Kiina hallitsi työelämäkeskustelua

Työläisten oikeudet ja työolosuhteet kiinalaisissa yrityksissä olivat keskeisesti esillä keskiviikkona pidetyssä työ- ja sosiaalioikeuksia käsitelleessä työryhmässä. Lisäksi keskusteltiin eurooppalaisesta sosiaalisesta mallista ja monikansallaisten yhtiöiden roolista.

Kiinan tilanne hallitsi keskiviikkona järjestettyä työryhmää, jossa käsiteltiin työ- ja sosiaalioikeuksia Aasiassa ja Euroopassa. Näin tapahtui osaksi siksi, että julkisuudessa usein esillä ollut Kiina-ilmiö on todellisuutta, joka koskettaa työntekijöitä sekä Aasian että Euroopan maissa.

Työryhmässä puhunut Kiinan Väestö- ja työelämätalouden instituutin johtaja Cai Fang esitteli niitä muutoksia, joita Kiinan työmarkkinoilla viimeisten vuosien aikana on tapahtunut. Yksi seuraus Fangin mukaan on ollut kaupunkiköyhyyden lisääntyminen. Hänen mukaansa vuonna 2004 Kiinan kaupungeissa asui 22 miljoonaa köyhää ja heistä 40% oli työpaikkansa menettäneitä.

Sekä Fang että työryhmään osallistuneet ACFTU:n (All-China Federation of Trade Unions) edustajat joutuivat vastaamaan useisiin kriittisiin kysymyksiin, jotka koskivat muun muassa työläisten vapaata järjestäytymisoikeutta, oikeutta solmia työehtosopimuksia, työoloja ja -aikoja Kiinassa.

Vastauksissaan kiinalaiset korostivat, että ACFTU:n jäsenmäärä koko ajan kasvaa ja järjestön vaikutusmahdollisuudet vahvistuvat. Samoin korostettiin sitä, että työolosuhteita kohennetaan asteittaisesti.

Näihin vastauksiin huomautettiin, että ACFTU:n jäsenmäärä kasvaa siksi, että työntekijöiden on käytännössä pakko liittyä järjestöön. Kyse ei ole vapaasta järjestäytymisestä. Hongkongissa työskentelevä Lee Cheuk Yan totesi, että asteittaisista uudistuksista on puhuttu vuosikymmeniä, mutta käytännössä mikään ei ole muuttunut.

Euroopan sosiaalinen malli vaikeuksissa

Eurooppalaista näkökulmaa työryhmäkeskusteluun toivat saksalainen ekonomisti Klaus Fritsche, SAK:n kansainvälisen yksikön johtaja Marjaana Valkonen ja ruotsalaisen SwedWatchin tutkija Kristina Bjurling.

Klaus Fritsche kritisoi sitä, että saksalainen näkökulma työmarkkinoiden ongelmiin on talous, ei työntekijäorientoitunut. “Saksassa esiintyy vahvaa kritiikkiä työttömiä kohtaan ja työttömyyttä pidetään omana vikana. Samoin väitetään sosiaaliturvajärjestelmän tekevän ihmisistä laiskoja”, totesi Fritsche.

Fritschen mukaan Saksassa on myös tapahtunut merkittävä muutos pysyvistä työsuhteista määräaikaisiin työsuhteisiin. Samoin vaaditaan verojen alentamista, alhaisempia palkkoja ja markkinaohjausta. Tuttuja vaatimuksia myös suomalaisessa keskustelussa.

Marjaana Valkonen keskittyi omassa puheenvuorossaan Euroopan sosiaaliseen malliin. Hänen mukaansa on arvokasta, että Euroopassa käydään sosiaalista vuoropuhelua sekä EU:ssa että unionin jäsenmaissa. Valkonen huomautti, että Euroopan sosiaalinen malli ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys.

“Sosiaalista mallia vastaan hyökätään ideologisella tasolla”, esitti Valkonen. Hänen mukaansa eurooppalaisessa taloudessa tarvitaan lisää joustavuutta, mutta yksimielisyyttä ei ole siitä, mitä joustavuudella tarkoitetaan.

Monikansalliset yhtiöt tarkkailuun

Kristina Bjurling SwedWatchista halusi nostaa monikansalliset yritykset keskustelun keskiöön. Hänen mukaansa kyse ei ole ainoastaan teollistuneen pohjoisen monikansallisten yrityksiin kohdistuvasta kritiikistä, vaan huomiota on kiinnitettävä myös aasialaisten monikansallisten yritysten toimintaan Afrikassa.

“Monet kiinalaiset yhtiöt investoivat Afrikan maihin, joista puuttuu yhtiöiden toimintaa seuraava media ja joista muutoinkin on vaikea saada tietoja”, kiteytti Bjurling.

Monikansallisten yhtiöiden investoiminen kehitysmaihin voi Bjurlingin mukaan tuottaa myös positiivisia tuloksia. “Monissa monikansallisissa yhtiöissä palkkataso on parempi kuin paikallisissa yrityksissä. Samaan aikaan kuitenkin monikansalliset yhtiöt käyttävät alihankkijoita, joissa työolosuhteet ja palkkataso ovat alhaiset”, totesi Bjurling.