Pieniä lainoja vähävaraisille

Maailman neljästä miljardista vähävaraisesta ja äärimmäisen köyhästä ihmisestä vain murto-osalla on mahdollisuus saada tavallisimpia pankkipalveluita, kuten avata säästötili ja saada pieni laina. YK:n mukaan 400 – 500 miljoonaa kehitysmaiden köyhää perhettä tarvitsisi pienlainaa. Noin 100 miljoonaa perhettä on päässyt lainoituksen piiriin.

Pienlainat ovat pääasiassa kehitysmaiden köyhille ja pienituloisille suunnattuja, yleensä alle parinsadan euron lainoja. Pienlainoja nostavat ihmiset ovat yhteiskunnan köyhimpien joukossa ja yleensä niin vähävaraisia, etteivät tavanomaiset pankit kelpuuta heitä asiakkaikseen. Huomattava osa pienlainoja saavista asiakkaista on köyhiä naisia.

Pienlainoituksen kehitys alkoi 1970-luvulla Bangaldeshissa, missä Grameen-pankki ryhtyi lainoittamaan köyhiä naisia, jotka eivät kelvanneet virallisten pankkien asiakkaiksi. Nykyisin Grameenin asiakkaista 96 prosenttia on naisia Yleisesti naiset ovat osoittautuneet kannattaviksi asiakkaiksi, sillä he käyttävät lainat elinkeinonsa kehittämiseen ja maksavat ne takaisin ajallaan. Lisääntyneet tulot käytetään perheen hyväksi: terveyteen, koulutukseen ja asumiseen.

Pienlainoista saadut kokemukset ovat osoittaneet, että ne ovat käyttökelpoinen työkalu maailman köyhyyden vähentämisessä. Bangladeshissa, Indonesiassa ja Boliviassa lainan saaneiden tulot ovat selvästi nousseet köyhyysrajan yläpuolelle. YK onkin virallistanut pienlaina työkaluksi köyhyyden ja nälän puolittamiseksi ja vuonna 2005 vietettiin pienlainojen teemavuotta. Lisäksi riippumaton valtioiden alullepanema kampanja jatkuu edelleen.

Pienlainat eivät yksin ole ratkaisu maailman köyhyyteen. Ensinnäkään ne eivät korvaa kehitysyhteistyötä. Pysyviä tuloksia saadaan parhaiten, kun lainoihin liitetään mukaan kehitysprojekteja, kuten koulutusta ja terveysvalistusta sekä rohkaistaan köyhimpien yhteiskunnallista osallistumista. Ja toiseksi, pienlainat eivät sovellu kaikkiin olosuhteisiin. Velallinen saattaa joutua lyhennysten kanssa ongelmiin, jos vaikkapa tulvaherkällä alueella sato tuhoutuu.

Pienrahoitukseen liittyy myös sisäisiä ongelmia. Monet rahastojen tuella toimivat pienrahoituslaitokset painivat taloutensa kanssa. Esimerkiksi Maailmanpankin rahoituksesta menee alle prosentti pienlainoihin. Lisäksi pienlainoitusta on kritisoitu muun muassa siitä, että lainat eivät olekaan kaikkein köyhimpien saatavilla, vaan menevät jo ennestään maksukykyisille. Pienrahoituslaitoksia ylläpitäviä kansalaisjärjestöjä on moitittu liian korkeista koroista ja voitontavoittelusta.

Suomi ohjaa vuosittain noin viisi miljoonaa euroa kehitysmaiden pienrahoitukseen. Suurin osa rahoista menee Teollisen kehitysrahaston Finnfundin kautta. Varoja ohjataan myös kansalaisjärjestöjen pienrahoitustoimintaan ja ulkoministeriön suorana pienrahoitustukena kehitysyhteistyön kohdemaassa.

Pienlainoista ja -rahoituksesta (microloans, microcredit ja microfinance) käytetään suomen kielessä monia termejä. Käytössä ovat edellä mainittujen lisäksi myös pienluotto, mikroluotto, mikrolaina, mikrorahoitus ja mikrorahoituslaitos. Tässä tekstissä käytetään termejä pienlaina, pienrahoitus ja pienrahoituslaitos.