Faktaa vs. fiktiota pakolaisista

Pakolaisiin ja turvapaikanhakijoihin kuulee usein liitettävän käsityksiä ja väitteitä, jotka eivät pidä paikkaansa. Esitteessä "10 väitettä ja faktaa turvapaikanhakijoista ja pakolaisista" korjataan yleisimpiä väärinkäsityksiä ja uskomuksia.

Esitteen ovat toteuttaneet Pakolaisneuvonta, Amnestyn Suomen osasto, Suomen Pakolaisapu ja Suomen Punainen Risti ulkoasiainministeriön kehitysyhteistyöosaston tuella.

Väite 1: Euroopassa kiertävät turvapaikanhakijat ovat järjestelmän väärinkäyttäjiä ja turvapaikkashoppailijoita

Monet Eurooppaan saapuvista turvapaikanhakijoista ovat jättäneet taakseen kaiken ja pelkäävät palauttamista kotimaahansa. Kun ensimmäinen EU-maa hylkää turvapaikkahakemuksen, on monen hakijan ainoa vaihtoehto pyrkiä toiseen maahan ja toivoa, että hakemus hyväksytään.

Turvapaikanhakijoiden siirtyminen maasta toiseen on yleiseurooppalainen ongelma. Turvapaikanhakijoille se on inhimillinen tragedia. Pitkään Euroopassa kiertäneet turvapaikanhakijat ajautuvat epätoivoon ja voivat huonosti. Esimerkiksi turvapaikkaa hakevien lasten huonovointisuus on lisääntynyt.

Niin sanotun Dublin-asetuksenmukaan se EU:n jäsenvaltio, jossa turvapaikanhakija ensimmäisenä hakee turvapaikkaa, on velvollinen käsittelemään hakemuksen. EU:n jäsenvaltiot soveltavat kuitenkin pakolaisten suojelun kriteereitä hyvin vaihtelevasti.Yhä useampi turvapaikanhakija yrittää hakea turvaa toisesta EU-maasta saatuaan yhdestä kielteisen päätöksen.

Turvapaikanhakijoille annetaan kielteisiä päätöksiä siitäkin huolimatta, ettei heitä kuitenkaan pystytä palauttamaan kotimaiden huonon turvallisuustilanteen takia. Monissa EU-maissa kielteisen päätöksen saaneita turvapaikanhakijoita kehotetaan vain poistumaan maasta. Yhteisiä pelisääntöjä palauttamisesta tai tuettuja paluuohjelmia niille, joilla olisi mahdollisuus palata kotimaahan, ei vielä EU:ssa ole. Monissa maissa ihmiset jätetään oman onnensa nojaan kielteisen turvapaikkapäätöksen jälkeen.

Väite 2: Turvapaikanhakijat pakenevat kotimaansa köyhiä oloja ja hakevat taloudellisesti parempaa elämää

Vakavat aseelliset konfliktit ja ihmisoikeusloukkaukset tapahtuvat usein maailman köyhimmissä maissa. Köyhyys siis edesauttaa sotien ja konfliktien syntymistä. Tämän vuoksi Suomeen ja Eurooppaan tulevista turvapaikanhakijoista suurin osa tulee köyhistä maista. Köyhyys sinänsä ei kuitenkaan oikeuta saamaan turvapaikkaa. Jos huono elintaso on ainoa peruste turvapaikkahakemukselle, hakemus hylätään.

Osa pakolaisista jatkaa matkaa ensimmäisestä maasta, johon he ovat päässeet pakenemaan, mutta jossa he eivät saa riittävää suojelua. Pakolaisen oikeuksiin kuuluu muun muassa oikeus ansaita oma elantonsa, mutta käytännössä se ei yleensä ole mahdollista pakolaisleireillä. Arviolta noin 7 miljoonaa pakolaista maailmassa on asunut leiriolosuhteissa yli 10 vuotta.

Suomikin on vastaanottanut kiintiöpakolaisina muun muassa afganistanilaisia pakolaisia Iranista, koska nämä henkilöt tarvitsevat erityistä suojelua eivätkä ole voineet sellaista saada ensimmäisessä turvapaikkamaassaan Iranissa. Erityisen suojelun tarpeessa ovat usein naiset, lapset ja lapsiperheet.

Väite 3: Suomessa olevat pakolaiset elävät vain sosiaaliturvan varassa

Pakolaiset etsivät aktiivisesti työtä ja kokevat sosiaaliturvan varassa elämisen usein nöyryyttäväksi. Valitettavasti useimmiten pakolaiset saavat tyytyä työtehtäviin, joista maksetaan matalaa palkkaa, vaikka he olisivat hankkineet itselleen korkean koulutuksen.

Jokaiselle ihmiselle, myös pakolaiselle, kuuluu perusihmisoikeudet, kuten liikkumis- ja uskonnonvapaus sekä oikeus perhe-elämään. Myös suomalainen työttömyys- ja sosiaaliturva noudattaa ihmisoikeuksien ja perustuslain mukaista tasa-arvoa. Pakolaiset saavat työvoimatoimistossa ja Kelassa saman palvelun kuin suomalaiset. Työttömänä työnhakijana oleva pakolainen saa siten samaa työttömyyspäivärahaa tai työmarkkinatukea kuin suomalainen. Pakolaiset maksavat saamistaan tuloista veroa.

Turvapaikanhakijoille myönnettävä tuki on 15 prosenttia pienempi kuin vähimmäistoimeentulotuki, koska heillä on mahdollisuus asua vastaanottokeskuksessa. Turvapaikanhakijat voivat tehdä työtä kolmen kuukauden maassaolon jälkeen. Tällöin he maksavat veroja eivätkä saa ylimääräistä tukea.

Kielteistä suhtautumista pakolaisiin perustellaan sillä, että Suomessa on paljon omia huono-osaisia, joihin apu pitää ensisijaisesti suunnata. Suomi kuuluu maailman rikkaimpien maiden joukkoon eikä meillä ole pakolaisten kotimaiden kaltaista vainoa ja köyhyyttä. Suomella on velvollisuus auttaa omien kansalaisten lisäksi myös niitä, jotka eivät ole turvassa omassa maassaan. Suomessa esiintyvään epäoikeudenmukaisuuteen, asunnottomuuteen tai työttömyyteen ei ole syynä pakolaispolitiikka. Huono-osaisuus on yhteiskunnassa rakenteellinen ongelma, johon voidaan vaikuttaa yhteiskuntapoliittisilla päätöksillä.

Lue koko esite Pakolaisneuvonnan sivuilta