Bosnian Brckossa ollaan tyytyväisiä elämään

Taistelujen jättämät arvet näkyvät Brckossa kymmenen vuotta Bosnian sodan jälkeen, aivan kuten sadoissa muissakin kylissä ja kaupungeissa. Tykkitulen vahingoittama kellotorni rautatie- ja linja-autoasemalla ei näytä aikaa, sillä kellosta puuttuvat viisarit. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Brckon asukkaiden elämä olisi juuttunut paikoilleen: muusta maasta poiketen he ovat tyytyväisiä elämäänsä.

”Muualla Bosniassa asuvat eläisivät mieluiten täällä. Palkkamme ovat hyvät, kodin uudelleen rakentamiseen saa tukea piirikunnalta ja kaikki muukin toimii hyvin”, 34-vuotias serbi Mirjana Janic sanoo.

Janicilla on loppututkinto taloustieteessä ja hän työskentelee yksityisessä rakennusyrityksessä, jonka omistaa sodan jälkeen kaupunkiin palannut muslimi. Kun muualla Bosniassa 250 euron kuukausipalkka on jokaisen unelma, Brckossa opettajat ansaitsevat 1260 euroa, tuomarit yli 1680 euroa ja it-asiantuntijat vielä enemmän.

Yksityinen liike-elämä kukoistaa tässä 35 000 asukkaan kaupungissa, sillä Kroatia on Savajoen vastakkaisella rannalla ja Serbiakin on idässä parin sadan kilometrin päässä. Viikonloppuina ihmisiä tulee Jugoslavian entisistä tasavalloista Sloveniasta ja Makedoniasta ostoksille.

Savajoen rannalla sijaitseva Brcko oli aikaisemmin Bosnian suurin satama. Vuosien 1992-95 sodan aikana kaupunki sijaitsi strategisesti tärkeässä pullonkaulassa, joka yhdisti serbitasavallan itä- ja länsiosat toisiinsa.

Pitääkseen elintärkeän yhteyden auki Bosnian serbit pommittivat kaupunkia ja ajoivat 30 000 muslimia pakosalle. Raakuuksista ei-serbejä kohtaan tuli päivittäistä rutiinia ja kaupungin ympäristössä sijaitsi 20 pidätysleiriä.

Kun kansainvälisen sovitteluryhmän rauhanneuvottelut alkoivat Yhdysvaltain Daytonissa 1995, Brckosta tuli kiistakapula. Bosnian serbien nimissä neuvotellut Slobodan Milosevic vaati kaupunkia Bosnian serbiosan hallintaan. Lopulta Milosevic taipui amerikkalaisen diplomaatin Richard Holbrooken painostukseen jättää kaupunki sovitteluratkaisun ulkopuolelle.

Myöhemmin yhdysvaltalainen diplomaatti Roberts Owen keksi ratkaisun kaupungin hallintaan: se ei ole muslimien, serbien eikä kroaattien vaan erillinen piirikunta omine lakeineen ja sääntöineen.

Brcko on ollut menestyksekäs kokeilu. Sen vuosibudjetti on 126 miljoonaa euroa, summa, josta muut Bosnian alueet voivat vain uneksia. Poliisivoimissa, oikeuslaitoksessa, opetuksessa ja muissa julkisissa instituutioissa vallitsee väestöryhmien suhteita vastaava tasapaino: kaksi serbiä, kaksi muslimia ja yksi kroaatti.

Brckolla on oma parlamentti ja paikallinen valtuusto.

”Missään muualla Bosniassa ei ole vastaavaa. Tästä pitäisi tulla monietnisten yhteisöjen esimerkki kaikkialla maassa”, parlamentin puhemies Milan Tomic sanoo.

Tomic, joka on serbi, on ylpeä siitä että lapset käyvät monietnisiä kouluja, mikä ei olisi mahdollista muualla maassa.

”Brckoon palaa Bosniassa eniten pakolaisia. Piirikunta maksaa heille 12 600 euron avustuksen asunnon korjaamiseksi ja ihmiset palaavat tyytyväisinä”, pormestari Mirsad Djapo kertoo. Hän on muslimi.

Työpaikoista ei ole pula ja elämä on taloudellisesti turvattua. Djapon ja Tomicin mielestä täällä on hyvä elää.

Balkanin alueen suurin kauppakeskus ”Arizona” vetää päivittäin 10 000 asiakasta. Viikonloppuina määrä on huomattavasti suurempi. Nimensä paikka saa yhdysvaltalaisesta pataljoonasta, joka valvoi rauhaa 1995 päättyneen sodan jälkeen.

”Arizona” on ainoa paikka entisessä Jugoslaviassa, jossa samassa kaupassa myydään toisiaan vastaan sotineiden Serbian, Bosnian ja Kroatian lippuja. Asiakkaat ovat vain kiinnostuneita niiden ostamisesta eivätkä ne herätä mitään kuumia tunteita.

Myytävä tavara tulee kaikkialta entisestä Jugoslaviasta ja myös sen ulkopuolelta. Kauppakeskuksessa ei puhuta lähimenneisyyden tapahtumista, vaan hinnoista.

”Toivomme asioiden jatkuvan näin. Kun on töitä ja voi suunnitella tulevaisuuttaan, ei ajatuksissa ole tilaa muulle. Rahan sanotaan pyörittävän maailmaa, mutta täällä se auttaa pääsemään uuden elämän alkuun. Eikä se ole vähäinen asia tässä köyhässä maassa”, kauppakeskuksessa liikettä pitävä Salih Smajlovic sanoo.