Euroopan unioni: Kehitysyhteistyö

EU:n kehitysyhteistyö kuuluu jaetun toimivallan aloihin. Tämä tarkoittaa, että yksittäisillä jäsenmailla ja Euroopan yhteisöllä (EY) on omat kehitysyhteistyönsä. EU:n eli Euroopan unionin kehitysyhteistyöllä viitataan yleensä jäsenvaltioiden ja EY:n kehitysyhteistyön muodostamaan kokonaisuuteen. EU-maiden yhteinen kehitysyhteistyö kuuluu EY-yhteistyön piiriin ja sen toteutus on Euroopan komission vastuulla.

EU:n kehityspolitiikan lainsäädäntö löytyy vuonna 1992 solmitusta Maastrichtin sopimuksesta. Kehityspolitiikkaa koskevaa osiota on täydennetty myös vuonna 1997 solmitussa Amsterdamin sopimuksessa. Kehityspolitiikan päällimmäisenä tavoitteena on köyhyyden vähentäminen ja sen periaatteet voidaan jakaa neljään:

COMPLEMENTARITY: Euroopan komission ja jäsenmaiden kehitysyhteistyön tulee täydentää toisiaan. CO-ORDINATION: Euroopan komission ja jäsenmaiden kehitysyhteistyön tulee olla keskenään koordinoitua. COHERENCE: kaikkien EU-politiikkojen tulee olla yhtenäisiä ja samansuuntaisia kehityspolitiikan tavoitteiden kanssa. CONSISTENCY: EU:n ulkosuhteisiin kuuluvan toiminnan yhtenäisyys.

Päätöksenteko EU:ssa

EU:ssa on monta päätöksenteon eri tasoa ja vaikuttamista tapahtuu kaikilla niistä. Komissio valmistelee ehdotuksia yhteisön kehityspolitiikaksi. Neuvoston työryhmissä valmistellaan ehdotusten hyväksyntää, jonka perusteella ministerineuvosto aikanaan hyväksyy politiikan ja komissio toteuttaa sen. Tässä vaiheessa komissiota avustavat komiteat, joissa istuvat jäsenmaiden edustajat.

KEHYS ry ja muut eurooppalaiset kansalaisjärjestöt seuraavat tarkasti kehityspoliittista keskustelua päätöksenteon eri vaiheissa. KEHYS ry pyrkii vaikuttamaan kantoihin kotimaassa ja eurooppalaisen kattojärjestönsä, CONCORDen, kautta myös EU:ssa.

Kehityspoliittinen julkilausuma

EU:n kehityspolitiikan strategia ja tavoitteet määritellään kehityspoliittisessa julkilausumassa, jonka jäsenmaat hyväksyivät joulukuussa 2005. Julkilausuma on ensimmäistä kertaa komission, neuvoston ja parlamentin yhteinen eli se luo raamit niin Euroopan yhteisön kuin jäsenmaidenkin kehitysyhteistyölle. Julkilausuma korvaa edellisen lausuman vuodelta 2000.

Teksti ei ole osa EU:n lainsäädäntöä. Se on kuitenkin korkean tason poliittinen linjaus, jossa ilmoitetaan kehityspolitiikan yhteiset arvot ja päämäärät. Se sitoo komissiota tiettyjen asetettujen poliittisten tavoitteiden saavuttamisessa. Toimintaohjelmat on muodostettava tukemaan julkilausuman tavoitteita.

Uuden julkilausuman keskeinen tavoite on köyhyyden vähentäminen ja se kattaa myös politiikkajohdonmukaisuutta koskevat sitoumukset. Sen viisi pääperiaatetta ovat kehitysmaiden omistajuus ja kumppanuus, poliittinen dialogi, kansalaisyhteiskunta, sukupuolten välinen tasa-arvo ja heikkojen valtioiden haavoittuvuuden huomioiminen.

Julkilausuma jakaantuu kahteen osaan: ensimmäisessä esitellään unionin kehityspolitiikan yhteiset tavoitteet, periaatteet, sitoumukset ja arvot. Toinen osa käsittelee kehityspolitiikan toteutusta ja kehitysyhteistyötä sekä määrittelee komission toimivallan kehitysyhteistyöasioissa.