Pienlainat ja naiset
Naisten syrjintä kehitysmaissa on yleistä ja yksi osoitus syrjinnästä on se, etteivät köyhät naiset voi saada pankkilainoja, koska naisia pidetään riskiasiakkaina. Pienlainoja myöntävien kokemuksen mukaan naiset hoitavat lainansa tunnollisesti. Pienlainat ovat yksi tapa vahvistaa naisten asemaa yhteisössään.
Maailman neljästä miljardista vähävaraisesta ja erityisesti 1,2 miljardista äärimmäisen köyhästä suuri osa on naisia. Köyhyyden vähentämisessä on keskeistä naisten voimavaraistaminen muun muassa koulutuksella ja antamalla heille tasa-arvoinen mahdollisuus taloudelliseen itsenäisyyteen, omistusoikeuteen ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen.
Köyhät naiset ovat perinteisesti kehitysmaissa yhteiskunnan vähäisimpiä. Köyhien miestenkin on hyvin vaikeaa saada pankkilainoja, mutta köyhille ja lukutaidottomille naisille se on ollut mahdotonta. Heitä on pidetty kannattamattomina ja epävarmoina asiakkaina, joiden takaisinmaksukyky on huono. Erityisen riskialttiina asiakkaina on pidetty maaseudun köyhiä naisia.
Kokemukset muuallakin kuin Bangladeshissa ovat osoittaneet, että naiset ovat erittäin luottokelpoisia. Pienlainahuippukokouskampanjan (Microcredit Summit Campaign) tavoitteena on myös ulottaa pienlainat eritysesti naisten saataville. Pienlainakampanjan vuoden 2005 raportin mukaan 67 miljoonasta äärimmäisen köyhästä laina-asiakkaasta 84 prosenttia oli naisia.
Kun kouluttamattomille naisille on tarjottu mahdollisuutta lainan avulla kehittää elinkeinoaan ja sijoittaa ylimääräinen raha säästötilille, he ovat ryhtyneet suunnittelemaan taloudenpitoaan hyvinkin pitkäjänteisesti. Lainojen myöntäminen naisille on osoittautunut kestäväksi kehitysyhteistyön muodoksi. Kun raha riittää päivän ruokaan ja jää ylikin, sitä käytetään myös perhen terveydenhoitoon, lasten koulutukseen ja parempaan asumiseen.
Hyvä esimerkki pienlainojen vaikutuksesta naisten asemaan perheessä ja yhteiskunnassa löytyy Nepalista. Maassa toimivan naisille pienlainoja järjestävän naisten voimavaraistamisohjelman (Women's Empowerment Program in Nepal) mukaan 68 prosenttia sen asiakkaista on ryhtynyt tekmään päätöksiä omaisuuden ostamisesta tai myynnistä ja tyttäriensä koulunkäynnistä. He myös neuvottelevat lastensa avioliitosta – mikä on perinteisesti kuulunut vain perheen miesten tehtäviin.
Vuoden 2005 lopussa ohjelmassa oli mukana ennakkotietojen mukaan jo noin 55 000 asiakasta. Valtaosa heistä on ryhtynyt katukaupustelijoiksi lisätäkseen kerjäämällä saatuja tuloja. Noin 1000 asiakasta on lopettanut kerjäämisen kokonaan.
Samalla tavalla matkapuhelimien puheaikaa myydään paljon myös Afrikan maissa. Matkapuhelimet ovat osoittautumassa parhaaksi välineeksi yhteydenpitoon maissa, joissa postilaitos on epäluotetava ja lankaverkon rakentaminen mahdotonta jo luonnonolojen vuoksi.
Lisää uusi kommentti
Lue ohjeet ennen kommentointia