden 2000 vaalien alla alkanut valkoisten tilojen pakkoluovutus on aiheuttanut ruokapulan, joka koskettaa kolmea miljoonaa ihmistä.

Valtaosa parhaasta viljelymaasta jäi Zimbabwen itsenäistyessä 1980 noin 4 500 valkoiselle viljelijälle.

Myös Namibiassa noin 4 000 valkoista omistaa arviolta puolet viljavimmista pelloista. Hallitus on juuri aloittanut maiden pakko-ostot, sillä halukas myyjä -halukas ostaja -järjestelmä osoittautui liian hitaaksi.

Sen jälkeen, kun Namibia itsenäistyi 1990, vain 37 000 mustaa on saanut maata, kun tarvetta olisi ainakin 240 000:llä.

Etelä-Afrikassa maauudistuksen siirtäminen keskusjohdolta maakuntien hallintaan on vauhdittanut sitä jonkin verran.

Hallitus toivoo lisää samanlaisia esimerkkejä kuin eläkkeellä oleva sairaanhoitaja Selebaleng Ratsikane, 75, joka on viime vuosina kerännyt erilaisia naisviljelijöille tarkoitettuja palkintoja.

Ratsikane käytti palkintorahat porakaivoihin ja saa nyt kylliksi kasteluvettä mailleen.

"Ensi vuonna haluan aloittaa vihannesten, maissin ja auringonkukkien viennin ulkomaille. Lisäksi haluan viedä vuohia Australiaan", teräsmummo kaavailee.