Kuuban talouden ”sokerijalka” sulaa

Kuuban talouden tärkeimpiin tukipilareihin kuulununeen sokerintuotannon merkitys on kutistunut vähäisemmäksi kuin koskaan.

Sokeriruo'on sadonkorjuukauden arvellaan nyt kestävän Kuubassa vain tammi-maaliskuun, kun se takavuosina jatkui touko-kesäkuulle. Sokeritehtaiden määrää on supistettu rajusti vuonna 2002 alkaneissa uudistuksista, ja jäljellä olevista vain 42 eli reilu puolet käynnistyy tällä satokaudella.

Valtiollisen Granma-lehden sokeriekspertin Juan Varela Pérezin mukaan sokeria saadaan tänä vuonna hehtaaria kohden 3,8 tonnia viimevuotista enemmän. Sadon uskotaan yltävän viimevuotisen 1,3 miljoonan tonnin tasolle, vaikka tuotantoon on uhrattu aiempaa vähemmän voimavaroja.

Vielä vuonna 1990 Kuuban sokerisato oli 8,4 miljoonaa tonnia, josta se on asteittain laskenut nykytasolle. Saarivaltio käyttää itse noin 700 000 tonnia sokeristaan, ja loput viedään ulkomaille.

Taloustieteilijät harmittelevat sitä, että Kuuban sokerintuotannon alasajo osuu yksiin maailmanmarkkinahintojen nousun kanssa. Raakasokerin hinta liki kaksinkertaistui viime vuonna edellisvuotisesta.

Hinnannousun ennustetaan jatkuvan, sillä se johtuu paljolti kalliin öljyn kasvattamasta kiinnostuksesta etanolipohjaisiin polttoaineisiin, joiden raaka-aineeksi sokeriruoko sopii hyvin.

Hintakehitykseen vaikutti myös eräissä suurissa sokerintuottajamaissa, kuten Thaimaassa, koettu kuivuus sekä sokerin kulutuksen kasvu kehittyvissä maissa. Taustalla ovat myös Euroopan unionin suunnitelmat sokerijuurikkaan tuotannon vähentämisestä.

Kuuban presidentti Fidel Castro pysyy kuitenkin valitsemallaan linjalla. ”Sokerin hinta on nyt hiukan noussut, mutta minä tiedän, ettei tämä maa enää koskaan elä sokerilla”, hän vakuutti viime vuonna.

Nikkeli ja matkailu ovat ohittaneet sokerin Kuuban valuuttatulojen lähteinä. Ajoittain myös ulkomailla asuvien kuubalaisten rahalähetykset ylittävät sokeritulot.