Perimätieto auttaa luonnonmullistuksissa

Samaan aikaan kun Pakistanin maanjäristyksen uhrien määrä jatkoi kasvuaan, Bangkokissa korostettiin perimätiedon roolia luonnonkatastrofeihin varautumisessa.

Indonesian Acehin maakuntaan kuuluvan Simeuluen saaren asukkaille annettiin arvostettu YK:n Sasakawa-palkinto tunnustuksena heidän neuvokkaasta toiminnastaan tapaninpäivän hyökyaallon uhatessa.

"Esi-isiemme tarinoiden joukossa on säilynyt kertomus siitä, miten meri käyttäytyy ennen tsunamia, ja kuinka puhvelit ryntäävät silloin kukkuloille", palkinnon vastaanottanut simeulue-yhteisön johtaja Mohamed Ridwan kertoo.

Tarina juontuu vuodelta 1907, jolloin maanjäristyksen jälkeinen tsunami iski saarelle surmaten tuhansia ihmisiä.

"Olemme tienneet siitä asti, miten pitää paeta, ja viime joulukuussa väki ehtikin kukkuloille noin puolessa tunnissa", Ridwan sanoo.

Vaikka tapaninpäivän maanjäristyksen keskus oli lähellä Simeuluen saarta, reilun 80 000 asukkaan yhteisö menetti tsunamissa vain seitsemän henkeä. Acehin maakunnassa kuoli yli 160 000 ja järistyksen ja hyökyaallon koko tuhoalueella yli 224 000 ihmistä.

Tsunamista selvisi perimätiedon avulla poikkeuksellisen hyvin kaksi muutakin yhteisöä: Thaimaan etelärannikon romanit ja Intialle kuuluvien Andamaanien ja Nikobaarien saarten alkuperäisasukkaat.

Maapallon luonnonmullistukset ovat kymmenen viime vuoden aikana kurittaneet kovimmin Aasiaa. Punaisen ristin ja punaisen puolikuun yhdistysten kansainvälinen liitto (IFRC) laskee, että maanvyöryt, kuivuudet, maanjäristykset, tsunamit, tulvat, tulivuorenpurkaukset ja myrskytuulet ovat surmanneet alueella 702 775 ihmistä vuoden 1995 jälkeen.

Pakistanin maanjäristys 8. lokakuuta oli uusi muistutus alueen katastrofialttiudesta. Kuolonuhrien määrän pelätään nousevan yli 50 000:n.

Myös maanjäristyksiin varautumisessa alkuperäiskansojen perimätiedolla on sijansa, sillä se vaikuttaa esimerkiksi siihen, miten talot rakennetaan järistysherkillä alueilla, Joseph Chung YK:n katastrofintorjunnan aluetoimistosta muistuttaa.

"Laadimme parhaillaan raporttia, johon kirjataan yhteisöjen kokemuksia perimätiedon hyödyntämisestä", hän jatkaa.

Kambodzhassa, Filippiineillä, Itä-Timorissa, Indonesiassa, Thaimaassa, Laosissa ja Vietnamissa tiedetään olevan alkuperäiskansoja ja yhteisöjä, jotka varautuvat yhä luonnontuhoihin esi-isiensä oppien mukaan.

"Ei kannata kiistää sitä, että alkuperäistieto ja paikalliset traditiot auttavat merkittävästi säästämään ihmishenkiä luonnononnettomuuksissa. Vähättelyn sijasta meidän on nojauduttava tähän tietoon", IFCR:n katastrofiyksikön aluejohtaja Rene Jinon vahvistaa.

Hänen mukaansa hallitukset turvaavat liikaakin satelliitteihin ja muuhun huipputekniseen apuvälineistöön.

"Tämä synnyttää yhteisöissä kiistaa siitä, pitäisikö luottaa tiedemiesten varoituksiin vai paikalliseen tietämykseen", hän sanoo.

Chungin mielestä Simeuluen saaren asukkaiden ripeä toiminta tulisi nostaa esimerkiksi muille ja tukea paikallisten yhteisöjen omaa varautumista katastrofeihin.

"Vaikka käytössä olisi kaikki maailman teknologia, se on hyödytöntä, jos asukkaat eivät reagoi ajoissa. Hallitukset reagoivat usein hitaasti, koska ne ovat kaukana tuhoalueelta", Chung kiteyttää.