Vesihuollon haasteet
Suurin osa maapallosta on veden peitossa, mutta kaikesta vedestä vain 2,5 prosenttia on makeaa vettä - ja tästäkin suurin osa on jäätikköjä. Noin 40 prosenttia maailman väestöstä elää alueilla, joilla kärsitään vesipulasta. Kiinassa, Intiassa ja osissa Yhdysvaltoja vettä käytetään enemmän kuin se ehtii uusiutua. Pohjavesien pinta on monin paikoin laskenut huolestuttavan alas liiallisen keinokastelun tai teollisuuden suuren vedenkäytön vuoksi.
Maapallon pinta-alasta kolme neljäsosaa on veden peitossa, mutta siitä 97,5 prosenttia on suolaista merivettä. Makean veden osuudeksi jää 2,5 prosenttia. Juotavaksi kelpaavasta makeasta vedestä suurin osa, lähes 69 prosenttia on kiteytyneessä muodossa jäätiköillä ja pysyvillä lumipeitteillä. Pohjavetenä on hieman alle 31 prosenttia ja pintavesinä 0,3 prosenttia.
Kaikesta makeasta vedestä - pinta- ja pohjavesistä – käyttökelpoista ja saatavilla olevaa on vain vajaa prosentti. Tästä pienestä purosta kilpailevat ihmiset, maataloustuotanto ja teollisuus. Luonnonvaraisillekin eläimille ja kasveille pitäisi vielä pisara jäädä.
YK:n mukaan noin 40 prosenttia maailman väestöstä elää alueilla, joilla kärsitään kohtuullisesta tai vaikeasta vesipulasta. Arvioiden mukaan vuonna 2025 maailman väestöstä kaksi kolmasosaa, eli noin 5,5 miljardia ihmistä, asuu tällaisilla alueilla. Vesivaroihin vaikuttaa vielä ilmastonmuutos, joka toisaalla pahentaa kuivuutta ja toisaalla lisää tulvia, jotka ajoittain likaavat vesilähteitä.
Jo nyt Kiinassa, Intiassa ja osissa Yhdysvaltoja vettä käytetään enemmän kuin se ehtii uusiutua. Pohjavesien pinta on monin paikoin laskenut huolestuttavan alas liiallisen keinokastelun tai teollisuuden suuren vedenkäytön vuoksi. Pohjavesien pinnan aleneminen johtaa rannikkoseuduilla makean veden suolaantumiseen, kun merivesi tunkeutuu vailentuneisiin pohjavesialtaisiin. Esimerkiksi Intian Madrasissa suolainen vesi on pilannut pohjavesiä 10 kilometrin päästä rannasta.
Ruoantuotanto tarvitsee paljon vettä. Esimerkiksi yhden häränlihakilon tuottamiseen kuluu 15 000 litraa vettä. Yksi kilo siipikarjan lihaa tuotetaan 6000 litralla, vehnäkilo 1500 litralla ja yksi kilo palkokasveja tai juureksia vaatii 1000 litraa vettä. Siis mitä lihapitoisempi ihmisten ruokavalio on, sitä enemmän maataloustuotanto vettä kuluttaa.
Kasvinviljelyssä vettä menee paljon hukkaan huonojen kastelujärjestelmien vuoksi. Kuitenkin suuri osa maailman tarvitsemasta ruoasta tullaan vastaisuudessakin kasvattamaan kastelun avulla. Maatalouden onkin ratkaistava ongelma, miten tuottaa enemmän ruokaa vähemmällä vedellä.
Keinokastelun ongelmana on, että varsinkin kuivilla alueilla kasteltuun maaperään kerääntyy mineraaleja ja se suolaantuu. Lisäksi tehokas maataloustuotanto saastuttaa pohjavesiä ja lähistön pintavesiä. Lannoitteet, hyönteismyrkyt ja muut kasvinsuojeluaineet pilaavat tehotuotantoalueiden vesivaroja.
Kaupunkien kasvu luo valtavan haasteen vesi- ja jätehuollon järjestämiselle. Kehitysmaiden kaupunkien vanhimpien osien vesi- ja viemäriverkostot on rakennettu huomattavasti pienemmän väkimäärän tarpeisiin, kuin mitä niissä nykyisin asuu. Vanhojen ja vuotavien putkistojen vuoksi vettä menee hukkaan YK:n arvioiden mukaan 40 – 70 prosenttia. Vanhat viemäriverkostot ovat ylikuormitettuja eikä jätevesien käsittelyä ole järjestetty millään tavalla. Jätevesistä 90 prosenttia lasketaan puhdistamattomina suoraan vesistöön.
Nopeasti kasvavilla slummialueilla ongelmat ovat kasautuneet vaikeasti ratkaistaviksi. Alueita ei ole viemäröity, jätehuolto on puutteellista ja sadevesiin tai tulviin varautuminen on olematonta. Puhtaan veden jakelupisteitä ei ole riittävästi tai vesi on köyhille asukkaille liian kallista, jolloin he joutuvat tyytymään ympäristön vesistöjen saastuneeseen veteen.
YK:n mukaan slummien asukkailla on puhdasta vettä käytössään vain 5 – 10 litraa päivässä henkeä kohden. UNICEF on arvioinut, että elossa ja terveenä pysymiseen jokainen tarvitsee 15 -20 litraa puhdasta vettä päivässä. Kehitysmaiden kaupungeissa vastasyntyneiden kuolleisuus onkin keskimääräistä korkeampaa.
Teollisuusmaissa kaikesta käytettävissä olevasta vedestä 59 prosenttia kuluu teollisuuden käytössä. Koko maailman tasolla teollisuus kuluttaa 22 prosenttia vedestä ja kehitysmaissa 10 prosenttia. Kehitysmaiden teollisuuden vedenkäyttö tulee kasvamaan. Arvioiden mukaan esimerkiksi Kiinan teollisuuden vedentarve tulee viisinkertaistumaan vuoteen 2030 mennessä.
Mikäli teollisuuden nykyinen kehityskulku maailmalla jatkuu, teollisuuden vedenkulutus kolminkertaistuu ja saastepäästöt vesistöihin nelinkertaistuvat 2025 mennessä. Jo nyt makean veden ekosysteemit ovat heikentyneet huomattavasti. Maailman suoalueista on hävinnyt puolet ja yli 20 prosenttia maailman 10 000 tunnetusta makean veden eläin- ja kasvilajista on kuollut sukupuuttoon.
Afrikan maiden vuosituhattavoitteena on saada puhdas juomavesi 75 prosentille väestöstä. Nykymenolla juomavesi on vuonna 2015 vasta 68 prosentin ulottuvilla. Saharan eteläpuolisen Afrikan maissa nykyisin ilman puhdasta vettä on 42 prosenttia väestöstä. Useiden maiden tilanne on keskiarvoa huonompi; esimerkiksi Somaliassa puhdasta vettä paitsi on 71 prosenttia, Etiopiassa 78 , Kongossa 54 ja Ugandassa 44 prosenttia asukkaista.
Afrikan huonon tilanteen taustalla ovat poikkeuksellisen pitkät sateettomat jaksot, hallitusten poliittinen epävakaus ja väestönkasvu. Vesi- ja saniteettihuollon kehittäminen ei lisäksi ole kaikkien hallitusten tärkeysjärjestyksen kärjessä. Afrikan maissa käytävät jatkuvat isommat ja pienemmät sodat ovat pahentamassa vesipulaa, sillä sodissa vesipisteitä tuhoutuu ja niitä tuhotaan myös tarkoituksellisesti. Suuret pakolaisleirit lisäävät muutenkin vähien vesivarojen kulutusta ja olematon saniteettihuolto likaa niitä.
Ilmakehän lämpenemisestä johtuva ilmastonmuutos tulee koettelemaan kovasti Afrikan maita. Ilmastotutkijat ovat todenneet, että muutoksen myötä ilmaston ääri-ilmiöt voimistuvat, joten Afrikan kuivat kaudet tulevat pitenemään ja yleistymään.
Lisää uusi kommentti
Lue ohjeet ennen kommentointia