Nainen voi nyt periä Nepalissa

Nepalin laki takaa nykyisin naisille perintöoikeuden, mutta käytäntö ei aina toimi mutkitta. Vanhakantaiset viranomaiset saattavat esimerkiksi ryhtyä pitämään miespuolisten sukulaisten puolta.

Nepali Times julkaisi hiljan Sabina-nimisen naisen kirjeen, jossa tämä kertoo kokemuksistaan. Sabina saapui perheensä kanssa pääkaupunkiin Katmanduun saadakseen viranomaisten vahvistuksen omalle ja sisarensa perintöosuudelle.

”Onko mielestänne oikein, että te tyttäret vaaditte oikeutta vanhempienne omaisuuteen, vaikka veljenne on elossa?”, virkamies tivasi.

Sabinan mukaan hänen vanhempansa joutuivat selittämään virkailijalle, että he kannattavat tasa-arvoa tyttärien ja poikien kesken.

Nepalin hindulaisen kuningaskunnan naiset saivat vuonna 2002 oikeuden periä omaisuutta, mutta lakiin jäi yhä vanha sääntö, jonka mukaan naisen on palautettava perintönsä, kun hän avioituu.

Vaikka palautussääntöä ei noudatettaisikaan, nainen menettää Sabinan mukaan naimisiin mentyään päätösvallan omaisuuteensa eikä voi myydä sitä ilman aviomiehen ja tämän suvun suostumusta.

Nepal on Kaakkois-Aasian köyhin maa, ja kymmenen vuotta jatkunut maolaiskapina on heikentänyt oloja entisestään. Pieniä parannuksia naisten asemaan on kuitenkin viime aikoina saatu.

Nepalin korkein oikeus antoi lokakuussa kaksi naisia koskevaa päätöstä. Toinen määrää hallituksen lopettamaan perinteisen käytännön, jossa naiset pakotetaan elämään kuukautisten ajan majassa kotinsa ulkopuolella. Tapa on yhä voimassa läntisen Nepalin syrjäseudulla, samoin kuin Intian puolella rajaa.

Toinen oikeuden päätös kumosi lain, jonka mukaan vain miehillä oli oikeus rekisteröidä lapsen syntymä tai kuolema. Samalla viranomaiset velvoitettiin antamaan syntymä- ja kansalaisuustodistus myös lapsille, joiden vanhemmista ei ole tietoa – ainakin siihen asti, kunnes isä on jäljitetty.

Naiset, laki ja kehitys -foorumin puheenjohtaja Pradhan Malla moittii sitä, että edelleenkään lapsen henkilöllisyyttä ei voida määritellä äidin mukaan, joten ”äitiä ei tunnusteta itsenäiseksi kansalaiseksi.”

Nainen voi periaatteessa saada kansalaisuustodistuksen vain, jos hänen isänsä tai aviomiehensä on tiedossa.

Mallan mukaan perustuslain takaama sukupuolten tasa-arvo jää lakia tulkittaessa vähempiarvoisten säädösten jalkoihin.

Lakimies Raju Prasad Chapagai pitää kuitenkin edistyksenä sitä, että korkeimman oikeuden asettama asiantuntijakomitea kehotti hallitusta parantamaan kastittomiin kuuluvan badi-ryhmän asemaa. Badi-naiset ovat perinteisesti työskennelleet prostituoituina.

Chapagai uskoo, että päätöstä voidaan käyttää ennakkotapauksena, kun vaaditaan muiden syrjittyjen ryhmien aseman kohentamista.

Pro Public -kansalaisjärjestön koulutustilaisuuksissa Nepalissa ja muualla Kaakkois-Aasiassa selvitetään tasa-arvokysymyksiä lakimiehille. Järjestön ohjelmatyöntekijä Sarmila Shrestha vakuuttaa, että työsarkaa riittää varsinkin alempien oikeusasteiden parissa.

Tutkimus 50 nepalilaisen alueoikeuden päätöksistä paljasti hänen mukaansa, että tuomarit soveltavat hyvin heikosti naisten oikeuksia turvaavia kansainvälisen lain säädöksiä, kuten naisten syrjinnän kieltävää kansainvälistä Cedaw-sopimusta.

Katmandussa toimivan kastittomien naisasiajärjestön (Fedo) puheenjohtaja Durga Sob muistuttaa, etteivät tuomarien hyvätkään päätökset kantaudu syrjäseutujen naisten korviin.

”Viidennes Nepalin naisista kuuluu kastittomiin. He ovat kouluttamattomia, lukutaidottomia, tietämättömiä oikeuksistaan ja syrjittyjä”, Sob tähdentää.

Kovakorvaisuutta esiintyy myös hallinnossa, kuten Sabinan perintöjupakka osoitti.

”En ymmärrä, miksi virkamiehen piti ottaa niin henkilökohtaisesti asia, joka ei kuulunut hänelle lainkaan”, Sabina ihmetteli.

”Vain isäni ja veljeni kaltaisten ihmisten ansiosta tasa-arvolla on tässä maassa mitään toivoa. Niin ja äitini, joka asettui vastustamaan sitä sovinistisikaa”, hän jatkoi.