Mitä köyhyys on?
Äärimmäisen köyhyyden rajana pidetään yhtä dollaria päivää kohti. Maailmanpankin arvion mukaan noin 1,2 miljardia ihmistä elää äärimmäisessä köyhyydessä. Huolestuttavaa on, että tulokuilu kasvaa. Köyhyys on muutakin kuin puutetta rahasta, se on hyvin moniulotteista puutetta elämän perustarpeista ja hyvinvoinnista.
Köyhyys on maailmassa yleisempää kuin hyvinvointi. YK:n kehitysohjelman UNDP:n inhimillisen kehityksen raportin mukaan köyhyysrajan alapuolella elää maailman väestöstä 40 prosenttia, eli yli kaksi miljardia ihmistä. Heidän päiväansionsa ovat alle kaksi dollaria henkeä kohden – kaikkiaan he saavat viisi prosenttia maailman yhteenlasketuista tuloista.
Äärimmäisessä köyhyydessä, eli alle dollarilla päivässä, elää Maailmanpankin arvion mukaan 1,2 miljardia ihmistä. He ovat noin 20 prosenttia maailman väestöstä ja heidän ansionsa ovat noin 1,5 prosenttia maailman tuloista.
Hyväosaisia ja -tuloisia on noin 20 prosenttia maailman väestöstä. Näiden rikkaiden maiden asukkaat saavat kolme neljäsosaa maailman tuloista. Lisäksi rikkaan väestönosan keskimääräiset tulot ovat UNDP:n mukaan noin 50 kertaa suuremmat kuin äärimmäisessä köyhyydessä elävien keskitulot.
Tuloerot ovat suuret myös kehitysmaiden sisällä. UNDP:n tilastojen mukaan esimerkiksi Brasiliassa köyhimmän 10 prosentin väestönosan osuus ansioista tai kulutuksesta vuonna 2001 oli 0,7 prosenttia, kun rikkaan kymmenyksen osuus oli 47 prosenttia. Keniassa vastaavat osuudet olivat vuoden 1997 tietojen perusteella köyhimmillä 2,5 prosenttia ja rikkaimmilla 34 prosenttia.
Köyhyys on puutetta puhtaasta juomavedestä, huonoa ravintoa ja suoranaista nälkää, surkeita asuinoloja, olematonta saniteettihygieniaa, terveydenhuollon puutetta, lukutaidottomuutta ja koulutuksen puutetta, syrjäytyneisyyttä yhteiskunnasta, turvattomuutta, epätasa-arvoa, huonoja ihmisoikeuksia, saastunutta ympäristöä tai sen huonoa tilaa.
Köyhillä ihmisillä on myös puutetta ajasta, sillä päivän valoisat tunnit saatavat mennä juomaveden, polttopuiden ja päivän aterian hankkimiseen. Esimerkiksi Aasiassa ja Afrikassa naiset ja tytöt joutuvat kävelemään vedenhaussa keskimäärin kuusi kilometriä päivittäin.
YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO:n mukaan 800 miljoonaa ihmistä kärsii jatkuvasta nälästä. Noin miljardilla ihmisellä ei ole saatavillaan juomakelpoista vettä ja ilman kunnollista sanitettihuoltoa, eli vailla vessaa ja viemäröintiä, elää noin 2,5 miljardia ihmisistä.
Huonon hygienian ja puuttuvan terveydenhuollon vuoksi tarttuvat taudit ovat yleisiä. YK on arvioinut 11 miljoonan lapsen kuolevan vuosittain nälkään ja erilaisiin torjuttavissa oleviin tauteihin, kuten ripuliin. Kehitysmaissa malaria on yleinen vitsaus, samoin tuberkuloosi ja hiv/aids. Kaikkiaan köyhyyden vuoksi – sairauksiin ja nälkään – kuolee YK:n mukaan vuosittain 18 miljoonaa ihmistä.
Rekisterin ulkopuolelle jääneiden on vaikea päästä kouluun tai saada sairaalahoitoa. Heillä ei ole äänioikeutta, he eivät saa passia eivätkä voi nauttia täyttä esivallan suojelua. Heillä ei ole tasa-arvoisia mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan tai vaikuttaa edes oman elämäntilanteensa parantamiseen. Syrjäytyneiden on lähes mahdotonta esimerkiksi avata säästötiliä tai saada pientä lainaa.
Toisaalta useissa kehitysmaissa epävirallisuus on normaalitilanne, virallisuus taas poikkeus ja etuoikeus. Kehitysmaissa syntyy nykyisin suhteellisen vähän virallisia työpaikkoja ulko- ja kotimaisiin yrityksiin ja julkiselle sektorille. Sen sijaan epävirallinen talous kasvaa nopeasti. Ihmiset elävät omavaraistaloudessa tai ansaitsevat elantonsa muun muassa käsityöläisinä, katukauppiaina, pienpalvelujen tuottajina tai vaikkapa kännykän puheaikaa myymällä. Omia kykyjä, tietoja ja mahdollisuuksia hyödynnetään kekseliäästi.
Köyhyysrajan tuntumassa ja alapuolella olevien ihmisten elämä on herkästi haavoittuvaa. Koko perheen talous saattaa romahtaa sairauden tai sadonmenetyksen vuoksi ja perhe suistuu köyhyyteen lyhyemmäksi tai pidemmäksi ajaksi. Iso osa köyhistä elää köyhyysrajan alapuolella kuitenkin vain osan vuodesta. Monien tilanne paranee, kun satokausi alkaa tai turistit saapuvat.
Suhteellinen köyhyys on köyhyyttä suhteessa yhteiskunnan tai yhteisön yleiseen varallisuuteen. Määritelmän mukaan köyhiä ovat ne, joiden tulot jäävät alle puoleen yhteiskunnan mediaanitulosta, eli siitä tulosta jonka ala- ja yläpuolella on yhtä monta kansalaista.
Suhteellinen deprivaatio vertaa yksilön elintasoa ympäröivän yhteiskunnan yleiseen elintasoon. Käsitteen määritelmän mukaan ihminen on köyhä, kun hänellä ei ole mahdollisuutta elää yhteiskunnassa tyypillisenä pidettyä elämäntyyliä. Köyhillä ei ole resursseja – varaa, koulutusta tai verkostoa - hankkia sellaista ruokavaliota, harrastuksia, elinoloja ja mukavuuksia jotka ovat tavallisia ja laajasti hyväksyttyjä yhteiskunnassa johon he kuuluvat.
Lisää uusi kommentti
Lue ohjeet ennen kommentointia