Senegalissa kaupataan nyt kiinalaista tavaraa

Länsiafrikkalaisen Senegalin pääkaupungin keskustaan on syntynyt epävirallinen kiinalaiskaupunginosa, joka välittää halpaa tuontitavaraa kaupustelijoille.

Allées du Centenairen taloihin asettuneet kiinalaiset ovat perustaneet etuosaan kaupan ja takaosaan kotinsa.

Puodeissa käy kuhina, sillä moni työtä vailla ollut nuori senegalilainen on päättänyt kokeilla onneaan halvan kiinalaistavaran kaupustelijana.

"Ryhdyin alalle vasta kaksi kuukautta sitten", Mame Sane -niminen noin 25-vuotias nainen kertoo tinkiessään kenkäparista Centenairen puodissa.

"Parempi tehdä tätä kuin istua kotona toimettomana", sanoo Sane, joka käynnisti liiketoimensa reilun 70 euron alkupääomalla.

Hän myy kiinalaisilta ostamansa tavarat "ystäville ja tutuille" kotilähiössään Dakarin laidalla lisäten hintaan puolet maksamastaan summasta.

Sanen kaltaista nuorta väkeä kulkee nyt Dakarissa ovelta ovelle kaupittelemassa tavaraa kengistä sähkölamppuihin ja muistikirjoista rannekelloihin "lyömättömään hintaan".

Jotkut juoksentelevat henkensä kaupalla liikenteen seassa koettaen tarjota tavaroitaan autoilijoille. Onnekkaimmat ovat panneet pystyyn pienen kojun.

Kiinalaisten tavaroiden tuonti Senegaliin helpottui lokakuussa 2005, kun maiden välille palautettiin diplomaattisuhteet.

Maiden kauppavaihto on kuitenkin pahasti kallellaan, sillä 94 prosenttia muodostuu tuonnista Senegaliin. Senegalin hallitus toivoisi tasapainoisempaa suhdetta, mutta Kiina iloitsee roolistaan Senegalin neljänneksi tärkeimpänä tavarantoimittajana.

Senegalilainen kauppias Soumboul Sylla kaipaa tiukempia sääntöjä kiinalaisten toiminnalle, koska se muodostaa "uhkan" maan taloudelle ja tuontia harjoittaville paikallisille yrityksille.

Sylla toi tekstiilejä Arabiemiraateista ennen siirtymistään kiinalaisen tavaran välittäjäksi. Hän kuuluu vaikutusvaltaiseen kauppa- ja teollisuusyrittäjien liittoon (Unacois), joka protestoi kiinalaiskauppiaiden Dakariin tuloa vastaan jo vuonna 2004.

Syllan ja Unacoisin mielestä etusija tulisi antaa kotimaisille tuontiyrittäjille, koska nämä välittävät huonekalujen kaltaisia tärkeitä tuotteita, kun taas kiinalaiset keskittyvät "arvottomaan pikkutavaraan".

Vähävaraiset kuluttajat ja kiinalaistuotteilla elantonsa ansaitsevat kaupustelijat kuitenkin vastustavat Unacoisin ehdotuksia markkinoiden vapauteen vedoten.

Liitto onkin muuttanut strategiaansa. Se painostaa nyt hallitusta vaatimaan kiinalaisilta vastavuoroisuutta. Senegalilaisten tulisi päästä Kiinaan perustamaan kauppoja yhtä vaivattomasti kuin kiinalaisilta käy asettuminen Senegaliin, Sylla selittää.

Valituksia kuuluu kuitenkin myös Dakarin kiinalaisilta. "Olen tottunut maksamaan tullia 1 220 euroa tavarakonttia kohti, mutta nyt minulta peritään liki 20 000 euroa", Zhen Yan-Ling valittaa murteellisella ranskalla.

Hän on ainoa kiinalaiskauppias, joka suostui puhumaan toimittajalle, mutta haastattelun katkaisi paikalle saapunut asiakas. Nuori mies ryhtyi tinkimään paidoista, joita hän lupasi ostaa 500, mikäli hinta putoaa tarpeeksi.