Jää on inuittien valtatie ja supermarket

Ilmaston lämpeneminen sulattaa jäätä arktisella alueella ja uhkaa viedä elannon Pohjois-Amerikan pohjoisosissa asuvilta inuiteilta. Kanadan alkuperäisasukkaiden johtajiin kuuluva Sheila Watt-Cloutier kävi valittamassa asiasta Amerikan maiden järjestön alaiselle ihmisoikeuskomissiolle.

”Jää ei ole meille pelkästään kulkuväylä, vaan myös supermarket”, Watt-Cloutier muistuttaa. Hänelle on ehdotettu tämän vuoden Nobelin rauhanpalkintoa tunnustukseksi uhrautuvasta työstä inuittien oikeuksien puolesta.

Inuittien jäätiet arktisille kalasvesille ja metsästysalueille ovat nyt uhkaavasti hupenemassa. Moni on viime vuosina hukkunut jään petettyä alta. Useat alkuperäisyhteisöt ovat myös joutuneet jättämään ikiaikaiset asuinsijansa rannikolla ja siirtymään muualle.

”Ilmastonmuutos tuhoaa oikeutemme elämään, terveyteen, omaisuuteen ja elinkeinoihin”, Watt-Cloutier todisti Washingtonissa toimivalle ihmisoikeuskomissiolle.

IPS:n haastattelussa Watt-Cloutier selittää jään ja lumen keskeistä roolia kansansa metsästyskulttuurissa.

”Muutokset ovat todella suuria, kun jään muodostuminen lykkääntyy syksyllä myöhemmäksi ja sulaminen alkaa entistä varhemmin keväällä. Jää ei myöskään ole yhtä paksua kuin ennen. Se heikentää turvallisuutta, koska kyse on meidän valtatiestämme.”

Tietyillä alueilla ikiroudan sulaminen on kiihtynyt enemmän kuin toisilla. ”Esimerkiksi minun kotiseudullani Nunavutissa joudumme siirtämään taloja, jotka alkavat painua kasaan roudan sulaessa.”

”Alaskassa taas esiintyy rannikoilla niin voimakasta eroosiota, että taloja on kadonnut mereen.”

Watt-Cloutierin mukaan muutoksia on tapahtunut myös kala-, lintu- ja hyönteislajeissa. ”Arktiselle alueelle on ilmaantunut lajeja, joille meillä ei ole edes nimiä.”

”Ja jäätiköt sulavat niin nopeasti, että joista, joiden ylittäminen oli ennen turvallista, on tullut kuohuvia virtoja.”

Arktisen alueen alkuperäiskansojen vetoomuksessa amerikkalaiselle ihmisoikeuskomissiolle paheksutaan sitä, että Yhdysvallat suhtautuu passiivisesti ilmastonmuutokseen, vaikka maa on suurin kasvihuonekaasujen tuottaja.

Arktinen neuvosto, johon kuuluvat Islanti, Kanada, Norja, Ruotsi, Suomi, Tanska, Venäjä ja Yhdysvallat, ei myöskään saa kiitosta inuiteilta.

Vuonna 1995 perustetun hallitusten välisen neuvoston on määrä edistää napaseudun kestävää kehitystä. Alkuperäiskansojen edustajat ovat työssä mukana, mutta ilman äänioikeutta.

Watt-Cloutier arvostaa neuvoston teknisiä arvioita, mutta hänen mukaansa se halvaantuu heti, kun politiikka tulee kuvaan.

YK:n roolin Watt-Cloutier näkee myönteisenä. Hänestä ympäristölle vaarallisten kemikaalien valmistusta ja käyttöä rajoittavan Tukholman sopimuksen ripeä eteneminen on merkki siitä, että ”maailma pystyy tekemään oikein, kun se tahtoo”.

Ilmastonmuutosta hillitsevän Kioton sopimuksen kohtalo on kuitenkin toinen, koska muun muassa Yhdysvallat on jättänyt sen allekirjoittamatta. Sama koskee alkuperäiskansoille tärkeää sopimusta luonnon monimuotoisuuden suojelusta.

”Olen hyvin toiveikas sen suhteen, että asiat muuttuvat myös Yhdysvalloissa”, Watt-Cloutier kuitenkin sanoo.

Hän muistuttaa, että suurista haasteista huolimatta alkuperäiskansat eivät ole pelkästään voimattomia uhreja.

”Haluamme aktiivisen roolin maailmassa, sillä metsästyselinkeinoomme yhdistyy paljon tietoa ekosysteemeistä ja kestävistä periaatteista. Eloonjäämistaistelun sijasta olemme pystyneet viettämään kukoistavaa elämää.”

Watt-Cloutier toivoo, että muu maailma lakkaisi pitämästä alkuperäiskansoja piikkinä ihmiskunnan lihassa ja ottaisi ne tasaveroisina kumppaneina, joilla on ratkaisuehdotuksia nykyiseen keskusteluun.