USA:n sovittelu ontuu - uusoikeisto yrittää sysätä Ricen sivuun

Ricen avustajana pitkään työskennelleestä Elliott Abramsista näyttää tulleen tärkein jarrumies Lähi-idän rauhanprosessille, joka on ollut jäissä Bill Clintonin presidenttikauden lopulta.

Abramsin suuri vaikutusvalta perustuu hänen hallinnollisiin kykyihinsä ja suhteisiin, joita hänellä on Yhdysvaltain niin sanottuun Israel-lobbyyn. Se koostuu Israelin Likud-puolueen kannattajista ja uskonnollisesta uusoikeistosta.

Useiden lähteiden mukaan Abrams on ponnistellut määrätietoisesti estääkseen vakavat neuvottelut palestiinalaisten tulevaisuudesta. Sellaisiin Ricea patisteli hiljan muun muassa Saudi-Arabian kuningas Abdullah.

"Aina kun on ilmaantunut pieninkin vihje siitä, että Yhdysvallat voisi lopulta sitoutua vakavaan poliittiseen prosessiin, Elliot Abrams tapaa salaa (Israelin pääministerin Ehud) Olmertin lähettiläät Euroopassa tai muualla vakuuttaakseen heille, että sellaista vaaraa ei ole", Lähi-idän osastoa Council of Foreign Relations -laitoksessa johtava Henry Siegman kirjoitti hiljan Herald Tribunessa.

Washingtonin huippujohdossa viime vuosina tapahtuneiden siirtojen seurauksena Abrams on noussut sen johtavaksi uusoikeistolaiseksi varsinkin Lähi-idän politiikassa, jota hän valvoo nyt maailmanlaajuisen demokratiastrategian apulaisturvallisuusneuvonantajan tehtävässä.

Muiden uusoikeistolaisten tavoin Abrams ei ole koskaan luottanut "rauhanprosesseihin".

Johtaessaan Latinalaisen Amerikan suhteita Ronald Reaganin kauden ulkoministeriössä, hän torpedoi rauhanhankkeita Nicaraguassa, El Salvadorissa ja jopa eteläisessä Afrikassa Kuuban lähetettyä joukkojaan Angolaan.

"Hän ei suostunut neuvottelemaan vastustajien kanssa silloinkaan, kun neuvotteluilla olisi turvattu Yhdysvaltain etuja. Hän vaati täydellistä voittoa ikään kuin ulkopolitiikka olisi moraalinen ristiretki", aihetta tutkinut American Universityn dekaani William LeoGrande kertoo.

Israelilaisten ja palestiinalaisten konfliktissa Abrams on muiden uusoikeistolaisten tavoin vastustanut maata rauhaa vastaan -ajatusta, joka oli USA:n virallinen linja vuodesta 1967.

Abrams tuomitsi 1990-luvulla myös Oslon rauhanprosessin, vaikka Israelin Likud-hallitus osallistui siihen. 2000-luvulla hän on syyttänyt Yhdysvaltain maltillisia juutalaisryhmiä itsepetoksesta, kun nämä ovat kannattaneet Israelin ja palestiinalaishallinnon rauhanneuvotteluja.

Reaganin kauden Iran-contra-jutusta oikeudessa tuomittu Abrams ei ole saanut virkaa ulko- tai puolustusministeriöstä. Bushin kaudella hän kuitenkin pääsi Ricen alaiseksi kansalliseen turvallisuusneuvostoon 2001 ja sai Lähi-idän hoitoonsa 2002.

Hän loi suorat suhteet Israelin silloisen pääministerin Ariel Sharonin avustajiin ja onnistui työntämään Lähi-idän rauhanprosessia kannattaneen ulkoministeri Colin Powellin sivuraiteelle.

Abrams poikkesi jopa monista uusoikeiston keulahahmoista kannattaessaan lujasti Sharonin aloittamaa yksipuolista Gazasta vetäytymistä.

Kun Rice yleni ulkoministeriksi 2005, hän jopa harkitsi Abramsin nimittämistä apulaisministeriksi. Heidän välinsä alkoivat kuitenkin kiristyä viime kesänä Israelin ja Hizbollahin yhteenoton vuoksi.

Rice tiettävästi kannatti Olmertin pyyntöä kääntyä vaivihkaa Syyrian puoleen, jotta Hizbollah vapauttaisi sieppaamansa kaksi israelilaista sotilasta.

Abrams sen sijaan kertoi Jerusalemissa "erittäin korkealle" taholle, ettei USA:lla olisi mitään sitä vastaan, jos Israel laajentaisi hyökkäystään Libanonista Syyriaan, tapaamisen muistiinpanot nähnyt lähde kertoi IPS:lle.

Ricen ja Abramsin välejä ei ole parantanut se, että Rice on Euroopan ja arabimaiden painostuksen alla ryhtynyt vauhdittamaan Lähi-idän rauhanprosessia.

Ricea vastassa ovat Abrams ja varapresidentti Dick Cheneyn virastoa yhä kansoittavat uusoikeistolaiset. He tuntuvat avanneen jälleen oman suoran yhteytensä Olmertin esikuntaan.

Yhteys oli ilmeisesti toiminut jo Ricen helmikuisen Lähi-idän kierroksen aikana, sillä Olmert soitti suoraan Bushille ja julisti sen jälkeen maiden olevan yhtä mieltä kaikesta. Se mitätöi Ricen juuri Saudi-Arabiassa käymien neuvottelujen tulokset.

Ricea uhkaa nyt edeltäjänsä tavoin sivuraide eli "powellisointi", Brookings-instituutissa Lähi-idän tutkimusta johtava Martin Indyk arvioi.