Kolumbialaiset kääntyvät protestanteiksi

Kolumbian 43 miljoonasta asukkaasta 5 miljoonaa tilastoitiin viime vuonna protestanteiksi, mikä kutisti katolilaisten osuuden 82 prosenttiin väestöstä. Vuonna 1950 Kolumbiassa oli vain noin 70 000 protestanttia.

”Sisällissodan tai taloudellisten vaikeuksien aiheuttamina kriisiaikoina ihmiset etsivät jostakin yliluonnollisesta turvallisuudentunnetta, jota uskonto tarjoaa”, sosiologi Ana Mercedes Pereira sanoo.

Kolumbian katolisen kirkon linjan arvostelijoihin kuuluva jesuiittapappi Efraín Aldana jatkaa, että turvaa haetaan ihmisläheisestä, ei autoritaarisesta, kirkosta.

Hänen mielestään katolinen kirkko on vieraantunut nykypäivästä. ”Selibaatti, pöyhkeily, jäykkyys ja eräiden pappien etääntyminen tavallisista ihmisistä ovat luotaantyöntäviä”, Aldana sanoo.

Kolumbia ajautui 1960-luvulla yhä jatkuvaan sisällissotaan. Vasemmistoväritteisestä vapautuksen teologiasta kiinnostuivat Pereiran mukaan harvat, joskin yksilöinä voimakkaat papit. Piispoihin aate ei tarttunut.

Vuonna 1991 uudistettu perustuslaki toi uskonnonvapauden, ja protestanttisten kirkkokuntien jäsenmäärä nousi muutamassa vuodessa pariin miljoonaan.

1990-luvun puolivälin talouslama ajoi Pereiran mukaan köyhtynyttä keskiluokkaa uusiin kirkkoihin, joissa saarnattiin ”vaurauden teologiaa”. Opin mukaan kirkkoa anteliaasti tukeva uskovainen rikastuu moninkertaisesti. Toiveena on usein, että jäsenet antavat vähintään kymmenyksen omaisuudestaan kirkolle.

Kolumbiassa suosiotaan ovat kasvattaneet muun muassa presbyteerit, baptistit, mennoniitat ja helluntailaiset sekä uushelluntailaiset. Seurakuntia johtavilla keskiluokkaisilla pastoreilla on Pereiran mukaan yleensä kytkentöjä Yhdysvaltoihin.

Kolumbian pääkaupungin Bogotán uushelluntailaiseen eli karismaattiseen seurakuntaan kuuluu noin 90 000 jäsentä, ja se vetoaa varsinkin nuoriin.