Mosambik varautuu katastrofeihin

Luonnonkatastrofien koettelema maa selvisi maaliskuun pyörremyrskystä aiempaa paremmin ja pienemmillä vahingoilla. Kiitos kuuluu hallitukselle ja yhteistyökumppaneille, jotka ovat parantaneet maan katastrofivalmiutta ja opastaneet ihmisille oikeita toimitatapoja muun muassa tulvien sattuessa.

Sandra Alberto oli viimeisillään raskaana, kun pyörremyrsky Favio iski Mosambikiin maaliskuun alussa. Se repi peltikaton Albertojen talosta, jonne äiti ja lapset olivat suojautuneet.

”Takerruin lapsiini, koska pelkäsin, että tuuli veisi heidät mennessään. Kattopeltejä ja muuta tavaraa lenteli ympäriinsä”, Alberto kuvaili.

Favio surmasi kaksi lasta ja yhden aikuisen ja hajotti kosolti rakennuksia, kuten arviolta 220 koululuokkaa ja sairaalatiloja.

”Näin kattopeltien kääriytyneen paperin tavoin sähköpylväisiin. Se kertoo tuulen voimasta”, myrskyn jälkeen Vilanculosin rannikkokaupunkiin kiiruhtanut Thierry Delvigne-Jean sanoo. Hän työskentelee YK:n lastenrahaston Unicefin tiedottajana.

Samaan aikaan kun sykloni iski rannikolle eteläisessä Inhamban maakunnassa, Mosambikin sisämaassa kamppailtiin rankkasateiden ja tulvien kanssa. Yli 160000 ihmistä on joutunut jättämään kotinsa, rakennuksia on tuhoutunut ja pellot ovat vettyneet.

Maaliskuun alkuun mennessä tulvissa oli kuitenkin menehtynyt vain 40 ihmistä. Se on vähän verrattuna vuoden 2000 vastaavaan aikaan, jolloin tulvissa oli kuollut 700 ihmistä.

Myös koleraepidemia onnistuttiin tällä kertaa välttämään, sillä Mosambikin hallitus ja avustusjärjestöt osasivat valmistautua katastrofiin aiempaa paremmin.

Onnettomuuksia Mosambikilta ei ole puuttunut. Maata 16 vuotta repinyt sisällissota päättyi 1992, mutta sen jälkeen on koettu syklonien ja tulvien ohella myös ankaraa kuivuutta ja viime vuonna 7,5 richterin maanjäristys.

Delvigne-Jean yllättyi nopeudesta, jolla tämänvuotisen pyörremyrskyn tuhoihin tartuttiin. Jo pari päivää syklonin jälkeen ihmiset korjasivat kattoja ja sähköpylväitä. Lisäksi uhrien avuksi oli saapunut 150 sotilasta.

”Vahinkoja kärsineiden sairaaloiden potilaat oli siirretty lähelle pystytettyihin telttoihin. Elämä palasi raiteilleen, ja kaikkialla aisti energisyyttä”, Delvigne-Jean kertoo.

Unicef järjesti paikalle lisää telttoja, joilla korvattiin tuhoutuneet koululuokat.

Mistä kaikki tämä energisyys yhdessä maailman köyhimmistä maista?

Hallitus ja sen yhteistyökumppanit ovat vuoden 2000 jälkeen paneutuneet katastrofivalmiuden parantamiseen. Suunnitelmat on laadittu, ja alan viranomaiset seuraavat tilannetta valppaasti.

Työjaosta on sovittu avustusjärjestöjen kanssa. Esimerkiksi Unicef ja Pelastakaa lapset hoitavat koulutukseen ja lastensuojeluun liittyviä asioita katastrofinkin aikana.

Hukkumisilta vältyttiin, kun vuoden ensimmäinen rankkasade iski keskiseen Zambezian maakuntaan, vaikka vettä tuli 340 milliä vuorokaudessa ja Quelimanen kaupunki joutui osin veden valtaan.

Tulvan uhkaamat 3 000 ihmistä osasivat varautua tilanteeseen ja lähteä ajoissa pakoon.

”Olimme jakaneet lentolehtisiä ja kuuluttaneet autojen kovaäänisistä sekä radiossa, että tulva on tulossa ja miten pitää toimia. Ihmiset tiesivät, minne tilapäissuojat pystytettiin”, katastrofivalmiudesta huolehtivan laitoksen johtaja Paulo Zucula kertoo.

”Kaikissa katastrofeissa 90 prosenttia kuolemantapauksista sattuu ensimmäisen tunnin aikana. Siksi pyrimme valmentamaan yhteisöt nopeaan reagointiin”, hän jatkaa. Se vaatii tiedon, mutta myös pelastusvälineiden, kuten veneiden, jakamista.

Maaliskuun aikana on määrä jakaa 10 000 tiedotetta, joissa annetaan käytännöllisiä ohjeita tulvan varalle. Ihmisiä varoitetaan muun muassa ylittämästä jokia silloin, kun vesi on lähtenyt nousuun.

Lisäksi neuvotaan kiipeämään korkeille paikoille tulvavaroituksen tullessa, suojaamaan tärkeät paperit muovilla ja varastoimaan puhdasta juomavettä.