Kehityspoliittinen johdonmukaisuus EU:ssa – Tärkeitä haasteita ylitettävänä

Artikkelien mukaan EU:n siirtolaispolitiikalla tavoitellaan ensisijaisesti EU:n kapeita etuja pitämällä siirtolaiset unionin ulkopuolella. EU:n kauppapolitiikassa AKT-maiden kanssa taas ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota AKT-maiden kehitykseen. Eurooppalaiselta kehitysrahoitukselta puolestaan puuttuu toimiva toteutus, ja EU:n toimet turvallisuuden ja vakauden alalla eivät ole kovin vakuuttavia. Lisäksi EU:n nähdään puskevan läpi tuloksia ilman, että se kunnioittaa tarpeeksi kumppanimaitaan. Jopa niissä tapauksissa, joissa EU:n asiakirjoissa esitetään johdonmukaisia, tasapainoisia ja eri ulottuvuudet huomioon ottavia tavoitteita, täytäntöönpanossa yksittäinen ulottuvuus voi saada paljon muita enemmän huomiota. Artikkelien pohjalta voisi tiivistäen sanoa, että EU ei anna kovin selvää merkkiä sitoumuksestaan toimia johdonmukaisesti kehityksen hyväksi.

EU on kuitenkin sitoutunut toimimaan johdonmukaisesti jo Maastrichtin sopimuksesta (1992) lähtien. Tämän jälkeen on useasti korostettu ajatusta siitä, että kehitysavun ulkopuolisten politiikanalojen ei pitäisi olla haitaksi kehitykselle. Eurooppa-neuvosto on viimeksi vahvistanut tämän ajatuksen vuonna 2005 kehityspoliittisessa julkilausumassaan "Kehityspolitiikkaa koskeva eurooppalainen konsensus", jonka omaksuivat myös Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin komissio. EU on myös korostanut tätä sitoutumistaan useissa neuvoston päätelmissä (vuosina 2005 ja 2006). Myös EU:n ulkoisentoiminnan yleisempää johdonmukaisuutta korostetaan neuvoston kesäkuussa 2006 antamassa päätelmässä.

Sen lisäksi, että katsotaan aihekokonaisuuksia ja politiikkasektoreita, yksi tärkeä keino, jolla voidaan edistää kehityspolitiikan johdonmukaisuutta on lisätä tarpeellisia institutionaalisia mekanismeja eri tasoilla. Kuten Eurooppalaisessa konsensuksessa todetaan: " EU pyrkii lisäämään kehityspoliittisten menettelyjen, välineiden ja järjestelyjen johdonmukaisuutta kaikilla tasoilla, varmistamaan riittävän rahoituksen ja antamaan tietoja parhaista käytännöistä kyseisten tavoitteiden edistämiseksi." Käsitys siitä, että kehityspolitiikan tavoitteita ei automaattisesti oteta huomioon eri politiikanaloilla, on lisääntynyt huomattavasti viime vuosina.

Eri politiikanalojen kehitysulottuvuuksiin on kiinnitettävä erityishuomiota, jotta voidaan varmistaa, että EU:n osallistuminen köyhyyden vähentämiseen on johdonmukaista ja että se ei ole alisteista millekään politiikanalalle. Tämän vuoksi tarvitaan institutionaalisia järjestelyjä. Tämä voisi tarkoittaa järjestelyjä, joiden avulla tunnistettaisiin niitä poliittisia prosesseja ja kysymyksiä, joissa on olennaista ottaa huomioon kehitysulottuvuudet; välineitä analysoida eri politiikkavaihtoehtojen vaikutuksia maihin, joita ne koskettavat; keinoja keskustella erilaisista vaihtoehdoista ja tasapainottaa politiikkatavoitteita; ja lisäksi keinoja arvioida prosesseja päätöksenteon hetkellä ja sen jälkeen. Kuten artikkelien kirjoittajat toteavat, ei ole helppoa määritellä - ja on olemassa erilaisia näkemyksiä siitä - millaista kehitystä ja millä keinoin sitä pitäisi tavoitella. Parhaimman vaihtoehdon löytämiseksi tarvitaan tarkkaa pohdintaa. Joitain käytännön askeleita on jo otettu. Neuvoston kehityspolitiikan johdonmukaisuuden edistämisen työohjelmaa valmistellaan vuosille 2006–2007 paraikaa neuvoston huhtikuun kokouksen ohjeistuksella. Työohjelma on tärkeä askel, jonka avulla etsitään välineitä edistyksen saavuttamiseen neuvoston tasolla. Työsuunnitelmassa nimetään horisontaalisia painopisteitä. Yhtenä tällaisena painopisteenä mainitaan se, että neuvoston päätöksentekoprosesseja kartoitetaan ja mahdollisuuksien mukaan parannetaan 12 johdonmukaisuutta tavoittelevan sitoumuksen hyväksi.

Suomen on tarkoitus puheenjohtajakaudellaan viedä näitä horisontaalisia prosesseja eteenpäin. Tämän lisäksi Suomen on tarkoitus työskennellä konkreettisemmin kahden artikkeleissakin käsitellyn aiheen tai politiikanalan kanssa: kaupan ja kehityksen sekä maahanmuuton ja kehityksen. Kaupan kohdalla tavoitteena on löytää yhteisiä päätöksiä EU:n kauppa- ja kehitysministereiden kesken EPA-sopimuksista sekä Aid for Trade -keskustelussa – toisin sanoen siinä, miten tukea kehitysmaiden kaupankäyntikykyä. Maahanmuuttokysymyksessä tavoitteena on löytää yhteinen EU-kanta YK:n syyskuun korkean tason vuoropuheluja varten. Haasteet ovat suuria, kuten kirjoittajat osoittavat, mutta dialogi ja rakentava fasilitointi voivat tukea edistystä.

Batabiha Bushokin huomio siitä, että köyhimpien maiden kanssa työskenneltäessä ei ole varaa virheisiin, on mielestäni tärkeä. EU:n ei pidä käyttää kehitysmaita politiikkakokeiluihinsa. Politiikkalinjausten pitäisi olla hyvin valmisteltuja, ja mahdollisimman monet seikat tulisi ottaa huomioon. Voi hyvinkin olla niin kuin Marc Maes EPA-sopimuksia käsittelevässä tekstissään sanoo: uusien ja vaikeiden prosessien kohdalla on viisasta edetä varoen.

Kansainvälisessä keskustelussa, jota on käyty kehityspolitiikan johdonmukaisuudesta (Policy Coherence for Development, PCD), on viime vuosina korostettu tarvetta analysoida enemmän erilaisia politiikkavaihtoehtoja (kehitysavun ulkopuolisilla aloilla) ja niiden mahdollisia vaikutuksia kehitykseen. Tällaista asiantuntijuutta sekä tällaisia tutkimuksia ja institutionalisoituja käytäntöjä tarvitaan yhtä paljon jäsenvaltioiden tasolla kuin komission ja neuvoston sihteeristönkin tasolla.

On selvää, että olemme yhä prosessin alussa, ja on tarpeen keskustella enemmän siitä, mikä toimisi parhaiten. Tällä välin meidän on kiinnitettävä mahdollisimman paljon huomiota siihen, että EU:n tekemät päätökset eivät vaikeuta kehitysmaiden pyrkimyksiä vähentää köyhyyttä.